Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2024
Uudenvuoden kävely käveltiin 1.1.2025. Nyt seuraa raportti.
Vuosi 2024
Mitä tein ja tunsin vuonna 2024? On vuosikoosteen aika!
Joulukuussa kirjoitin kirjaa
Joulukuu! Tähän asti on selvitty
Neljänkympin kriisin ensimmäiset nuotit
Mulla on kuumaa (alkoholipitoista) glögiä kupissa, sain pienimmän nukahtamaan, vanhin valvoo vielä hetken (huomenna vapaapäivä!) ja keskimmäinen on isänsä kanssa meidän alakerran lisäsiivessä
Kahvia ja kaakaota
Meillä on välillä lauantai-iltapäivisin tapana tehdä typyn kanssa sitä, että pikkuveljen päiväunten aikana keitetään kahvit ja kaakaot ja katsotaan Avaraa luontoa. Tai kuten typy sanoo: Sitä naaras-ohjelmaa.
Maanpuolustus-kurssilla
Viikko takana valtakunnallista maanpuolustuskurssia.
Kuolemaa ja elämää
Lauantaiaamu, juhlimisesta raukea olo.
Syysloma 2024
Ennen syyslomaa ajattelin, että apuvaaa mulla ei nyt olisi missään tapauksessa nyt aikaa irrottaa töistä viikkoa. Tämä syksy on ollut aivan horror kiireinen, kun marraskuu menee kokonaan siellä maanpuolustuskurssilla.
Lokakuun hommia
Syyskauden puoliväli on käsillä, ja elämä on täynnä kivoja mainitsemisen arvoisia juttuja.
Ehkä syksy alkaa
Ilmastonmuutos näyttää edenneen sellaiseen pisteeseen, että syyskuu on oikeasti kesäkuukausi.
Yökylässä Hannen luona
Hanne kutsui meidät yökylään!
Hetkiä, jotka joutavatkin mennä
Äskeinen postaus äityi niin äiteläksi, että tuuppaan heti perään myös tämän: kesässä on ollut paljon hetkiä, joita en muistele kaiholla.
Hetkiä, joita jään kaipaamaan
Viimeinen ilta huvilalla.
Viiltää hetken
Viime lauantaina tunne iski ensimmäisen kerran: tämä kesä loppuu ja en saa sitä koskaan takaisin.
Kemiönsaari ja Hanko
Kävin lasten kanssa road tripillä!
Jos täällä haluaa ajan pysäyttää
Elämän isot ihanat jutut ovat usein jonkinlaisen sattuman seurausta.
Mun pienet ihanat
Nyt heinäkuussa olen tehnyt sitä, mitä teen aina heinäkuussa: valokuva-albumia edellisestä vuodesta, eli nyt käsittelyssä on vuosi 2023.
Emälä ei ole hassumpaa
Äsken mun suustani kuultua: “Nyt seuraavat 30 minuuttia ette häiritse mua. Vaikka syttyis tulipalo, älkää puhuko mulle.”
Postikortti Turusta
Täällä Turussa on tänäkin kesänä koettu monia monia suloisia hetkiä. Niistä on kiittäminen lapsia, kahdeksan hengen serkkukatrasta, joiden hupsutusten seuraaminen on kuin katsoisi vierestä Melukylän lapsia (jotka kiroilevat).
Kesää täydellä teholla
Lapset on trampalla, pienin isänsä kanssa metsäretkellä, minä hetken rauhassa, kiitos ja ylistys!