Vuosi on alkanut
Tammikuu, en pidä minään. Tämä aika ei vain inspiroi.
Vituttelee
Tammikuu ei ole ollut minun kuukauteni. Ei ole sattunut mitään erityisen pahaa, mutta ei kyllä mitään erityisen hyvääkään.
Sittenkin hipallinen
Sunnuntaiaamu, ääni on painuksissa, kahvi maistuu erityisen hyvältä, olen kiitollinen lasten piirretyistä ja aamu-uniaan nukkuvasta vauvasta.
Tammikuu, pitkä ja hipaton
Mukava olo. Tammikuun viimeinen viikko käynnistyy huomenna, ja lapsoset ovat kaikki unessa ja minä pääsen pian katsomaan Areenasta The Splitiä ja syömään äsken paistamaani pannaria.
Hiertää
Nenän alla oleva rohtunut iho. Semmoselta vähän kaikki tuntuu tällä hetkellä. Kuivakalta, paikoittain epämukavalta, ei niinkään kipeältä tai dramaattiselta.