Syysloma 2024

Ennen syyslomaa ajattelin, että apuvaaa mulla ei nyt olisi missään tapauksessa nyt aikaa irrottaa töistä viikkoa. Tämä syksy on ollut aivan horror kiireinen, kun marraskuu menee kokonaan siellä maanpuolustuskurssilla.

Mutta! Sitten alettiin jutella siskoni Lotan kanssa syyslomasta, ja yhtäkkiä olinkin tosi innoissani! Ja pitkin lomaa tajusin, miten loman tarpeessa minä olin.

Koululaisella oli joka tapauksessa syysloma, ja musta oli kiva ajatus pitää sitten pienetkin päikystä lomalla. Aluksi ajattelin, että ne menisi alkuviikoksi sinne, mutta sitten sisko tarjoutuikin olemaan niiden kanssa mm mun MKP-studiopäivän.

Kakskerrassa oli aivan upea ruska.

Meidän syysloma meni näin:

Perjantaina sisko ja sen kolme lasta tulivat Helsinkiin. Tiki taas lähti viettämään synttäreitä kavereidensa kanssa ja viikoksi etätöihin huvilalle. (Mun pitää kerätä nyt paljon hyvä puoliso -pisteitä, koska Tiki tulee koko marraskuun olemaan päävastuussa lapsista – nuo maanpuolustuskurssin päivät on usein jotain 12-tuntisia.)

Perjantaina pidettiin pizzailta. Serkukset olivat niiiin fiiliksissä jälleennäkemisestä. Me vietettiin koko kesä yhdessä, niin noi nykyään ikävöivät toisiaan eri kaupungeista käsin.

Lauantaiaamuna lähdettiin Heurekaan riekkumaan Leikin voima -näyttelyyn, joka oli aivan super hyvä niin 2- kuin 10-vuotiaallekin – ja meille aikuisille!

Sunnuntaina koitti kauan odotettu retki: Flamingoon! Ei oltu aiemmin käyty siellä, vaikka lupailtu ollaan jo pari vuotta.

Päästiin kätevästi bussilla Jumboon. Ensin sushibuffet (myös yksi lasten toiveista – 2020-luvun lasten suhsibuffet on meidän lapsuuden hese), sitten kohti vesipuiston riemuja. Meiän typy oppi kesällä uimaan muutaman metrin, ja se oli nyt niiiiin innoissaan tosta uimisesta.

Flamingo oli musta erinomainen lasten kanssa. Altaita oli paljon, liukumäkiä tosi eri tasoisia – myös sellaisia, joissa minä ja 2-vuotias voitiin liukua yhdessä. Lasten riemunkiljahdukset raikuivat! Mä arvostan kylpylässä luonnonvaloa (esim Aulanko ja monet Viron kylpylät). Sitä ei ollut Flamingossa tarjolla, mutta esimerkiksi katosta veteen heijastetut kalat korvasivat tätä esteettisenä elämyksenä.

Sunnuntai-iltana Lotan puoliso Pasi saapui Helsinkiin, ja mä kävin lenkillä ystäväni kanssa. (Pikku breikki lapsiperhe-lifestä oli ihana!) Osa ihmisistä nukkui siellä meidän alakerran kämpässä. Se on vähän karu, kun siellä ei ole vielä eteisen lattiaa, pistorasioita, listoja tai keittiötä ja lattoiden päällä on pahvimatot. Mutta! Kyllä siellä nukkua pystyy :D

Maanantaina mulla oli studiopäivä, jolloin Lotta ja Pasi ottivat lapsoset huostaansa ja veivät ne Haltialaan ja Lasten kaupunkiin sekä lopulta vielä Redin katolle leikkimään (kaikki lasten toiveita!).

Mä kävin vielä lasten kanssa illalla puistossa meiän typyn päikkykavereiden kanssa. Hän halusi esitellä parhaille ystävilleen parhaan serkkunsa. Sitten syötiin vielä pannaria meillä.

Lapset leikkivät karkkikauppaa: jokainen sai poimia kippoonsa yhden karkin kerrallaan.

Vanha klassikko: Heureka-kyltin optinen harha.

Infrapunakuva musta ja siskosta. Nenät on kylmiä!

Heurekan edessä on ihana leikkipuisto!

Ekaa kertaa Flamingossa!

Tiistaina mulla oli vielä yksi työpalaveri, minkä aikana Lotta ja Pasi hoiti meidän lapsosia. Menivät käymään siellä Töölönlahden puistossa. Tavattiin Oodissa, jossa syötiin lounas ja sekoiltiin yläkerrassa. Sitten juna Turkuun!

Mentiin kahdeksi yöksi Lotan ja Pasin luo. Se on meidän lasten unelmien talo, lapsilla on omat huoneet, leluja on paljon, pihalla on tramppa, leikkimökki ja valtavasti tekemistä. Kyllä mä aika usein tuolla mietin, että olisiko tällainen elämä lasten kannalta kuitenkin kivempaa. Tuolla 2-vuotiaskin voi mennä joukon jatkeena pihalle. 5-ja 6-vuotiaat uskaltaa päästää lähipuistoon keinumaan kahdestaan ja ylipäänsä se, että lapset voivat mennä sisään ja ulos niin paljon kuin huvittaa. Se on luksusta!

Keskiviikko oli todellinen retkeilypäivä. Lotta oli suunnitellut meille ihanat kohteet. Aamulla ajettiin laatikkopyörällä ja pyörillä sellaiseen luontokohteeseen kuin Pirunpelto. Se oli aivan mielettömän hieno kalliomuodostelma. Lotta teki kaasukeittimellä meille kaakaot ja kahvit, Pasi oli laittanut eväsrasioihin tortilla-ainekset. Tämän suurempaa OLEN HYVÄ VANHEMPI JA VIEN LAPSENI TUTUSTUMAAN LUONTOON -tunnetta ei voi ihminen saada.

