Viro viikossa: Tallinna, Pärnu ja Tartto

Vietettiin kesäkuun toinen viikko Virossa: Tallinnassa 2 yötä, Pärnussa 2 yötä ja Tartossa 2 yötä. Tallinnan ja Pärnun välillä pysähdyttiin Rummun avolouhokselle, Pärnun ja Tarton välillä taas Viljandiin.

Oltiin reissussa mun äidin ja kolmen lapseni kanssa (8, 5 ja 2). Tämä oli meidän eka tällainen reissu, mutta ei todellakaan vika! Meiän lapset rakastaa mummaansa, ja jostain jumalan syystä mun äidillä ei mene hermo niiden loputtomaan, ja kohtuuttomaan sekoiluun. Toisin kuin mulla. Ja äitikin sanoi, että hän viihtyi reissussa hyvin. Tämä on siitä kätsää, että lapsilla on usein pitkä kesäloma (kun vanhin on jo koulussa), kun taas puolisollani ei ole. Yleensä me halutaan olla heinäkuu kokonaan huvilalla, joten kesäkuu on reissukuu. En ainakaan vielä jaksaisi lähteä yksin noiden kanssa pidemmälle reissulle, joten on mahtavaa, että mulla on puolison lisäksi muitakin aikuisia ihmisiä, jotka haluaa matkustaa mun ja lasten kanssa.

Tähän postaukseen kirjoittelen vinkkejä kaikista paikoista, joissa käytiin! Osan teksteistä olen ottanut mun ig-postauksista, joten älkää hämääntykö, jos tulee tunne, että “olen lukenut tämän jostain”.

Kysyin etukäteen Visit Tallinnista ja Visit Tartosta muutamia vinkkejä kaupunkeihin. Sain niitä paljon, minkä lisäksi he kustansivat meille paikkojen majoitukset, tästä olen tosi kiitollinen!

Tallinna

Tallinnassa oli jotenkin poikkeuksellisen ihanaa.

Saavuttiin lauantaina aamupäivällä Tallinnaan ja heitettiin kamat Kalev Spa -hotelliin. Käveltiin kauniin vanhankaupungin kautta Virun ratikkapysäkille ja mentiin kolmosella Kadriorgin upeaan puutarhakaupunginosaan. 

Vaelleltiin puiston läpi Reidi teen rantabulevardille (ihana paikka!) ja sieltä takaisin Miiamillan ihanaan uudistettuun lastenmuseoon. Tälle ISO suositus. Museon yhteydessä on myös suolaisia ja makeita minipannareita tarjoava Kooker. Nam! 

Ratikalla takaisin hotellille, uimaan kylpylään ja illalla syötiin hotellin kivassa ja lapsiystävällisessä Allee-ravintolassa.

Toisena päivänä sykittiin kunnolla. Silloin vähän satoi aamulla, mutta onneksi meillä oli sisäohjelmaa.

Aamupalan jälkeen Seaplane Harbouriin, eli Viron merimuseon Lentosatamaan, jossa on juuri alkanut uusi näkemisen arvoinen näyttely. Koko museo oli jotenkin taianomainen: isossa hallissa liikuttiin “laitureilla” ja laivat “kelluivat” vaijerien varassa ilmassa.

Lounas Kohvik Vaffelissa Kalamajassa! Virossa jengi todella tykkää vohveleista.

Välikuolema hotellilla ja lähijunalla T1 Tallinn -kauppakeskukseen. Siellä on 120 metriin nouseva maailmanpyörä, josta näkee merelle ja Tallinnan keskustaan. Meitä jännitti nousta niin korkealle, siis ihan kaikkia, mutta lopulta se olikin sitten vain tosi kivaa. Siinä samassa yhteydessä on myös tramppa- ja hurvittelupuisto, jonne päästettiin lapset kuluttamaan vikat energiansa. Sitten nelosen ratikalla Viru keskukseen, jossa syötiin illallinen Food courtissa. Kylvyn kautta nukkumaan (ja katsomaan Eurovaaleja!).

Otettiin kaikki irti Tallinnasta, tuntuu että siellä on koko ajan kaikkea uutta kivaa!

Tallinnan vanha kaupunki <3

MiiaMilla on uusittu ja se on esteettisesti silmää miellyttävä.

Krookin vohvelit, ai ai ai!

Rummu karjäär

Kaverit suosittelivat piipahtamaan Rummun avolouhoksella matkalla Pärnuun, ja niin teimme. 45 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta on tällainen jännä paikka, jossa ennen viereisen vankilan vangit kaivoivat maata.

Kun toiminta loppui, kaivos täyttyi pohjavedestä, joka on kauniin turkoosia. Pohjasta törröttää rakennuksia, osa yltää vedenpinnan yläpuolelle. Äiti yritti snorklata ja katsella niitä, mutta vesi oli melko sameaa. Lämmintä kyllä!

Kavuttiin myös viereisen ison hiekkavuoren päälle, vähän hasardia 2-vuotiaan kanssa, mutta onnistuttiin — ja maisema oli hieno! 

Sisäänpääsy alueelle maksoi perheeltä 15 €. Paikalla on myös kahvila ja sup-lautavuokraamo, eli kaukana on Neuvostoajat!

