Kesää täydellä teholla
Vallilassa matkalla Demi-miittiin (Demiittiin) eli istumaan iltaa vanhojen työkavereiden kanssa.
Lapset on trampalla, pienin isänsä kanssa metsäretkellä, minä hetken rauhassa, kiitos ja ylistys!
Olen pikkuruisen uupunut tuon 2-vuotiaan loputtomaan ÄITI-ÄITI-ÄITI-vaiheeseen. Hän haluaisi olla koko ajan sylissä, lukea kirjaa (“Minkä värinen tämä on?” PUNAINEN! (jokaisen värin kohdalla) “Mitä lammas sanoo?” PASKA! “Mitä lehmä sanoo?” PASKA!) tai pelata MAILA PALLOA.
Haluaisin lopettaa imetyksen kokonaan, mutta voi että se on vaikeaa. Öisin en hänelle anna enää maitoa, mutta hän herää yleensä kello 00 ja huutaa kymmenestä minuutista tuntiin, koska haluaisi BUKKA BUKKA! (Eli maitoa, en tajua mistä hän on keksinyt, että maito on yhtä kuin bukka.) Seuraavaksi hän herää viideltä ja haluaisi BUKKA BUKKA! Taistelen hänet vielä kerran uneen ja viimeistään kuuden–seiskan aikaan hän herää. Oi voi, tätä on jatkunut viikkoja.
Mutta jos saisin myös päiväimetykset loppumaan, niin ehkä sitten tämä ruljanssi loppuisi. Yritän!
On hän myös ihan hirveän suloinen.
“So-sso-äiti!” (Milloin mistäkin asiasta, naurun kiherrystä päälle. En tiedä mistä 1950-luvulta hän on imaissut tämän ilmaisun.)
“Oli kivaa uimassa.” “Oli kivaa autossa.” “Oli kivaa retkellä.” Aina kun olemme tehneet jotain, hän kertoo lopuksi, että oli kivaa.
“Tillin tallin tömpsis PASKA!” (Hän ikävä kyllä on imenyt isosisaruksiltaan kaikenlasta vaikutetta.)
“Maila-pallo, jalkapallo, koripallo!” (Näitä hän pelaisi loputtomiin.)
Hän on aikamoinen. Ja samaan aikaan ihan hirveästi helpompaa seuraa kuin vuosi sitten kesällä. Hän menee sisarustensa mukana, ei tarvitse pelätä (ainakaan kauheasti), että hän putoaisi kuistilta tai kaatuisi portailta. Hän voi istua kylpyammeessa terassilla pitkään.
Telkkarista, ruudusta tai kirjoista hän ei jaksa kiinnostua puolta minuuttia pidempään, mutta minkäs teet. Ehkä sitten ensi kesänä – sillä tämä tietää mulle lepolomaa.
Meidän typyn 5-vuotiskakku.
Mä ja Merja tehtiin ihana reissu Kotkaan (kaupallinen yhteistyö: vinkit mun IG-reelin kuvatekstistä, avainsana: Kotkan puistot.)
Kotkan Vellamo-keskus on i h a n a. Etenkin sen katto, kuin olisi Oslon oopperatalolla.
Kotka on saarten kaupunki, käytiin Lehmä-saarella, jossa oli ihana hiekkaranta.
Muita kuulumisia viime ajoilta.
Olen tehnyt kaikkea hirveän kivaa ja kesäistä. Käytiin Merjan ja meidän typyjen kanssa tyttöjen reissulla Kotkassa, kierrettiin jumalaisia puistoja ristiin rastiin. Voi että se oli ihanaa! Nautin reissusta valtavasti, ja aion ehdottomasti mennä uudestaan.
Mun siskoni Elli kirjoitti ylioppilaaksi. Kuten arvata saattoi, valtavan hienolla todistuksella. Hän haluaa lääkäriksi, ja sellaiseksi varmasti vielä pääsee. Joku arvosana täytyy ilmeisesti vielä korottaa ennen koulun ovien avautumista, mutta se on lillukanvarsia.
Ollaan tehty paljon kesäjuttuja touko–kesäkuussa: uitu eri rannoilla, Kumpulan maauimalassa, Kumpulan kasvitieteellisessä, vissyllä Vallilan laakson kahvilassa, pyöräilty (mä olen hurahtanut kaupunkipyöriin!), syöty mehujäätä melkein joka ilta jossain puistossa. On ollut taivaallista. Olen hengaillut erityisen paljon naapureiden kanssa, heistä on tullut koko ajan tärkeämpiä <3
Sitten on tehty hyödyllisiä juttuja: tyhjennettiin sekä kellarin että vinttikomeron shaibelit kaatopaikalle ja kierrätyskeskukseen (tästä Tikille ja hänen apujoukoilleen perimmäinen kiitos).
Lotta, Elli, minä ja Sofia, siskot juhlimassa valkoista lakkia!
Pieni väsyi rannalla.
Laajasalossa ja Herttoniemessä on ihanat biitsit.
Alpun ekaluokka päättyi, ja me juhlimme sitä pitämällä ison piknikin muiden ekaluokkalaisten vanhempien kanssa Hermannin-puistossa. Meidän syödessä mansikoita ja juustoja joku ketku oli pöllinyt meidän typyn vihreän Frog-pyörän, ja olin siitä aika näreissäni. Laitoin etsintäkuulutukset paikalliseen FB-ryhmään ja instaan – JA PYÖRÄ LÖYTYI! Joku oli ajanut sen mäkeä alas Teurastamon Lidlin pihaan. Olen ikuisesti kiitollinen naiselle, joka toimitti pyörän meille takaisin.