(Tai no ehkä jos ne nukkuis vaiks kerran elämässään teltassa, niin sit vois… Mut kattellaan sit joskus! Vielä ei ole näkynyt tai kuulunut telttaöitä meidän lapsosten parissa.)

Mua nauratti, kun tortilla kädessään meidän 2-vuotias pyysi: “Äiti. Palauta!”

Hetken mietin ja tajusin: hän halusi että paloittelen letun.

Nauratti myös, kun välillä meinasi lasten ininän ja kitinän vuoksi tulla kireä tunnelma, ja sitten Pasi ehdotti, että “mitä jos keksitään joku turvasana siihen tilanteeseen, että jotakuta aikuista alkaa vituttaa tosi paljon?”

Tähän Lotta vastasi: “Eiks kirosanat ole sitä varten?”

Ja sekin oli suloista, kun kesken retken meidän typy hihkui: “On kivaa olla pieni!”

Yksi metsäretki ei riittänyt, vaan teimme niitä peräti KAKSI!

Nimittäin illalla mentiin vielä lähilaavulle, tehtiin tulet ja paistettiin juustoleipiä ja vaahtokarkkeja. Ihanaa!

Onnelan hetket: kahvia LUONNOSSA!

Arvostan Huttusta.

Tykkään näistä Lotan ruokanaamoista, uppoaa lapsiin!

Isot lapset teki laavulle tulet, pienet nauttivat lämmöstä.

Illalla maistui takkatuli ja olut!

Torstaina mentiin Turun keskustasta bussilla meidän huvilalle. Käytiin eka Aboa vetuksessa lounaalla, ruokakaupassa (jossa kuunneltiin lasten Halloween-herkkutoiveita). Sitten kohti metsää!

Lotta oli bongaillut pinterestistä kaikkia kivoja juttuja, mm appelsiininkuorista tehdyt lyhdyt, hirviö-hampurilaiset ja kauhudonitsin (joka tehtiin donitsien puutteessa rinkeliin). Nam!

Maalattiin kasvot, pukeuduttiin ja juhlittiin. Sitten käytiin saunassa, pestiin kasvot, ja isot + me aikuiset kastauduttiin järvessä.

Oli niin tunnelmallista lyhtyjen loisteessa hämärässä saunoa.

Perjantaina mulle tuli metsänhoitoyhdistyksestä metsäasiantuntija, jonka kanssa kiersin mun 4 hehtaarin metsäpalan! Se oli SUPER kiinnostavaa, ja siitä teen erikseen postauksen. Opin niin paljon taas metsästä!

Sain myös tommosen Metsänomistaja-lippiksen. Vähän pyytämättä ja yllättäen. Lasketaanko se nyt mun 4/5 vaatteeksi? Ehkä se lasketaan, kääk! Mutta onneksi on enää pari kuukautta vuotta jäljellä :DDD

Perjantai-illaksi palattiin Turkuun, serkut menivät kotiinsa ja me mentiin lasten kanssa mun äidin luokse kahdeksi yöksi.

Lauantaiaamu aloitettiin ajamalla äbän autolla Lotan kanssa Uuteenkaupunkiin, sillä mun 92-vuotias isoäiti on siellä sairaalassa. Hengitys on tosi raskasta, en tiedä kauanko hän elää. Mutta oli kiva nähdä! <3

Syötiin lounas ja pysähdyttiin Laitilassa Tiihosen kahvilassa.

Lauantai-iltapäivä oli hauska! Vietettiin meidän äidin synttärietä jo toista vuotta putkeen Master Chef -teemalla. Ensin oli maistelukilpailu (tulin kolmanneksi, en tunnistanut katajanmarjaa), ja sitten jokainen sai valita vuorollaan raaka-aineen, jonka ympärille rakentaa ruokalajin.

Mä sain purjon! Tein purjoleipäsiä, ne onnistui musta oikein hyvin.

Meillä oli vain niiiiiiin kiva loma!

Se sisälsi paljon sellaisia onnenhetkiä, kun kaikki on hyvin. Vaikkapa silloin, kun Flamingon jälkeen aurinko siivilöityi kauppakeskuksen katosta meihin ja katselin meiän pientä 2-vuotiasta potkupyöräilijää ja uimisesta voipuneita lapsia ja ajattelin että ah, meillä on niiiiin kivat tyypit tässä!!

Tai se kun ajettiin Uudestakaupungista halki ruskan takaisin Turkuun ja kuunneltiin Maija Vilkkumaata ja Kuumaa ja olin onnellinen siitä, että Lotta on mun vieressä ja saan olla elossa ja elämää näyttää olevan vielä paljon jäljellä. Miten kiitollinen olo olikaan.

Mulla menee tempo ja semmonen aktiivisuustaso jotenkin todella hyvin siskon kanssa yhteen. Tykätään tehdä paljon, tykätään lasten sekoilusta, ollaan yhdessä yleensä tosi hyvällä tuulella, nauretaan ja vitsaillaan paljon. Tykkään myös tosi paljon Lotan puolisosta, se on niin fiksu (ja lukenut!!!) ja sillä on myös aivan just niin musta huumorintaju, kun voi ihmiseltä toivoa.

Mä haluaisin viettää Lotan kanssa paljon enemmän aikaa, aina jää semmonen kaipuu. Niinpä me alettiinkin suunnitella, että jos lähdettäis ens kesänä lasten kanssa pikku interrailille!!!!!!! Olis jännää!!!!!

Previous
Previous

Perheen kunnia

Next
Next

Lokakuun hommia