Vauva täytti kymmenen kuukautta

Didi ei sitä tiedä itse vielä, mutta maailma muuttui hänen yhdeksän- ja kymmenenkuukautispäivien välillä niin radikaalisti, että tuntuu suorastaan katkeransuloiselta muistella kuukauden takaista aikaa.Silloin maailma oli auki, nyt maailma on kiinni.Mutta tämän kirjoituksen päähenkilö ei ole hirvittävä sairaus, vaan pieni ihmisen elämä.Didier on viettänyt onnellisia päiviä. Hän nauraa koko ajan enemmän. Suosikkeja on se, kun minä laulan Villeä ja Vallea sekä Leipuri Hiivaa. (Jotenkin sanat ovat ottaneet makaaberin käänteen: "Työnnän Didin uunihin, vedän valmiin takaisin, uunin piipusta kun savu kohoaa." Mikä minun ongelmani on?)Didi on kuin jurrinen muija yökerhossa pilkun jälkeen. Kävelee hapuilevin askelin sohvia ja seiniä pitkin, ja kun Antti Tuisku (Alpun uusi suosikki) tai Robin (Alpun vanha suosikki) soi, hän tanssii kömpelösti kyykäten. Se on paljon hellyttävämmän näköistä kuin minä Mustassa härässä kesällä 2014.Sen sijaan Didi ei edelleenkään konttaa. Hänen ryömimistaktiikkansakin näyttää siltä kuin hän pakenisi juoksuhaudoissa, sellaista omituista laahautumista toisen kyynärvarren varassa. Pelastakaa sotavauva Didi!Didi rakastaa keinumista. Hänen pikku suustaan purkautuu elämää syleilevä kikatus, kun ensimmäinen vauhti lähtee käyntiin. Parasta on, jos vierekkäin on vauvojen ja aikuisten lasten keunu, jolloin Didi ja Alppu voivat keinua vierekkäin. (Silloin mietin aina mielessäni, että kyllä kaksi menee siinä missä yksikin! Ha haa!)Toinen hauskuuden huipentuma on veljen kanssa kylpeminen. Molemmat mahtuvat istumaan Stokken kylpyammeeseen. Siinä pärskyttelevät ja kikattavat. Jälleen: kaksi menee siinä kuin yksi.Diddelse kävi tässä välissä peräti kahdesti Turussa. Mökkiremontti etenee (siitä pian lisää!). Oli ihanaa riekkua serkkujen kanssa pihalla ja metsässä, osallistua blinijuhliin ja hokea kaikille, jotka halusivat kuunnella: "Töh." Kävin itse Turussa pitämässä Naistenpäivän etkoilla luennon vastuullisesta sijoittamisesta. (Enpä tiennyt, että se jäisi minun viimeiseksi esiintymisekseni ties kuinka pitkäksi aikaa, nyyh!)Didi on jatkanut valitsemallaan sormiruokailun linjalla. Suurin herkku on isän tekemät linssipihvit, klementiinit, pensasmustikat ja uunibataatti.Didi pitää meidät vahvasti arjessa ja elämässä kiinni. Hän tykkää elämästään, rutiineistaan ja meidän seurastaan. Niinä hetkinä, kun ahdistus puristaa liikaa rintaa, minä vedän naaman hymyyn ja menen laulamaan Leipuri hiivaa tuolle pienelle suloiselle otukselle. Ja sitten hän nauraa.Lue myös:Vauva täytti yhden kuukaudenVauva täytti kaksi kuukauttaVauva täytti kolme kuukauttaVauva täytti neljä kuukauttaVauva täytti viisi kuukauttaVauva täytti kuusi kuukauttaVauva täytti seitsemän kuukauttaVauva täytti kahdeksan kuukauttaVauva täytti yhdeksän kuukautta