Ensimmäisen viikon Alppu vietti jalkapalloleirillä ja muut lapset olivat päikyssä. Sitten hekin jäivät kesälomalle ja me lähdimme Viroon! Tästä mulla on oma postaus tulilla, jotta saan kaikki vinkit talteen, myös itselleni.
On ollut juttuja myös ilman lapsia. Iltoja, kun olen istunut Raisan, Mirjan ja Mariannan kanssa Petitissä tai Harju8:n terassilla, tai Mariannan luksus-kattoterassilla Vallilan kattojen yllä. Olin myös Demiitissä eli ex-demiläisten tapaamisessa, jonne olin ajatellut meneväni “yksille”, mutta sitten nuo tyypit olivat vain niin hauskaa seuraa, taas kerran, että meni yli puolen yön.
Ja sitten meillä oli 10-vuotishääpäivä! Sitä juhlittiin Tikin kanssa niin, että samana iltana kun tulimme Virosta Suomeen, äiti jäi nukuttamaan lapsia ja me menimme tapojemme mukaan Linnanmäen vuoristorataan. Siellä olemme juhlineet hääpäivää joka vuosi, pois lukien viime vuosi, jolloin olimme interraililla. (Kävimme silloin molemmat Legolandin vuoristoradassa – vuoron perään, sillä lasten kanssa oli jonkun oltava.) Sen jälkeen menimme Sörkän ruusuun aperol spritzille juttelemaan mm bell hooksin All about love -teoksesta.
Toiveikkaana matkalla Tallinnaan.
Yhtenä iltana palasin kotiin lämpimässä kesäyössä ja olin onnellinen.
Vuoristoradassa rakkaan kanssa!
Ja sitten olen tehnyt töitä! Joka välissä ja vähän iltaisin ja öisin.
Mulla ja Hannella on iso Juhla Mokka -yhteistyö, jota metsästettiin pitkään, koska fiilistelen Pauligia niin paljon yrityksenä. Olen jo vuosia lukenut heidän vastuullisuusraporttia (okei let’s face it, sen tiivistelmää), ja tykännyt siitä, mitä kaikkea he tekevät paremman maailman eteen. Ja sitten heillä on taivaallista kahvia, jota minulla on nyt kaappi täys, täydellistä.
Sitten on kivoja kirjayhteistöitä: Gummerukselta mainostin juuri psykologista trilleriä Julmien jumalten saari (tykkäsin tosi paljon) ja Otavalta, tai oikeastaan Nemolta Hannu Sokalan Raha ei ole sitä mitä luulet (törkyli hyvä, rakastan hyvin kirjoitettuja tietokirjoja rahasta ja vähän myös sen historiasta, tietenkin).
VR:n yhteistyö on ollut myös aivan täydellinen, junailtiin Aulangolle Hämeenlinnaan kansallismaisemaa katsomaan. Tämä työ on vain niiiin kivaa!
Muutama yhteistyö vielä kuvaamatta, sitten kun ne on paketissa, niin laitan Instan kiinni vähäksi aikaa (tätä uhosin viime postauksessakin).
Ai että, huomenna menen Raisan ja meidän 4–5-vuotiaden lapsosten kanssa Scandiciin nautiskelemaan elämästä, yhteistyö tämäkin.
Nämä kesän yhteistyöt on musta tosi usein tällaisia kivoja juttuja asioista, joita muutenkin tekisi lasten kanssa tai itsekseen, kyllä kelpaa ihmisen.
Aarre kaapissa, Juhla Mokkaa koko vuodeksi!
Raha ei ole sitä mitä luulet!
Juhannus 2024
Lotta, minä, Sofia ja Otto Juhannuspäivän iltana juomassa viiniä meiän laiturilla.
Juhannus meni täällä huvilalla isosti. Meitä oli yhteensä 32 ihmistä ja kokoonnuttiin meidän äbän taloon eli Keskitaloon sekä aattona että päivänä syömään. Savustettua kalaa, grillattuja kasviksia, paljon paljon uusia perunoita, silliä. Lapset pelasivat jalkapalloa (Juha on tehnyt tänne pellolle kentän), juoksivat Kylänrantaan uimaan ja renkuivat puusta roikkuvissa renkaissa.
Mun pikkuveli Otto on käymässä Suomessa Jakartasta vaimonsa Paon kanssa, ja on niiiiin kivaa, kun on kaikki neljä sisarusta koossa. Oton arjesta kyseleminen on kiinnostavaa, hän on UM:n hommissa konsulaatissa (“työmatka kestää 7 minuuttia ja siitä suurin osa menee hisseissä”). Haaveena on joskus mennä moikkaamaan Ottoa Indonesiaan, mutta en mä kyllä taida jaksaa lentää sinne kolme lapsen kanssa.
Nyt meillä on kylässä Mirja ja hänen 9-vuotias tyttärensä, pian lähdetään uimaan Kylikseen, joten pitää laittaa kone pois. Illalla Tikin Ooni-pizzaa ja lisää taistoa 2-vuotiaan kanssa siitä, ettei ole tulossa BUKKA BUKKA.
Ihana päivä edessä!
