Ehkä syksy alkaa
Ilmastonmuutos on edennyt siihen pisteeseen, että Suomessa syyskuu näyttää olevan kesäkuukausi. Näin oli viime vuonnakin, muistan sen hyvin. Ja ajattelin tuolloin, että miten uskomatonta on, että heinäkuun loppu on kesän puoliväli. Syyskuun 14. päivänä eli viime lauantaina istusteklin Porvoon vanhassakaupungissa t-paidassa terassikahveilla. Jalassa oli birkkarit, kuten on ollut toukokuusta saakka. Sunnuntai, eli 15. päivä, oli ensimmäinen jollain lailla vilakampi päivä. Tosin silloinkin juoksin hiessä t-paidassa Lasse Virén -hölkän Myrskylässä.
Kesä alkaa käytännössä toukokuun alussa ja loppuu syyskuun loppuun. Ja kun huhti- ja lokakuutkin ovat aika miellyttäviä lämmön ja esimerkiksi ulkoilun kannalta, niin se tarkoittaa sitä, että seitsemän kuukautta vuodesta on aika lämmintä.
Tämä huolestuttaa mua miljoonalla eri tavalla, ja olen joutunut kieltämään itseäni lukemasta Golf-virran tyrehtymistä koskevia tutkimuksia. (Ilmeisesti silloin meillä olisi enää 0 kuukautta lämmintä vuodessa.) Kaikenlaista hyvin arvaamatonta saattaa käydä meidän elinaikanamme. Mutta mutta.
Yritän nyt vain nauttia näistä päivistä, ja olen itse asiassa paikoin aika onnistuneestikin pystynyt olemaan ajattelematta etenevää ilmastokriisiä.
(Ja silloin kun en onnistu, niin etsin toivoa erinäisistä paikoista. Siitä lisää tänään ilmestyneessä MKP-ilmastovanhemmuusjaksossa.)
Mutta se kriiseistä, käännetään katseet kiinnostavampiin asioihin, eli minun elämääni!
Tiistaina Helsingin yllä leijui upea sumu.
Syyskausi on alkanut mukavasti. Lapset ovat viihtyneet päiväkodissa ja koulussa. Esikoinen harjoittelee 2, 5 ja 10 kertotaulua (musta on kiinnostavaa, että syyskaudella treenataan nämä ja keväällä sitten 3 ja 4. Aika hyvä!) Iltaisin ne pelaa ystäviensä kanssa nerf-pyssyillä ulkona ja muutaman kerran ovat perustaneet kaupan, ja myyneet kaikenlaista.
Keskimmäinen hoitaa jatkuvasti jotain otusta, tällä hetkellä hänen armaansa on naapurin ystävältä saatu Musti-koira, jota peitellään ja kanniskellaan mukana. Hän on alkanut nukkua päivävaatteissa yönsä, jottei aamulla tarvitsisi pukea. Arvostan tätä keksintöä, sillä meidän aamut on näin huomattavasti helpompia.
Kuopus on hirmu suloinen ja välillä hyvin pirullinen. Se tykkää heitellä esineitä, mikä on aivan kammottavaa, koska siinä on voimaa, jolla voi satuttaa ympärillä olevia ihmisiä. Mutta toisaalta se on kyllä niin söpö! Tänään mä pyysin sitä sanomaan kaikenlaisia vauvasanoja, ja sitten se hoki: apa, pimpom, pöö. (Hän siis puhuu jo ihan perus lauseilla, ja siks tää vauvaksi heittäytyminen naurattaa mua kamalasti.)
Mariannan ja Marian kanssa Lasse Virén -hölkkä. Juostiin 10,3 km ajassa 1h 10 min. Voisi ehkä tiristää homman alle tuntiin, jos vähän treenaisi!
Sonnit ovat kiehtovia! Maria teki meille kunnon Porvoo-tourin.
Porvoossa oli ihanaa!
Mulla on sellainen tilanne, että viiden kuukauden työt täytyy tehdä neljässä kuukaudessa, ja se tuntuu aika tiukalta. Ne työt ovat: tietokirja parisuhteesta ja rahasta, kausi Melkein kaikki perheestä -podia ja siihen päälle kaikenlaista instagram-hommelia. Olo tuntuu jatkuvasti siltä, etten ehdi, ja se on itse asiassa tooooodella stressaava tunne. Mä vihaan tämmöstä kiire-kiire-väninää, mutta nyt on just se tilanne, että töiden kanssa on aika semmonen tulipalojensammuttelu-kiire. Mut kyllä tämä tästä.
Syy tälle on se, että olen menossa marraskuuksi Maanpuolustuskurssille!!!!!!!
