Ystävät hädässä
Usein pahastakin löytyy jotain hyvää, ja niin on nytkin: Oivallus siitä, että kavereiden kanssa voi vedellä vinkkua, vaikka olisi kotona.Miksi en ole tehnyt tätä aiemmin?! En nimittäin ole vauvavuotena voinut olla iltoja poissa kotoa (koska olen laiska lortto, enkä ole jaksanut opettaa lastani pulloruokinnan maailmaan). Mutta tämähän on aivan nerokasta: Ei tarvitse meikata, vetää housuja jalkaan, ajella taksilla, miettiä jaksaako lähteä baariin, jonottaa narikkaa ööööö... Ei tarvitse mitään! Paitsi oman viinipullon ja inttternetyhteyden.Aiheet, joista perjantaina illalla keskusteltiin:
- Jos nyt pitäisi hankkia huumeita esimerkiksi 70+ ystävilleen karanteeniajanvietteeksi, niin mistä niitä niinku saisi? Piritorilta? Jari Aarniolta? (Asuu meidän naapurissa.) Kuinka monen puhelinsoiton päässä olisi joku hyvä huumelasti? Ja kehtaisiko sellaisille kavereilleen soittaa, joiden epäilee olevan hyviä huumekontakteja? Ja onko se, ettei tiedä hyviä huumekontakteja tietynlaista yleissivistymättömyyttä?
- Miksi ihmiset vetoavat 70-vuotiaita pysymään kodeissaan omissa insta storeissaan? Katsooko 70-vuotiaat niiden ig-storeja?
- Miten pystyy olemaan hyvä äiti, kun pitäisi tehdä töitä ja samalla tekisi mieli heittää lapsi ikkunasta ulos?
- Ajautuukohan moni alkoholismiin tänä keväänä, kun jokaisen päivän päätteeksi tekisi mieli vaan vetää bisseä?
- Miksi tässä nyt siis oikeasti pitäisi pitää housuja jalassa?
- Tietenkin hamstrasin vessapaperia, haloo! Se on pehmeä, konkreettinen ja iso esine. Kun sellaista möhkälettä kantaa kainalossaan, on sellainen olo, että on tehnyt toimia perheensä hyväksi.
- Portugalissa ei hamstrattu vessapaperia vaan viiniä, aivan. Ja sitä saa myös tilata ravintoloista kotiinkuljetuksena, tietenkin.
Kaksi tuntia ja kaksi viinilasillista myöhemmin oloni oli jo aika lailla kevyempi. Eikä tarvinnut ottaa taksia kotiin!