Pärnu!

Meillä oli i h a n a a !!!! 🌊🌊

Pärnun juju on hengailu: pitkällä kauniilla hiekkarannalla, laakeilla pitkospuilla ja lintutornissa (Spa Tervise Paradiis -hotellin edessä, jossa myös yövyöimme), upeiden puutalojen ja -huviloiden reunustavilla kaduilla (Karusselli, Nikolai, Esplanaadi jne), söpössä keskustassa (Rüütli) ja kaikissa ihanissa puistoissa. 

Ja ne puistot! Tiheästi vanhoja lehtipuita, taidetta, joka kolkassa kivoja leikkipaikkoja, vastaan tuli myös kaikille avoin slack line ja elefantteja (Pärnussa tykätään elefanteista, en tiedä miksi 🐘.)

Söimme meille suositellussa paikoissa: lounaan Wrapimajassa (mutkattomat hyvät wrapit), kakut Supelsaksadissa (tarjoilevat myös lounasta) ja pizzat Steffanissa (tästä tuli ristiriitaista tietoa, mut me tykättiin).

Yövyttiin Spa Tervise Paradiis -hotellissa, jonka sijainti oli ihana (merinäköala parvekkeelta!), perhehuone tilava ja itse kylpylä lukuisine liukumäkineen ja villivirtoineen lasten suuri suosikki. (Huom tästä myöhemmin myös yhteistyöpostaus.)

Itämereen ei menty, kun tuuli niin paljon. Mutta rannalta olisi voinut vuokrata purjelaudan tai leijasurffausvälineet, ja se näytti super hauskalta. (Ja mun mielestä myös pelottavalta.)

Tykkäsimme paljon. Tuli mieleen jotenkin ehkä Hanko. Suosittelemme! 

Pärnun hiekkaranta on maineensa veroinen.

Vanhakaupunki oli pieni ja söpö. On ihanaa, miten paljon täällä kunnostetaan nyt vanhoja puutaloja.

Viljandi

Ihana pikkukaupunki, jossa on 1200-luvulta peräisin olevat linnoituksen rauniot. Pysähdyimme syömään raunoilla tähteistä kasatun lounaan (oli kaikenlaista doggy bagiä kertynyt matkan varrelta). Sitten käppäilimme pitkin suloisia vanhoja katuja ja kävimme vielä Café Fellinissä kakuilla.

Olisi täällä voinut yöpyäkin, mutta meidän matkamme jatkui Tarttoon!

Virossa ajamisesta muuten: Täällä on tiet tosi hyvässä kunnossa, nopeusrajoitus oli usein 90 km/h ja ohituskaistat 110 km/h. Musta tämä on nerokasta – ohituskaistaltahan muutenkin yleensä joutuu laittamaan kaasua, mutta täällä sen voi tehdä laillisesti.

Virossa on myös ihanan paljon lehtipuita, eli maisema erosi vähän suomalaisesta vastaavasta – mutta kotoisa fiilis kuitenkin.

Tartto

Tartossa tunsin oloni välittömästi kotoisaksi — ehkä siksi, että se on Turun ystävyyskaupunki. Ja paljon samaa oli kuin Turussa, kuten kaunis yliopistoalue, ihana jokiranta ja leppoisa meno.

Lasten kanssa suosittelemme ainakin Ahhaa tiedekeskus ja Taguripidi Maja eli ylösalaisintalo. Ja harjun kaikki leikkipuistot!

Aikuisille suosittelen Joyce-ravintolaa, jolla on Michelin-maininta ja järjettömän hyvät katkarapu-cevichet.

Ja kuten melkein kaikkialla Virossa, myös tässä raflassa oli hyvä leikkialue lapsille! Oli mukava tunkea lapset sinne silloin, kun 2-vuotias alkoi huudella: ”Tillin tallin tömpsis PASKA!” Yritin elehtiä, etten tiedä kenen lapsista on kyse.

Myös Eesti Rahva Muuseum oli aikuiseen makuun, rakennus on upea! (Ja sen vieressä sijaitsee tuo ylösalaisin-talo.)

Kaikille suosittelen Tarton yliopiston kasvitieteellistä, se on u p e a. Sekä sisältä (pääsee kiipeämään puiden latvoihin) että ulkoa suurine puistoineen ja ruusutarhoineen.

Yövyimme kivassa V Spa Hotelissa, jossa oli erinomaiset huoneet, hyvä aamupala ja tosi kiva sijainti — hissillä pääsi alakerran ostoskeskukseen hakemaan iltapalat lapsille supermarketista. Ja hoidot olivat ihanat, niitä oli myöa lapsille.

Tartto on paikka, jonne palaan varmasti, tuli heti niin sinne kuuluva olo

Äbä oli niiiiiin hyvää matkaseuraa! Oli ihana ajella pitkin virolaisia maanteitä ja kuunnella vuoronperään molempien toivebiisejä.

Ai että, matka oli kyllä super kiva! Ihanaa, että Viro on nyt asteen verran taas tutumpi! Siellä tulee varmasti käytyä yhä uudestaan.

Previous
Previous

Kitutunteja on kesälläkin

Next
Next

Kesää täydellä teholla