Kesän vika viikonloppu
Tiedättekö sen tunteen, kun elämä tuntuu joskus ”oikeammalta”?
Suloisia haaveita
Ajettiin tänään tänne huvilalle kuukauden tauon jälkeen. Vastassa oli heti rakkaat serkut, ja leikit jatkui just siitä mihin ne heinäkuun vikoina päivinä jäi.
Remppa kraaaah
Joo siis tämä remontoiminenhan on aivan sietämätöntä. Siitä huolimatta, että minä en asu rempan keskellä, en tee tuolla työmaalla yhtään mitään itse ja tämä ei periaatteessa vaikuta mun arkeeni mitenkään. Mutta kyllä se sitten kuitenkin vaikuttaa.
Remontti ja vaikeat valinnat
Remonttia remonttia!
Suuri valhe vammaisuudesta
Tätä kirjaa olen odottanut ja katsonut vierestä viimeiset puolitoista vuotta, kun se valmistuu.
Onni, ilo, Flow
Nyt on taas sellainen kupliva onni valahtanut muhun, että haluan merkitä sen muistiin.
Ostimme toisen kodin!
Meidän asumiskuviot on nyt ratkaistu! Hurraa!
Asiat, joita en ehtinyt
Alkukesään kuuluu suunnitelmia ja unelmia ja loman päätteeksi voi huomata, että hupsista juu ei kyllä taaskaan. Nämä asiat eivät edelleenkään toteutuneet, osa on ollut kesän toivelistalla jo vuosia.
Hetkiä, jotka joutavatkin mennä
Äskeinen postaus äityi niin äiteläksi, että tuuppaan heti perään myös tämän: kesässä on ollut paljon hetkiä, joita en muistele kaiholla.
Hetkiä, joita jään kaipaamaan
Viimeinen ilta huvilalla.
Viiltää hetken
Viime lauantaina tunne iski ensimmäisen kerran: tämä kesä loppuu ja en saa sitä koskaan takaisin.
Kemiönsaari ja Hanko
Kävin lasten kanssa road tripillä!
Jos täällä haluaa ajan pysäyttää
Elämän isot ihanat jutut ovat usein jonkinlaisen sattuman seurausta.
Mun pienet ihanat
Nyt heinäkuussa olen tehnyt sitä, mitä teen aina heinäkuussa: valokuva-albumia edellisestä vuodesta, eli nyt käsittelyssä on vuosi 2023.
Olympialaiset ja läsnäolon vaikeus
Mä olen parhaimmillaan vanhempana silloin, kun tiedän, että tulevaisuudessa on hetki, kun saan olla yksin, ei vanhempana, minä vain.
Emälä ei ole hassumpaa
Äsken mun suustani kuultua: “Nyt seuraavat 30 minuuttia ette häiritse mua. Vaikka syttyis tulipalo, älkää puhuko mulle.”
Postikortti Turusta
Täällä Turussa on tänäkin kesänä koettu monia monia suloisia hetkiä. Niistä on kiittäminen lapsia, kahdeksan hengen serkkukatrasta, joiden hupsutusten seuraaminen on kuin katsoisi vierestä Melukylän lapsia (jotka kiroilevat).
Kitutunteja on kesälläkin
Kitutunnit on ne iltapäivän tunnit lapsen kanssa, kun kaikki järkevä on tehty, energia on käytetty (vanhemmasta) mutta vielä pitäisi vain jaksaa olla läsnä.
Viro viikossa: Tallinna, Pärnu ja Tartto
Oltiin reissussa mun äidin ja kolmen lapseni kanssa. Tämä oli meidän eka tällainen reissu, mutta ei todellakaan vika! Meiän lapset rakastaa mummaansa, ja jostain jumalan syystä mun äidillä ei mene hermo niiden loputtomaan, ja kohtuuttomaan sekoiluun.
Kesää täydellä teholla
Lapset on trampalla, pienin isänsä kanssa metsäretkellä, minä hetken rauhassa, kiitos ja ylistys!