Sain kutsun sinne puolitoista vuotta sitten, joten olen jo ehtinyt varautua, mutta silti tämä tuli kuitenkin vähän vikkelään. Sain kurssin ohjelman, ja luvassa on monia 12-tuntisia päiviä. Paljon tsemppiä puolisolleni, hän on luvannut soittaa Kersantti Karoliinaa koko marraskuun.
Mutta uskon, että tämä on kaiken sen arvoista. Siitä tulee aikamoinen seikkailu, ja tutustun varmasti kaikenlaisiin kiinnostaviin ihmisiin ja saan kaikenlaista tietoa.
Kävin Mimmit sijoittaa asuntoihin -podissa kertomassa Suville meidän kahden asunnon PARATIISISTA.
Juonsin ilmastotunteet ja toivo -tilaisuuden Tiedekulmalla maanantaina.
Sadetakissa tuli hiki.
Ryhdyin Uusi juttu -median perustajajäseneksi ja sain diplomin!
Onneksi vastapainoksi on ollut paljon ihania juttuja: Yön yli -reissu Marian ja Mariannan kanssa Porvoossa (ostin Tavara Kammarista vaikka mitä huonekaluja meidän tulevaan kaksioon), Hannen kanssa hengailua eri paikoissa, retkiä lasten kanssa puistoihin päiväkodin jälkeen, muskaria, temppukoulua ja aamukahveja, jolloin voi purkaa perhe-elämän meininkejä ystäville.
Yksi ilahduttava juttu on se, että olen saanut nyt takaisin repertuaariin iltalukemiset. Ne ovat olleet pari vuotta tauolla, kun tuo meidän kuopus on ilmeisen kirjavihamielinen ollut, ja halunnut vain repiä ja hakata ja istua lastenkirjojen päällä, kun yritän lukea niitä isosisaruksille. Nyt on orastava näky sille, että hän suostuu kuuntelemaan, kun luen muille (ja ehkäpä myös hänelle). Tämä on ollut asia, joka on vaivannut mua yllättävän paljon, koska mulle itselleni tuo lasten iltojen lukuhetki on ollut tärkeä.
Remontti etenee alakerrassa. Nyt vain odotellaan keittiötä ja eteisen laattoja saapuvaksi. Sitten saadaan meidän yläkerrasta kamoja sinne alas, kiitos ja ylistys. Meillä on nimittäin aika kova kaaos täällä, kun on sen yksiön kamat (kuten parisänky) tungettu lastenhuoneeseen.
Huh, odotan lokakuuta tässä mielessä PALJON. Pian kaksi kuukautta on lastenhuone ollut käytännössä käyttämätön. Ja suuri suunnitelma on, etten aio viedä sinne alas mitään turhaa, vaan vaikka tila kasvaa, niin huonekalujen määrä ei kauheasti nouse. Päinvastoin, odotan, että pääsen tekemään etenkin tuolle lastenhuoneelle lelu- ja vaateinventaarion. Ai ai ai, mikä tyydytys on luvassa.
Kaktus teki neljä kukkaa kerrallaan!
Oltiin syyskuun alussa Stadikalla uimassa ja lapset plutasi joku puolitoista tuntia helteessä.
Mä ja Otso pukeuduttiin vahinko-matchiin.
Nauhoitettiin Annan kanssa sketsejä.
Sain Porvoosta goodie bagiin kasvihuoneessa kasvatettuja tomaatteja ja paprikoita.
Käytiin Roihuvuoressa Tuhkimon-puistossa retkellä. Kuopuksemme on kova kiipeilijä.
Ostin kirppikseltä punaisen paidan!
Aloitan suurimman osan aamuistani Rootsissa kahvilla. Se on palkinto siitä, että olen saanut vietyä lapsoset onnistuneesti päikkyyn.
Kuopus löysi kärpässienen.
Minä olen viettänyt elämää syyskuun puoliväliin saakka shortseissa.
Ollaan oltu paljon luonnossa ja se on tehnyt hyvää.
Jaahas, nyt pitää ihmisen mennä nukkumaan. Illat on siitä jänniä, että olen niin väsynyt, etten jaksa katsoa ees mitään tv-sarjaa. Lasten nukahdettua noiin kello 22 valvon ehkä vartin ja meen sitten itse perässä nukkumaan. Kuopus nimittäin herättää mut edelleen 5.20 joka aamu, kun se haluaisi maitoa, jota en anna, ja sitten se karjuu, ja sitten lopulta nukahtaa. Mutta hurraa! Kello 21-05 välillä se ei juuri heräile. Että kyllä tässä pian ollaan voittajia!
