Kolme romaania, joihin oli miellyttävä upota
Gummeruksen toimitusjohtaja Anna Baijars (joka on aivan mieletön tyyppi, by the way) meilasi äsken meille Gummeruksen kirjailijoille, ja lopetti postinsa:
"Kriisitilanteessa kirjat tarjoavat henkistä tukea, kauneutta ja pakohetkiä arjesta. Siksi meidän työmme on nyt erityisen tärkeää."
Tästä tuli lämmin ja hyvä fiilis, sillä juuri näin se on. Minäpä esittelen nyt teille kolme kirjaa, joiden lukeminen toimii mielestäni hyvänä pakohetkenä tämän ajan arjesta. Nämä ovat sellaisia lukuromaaneja, joihin on kiva oikein sillä lailla uppoutua.Matkalla kotiin (Otava 2017)Yaa Gyasin kirjoittama (Sari Karhulahden suomentama) romaani alkaa 1700-luvun Afrikasta. Eurooppalaiset ovat tunkeutuneet maanosaan ja aloittaneet vastenmielisen orjakauppansa käyttämällä paikallisia ihmisiä apureinaan. Romaanin rakenne on koukuttava: yksi henkilö saa yhden luvun, seuraavaksi hypätään taas ajassa eteenpäin. Kirja kuvailee hienosti ja paikoin todella ahdistavasti sitä, miksi Yhdysvalloissa mustien tilanne on edelleen erilainen kuin valkoisten, ja toisaalta se avaa myös afrikkalaista mielenmaisemaa freesillä tavalla (afrikkalaisia valtioita ei niinkään mainita, mutta Ghanan seuduilla liikutaan). Tätä teki mieli vain ahmia eteenpäin.Luin Juuret (1977) joskus teini-ikäisenä, ja heräsin silloin ensimmäisen kerran siihen mielisairaaseen vääryyteen, mihin sekä Amerikan ja Yhdysvaltojen taloudellinen kukoistus vielä edelleen tänäkin päivänä tietyllä tapaa perustuu. Matkalla kotiin on samankaltainen kirja, muttei kuitenkaan niin synkkä, että siitä jäisi pelkästään paha mieli. (Vaikka on ihan perusteltua, että orjuudesta lukemisesta jää "paha mieli".)Tulenarkoja asioita (Gummerus 2019)Celeste Ngin romaanissa (myös Sari Karhulahden suomentama) on jännittävä juoni ja kiehtovat hahmot. Siinä kuvataan yhdysvaltalaista idyllistä lähiötä, jonne muuttaa boheemi taiteilija ja hänen tyttärensä. Heidän vuokranantajansa, Richardsonin perhe, viehtyy äitiin ja tyttäreen kovasti, ja yrittävät ikään kuin päästä osalliseksi taiteilijaperheen taikaa. Kirja etenee nopeasti kuvaten eri hahmojen näkökulmia. Etenkin kuvaus siitä, minkälaista on olla äiti, kiinnosti itseäni kirjaa lukiessa.Ääriviivat (S&S 2018)Rachel Cuskin romanit ovat nousseet ilmiöksi, sillä hänellä on taianomaisen kaunis tapa kertoa pieniä asioita tarkkaavaisen seikkaperäisesti. Ääriviivat-romaanissa (suomentanut Kaisa Kattelus) kertoja matkustaa Kreikkaan ja jutustelee matkallaan erilaisten ihmisten kanssa. Kuvaus Kreikan paahteisesta kesästä ei muuten ole lainkaan huonompi idea tähän hetkeen.Ääriviivat-teosta lukiessa tuli jotenkin omituisen ylevä olo. En tiedä miksi, mutta jotenkin kertojan suht lakoninen tyyli ihastuttaa minua. Ääriviivojen jälkeen voi lukea seuraavan osan, Siirtymä. Katsoin ilokseni, että trilogian kolmas osa ilmestyy peräti 2.4.2020 eli ihan pian! Aion lukea sen heti.Luin juuri myös tuon Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata, ja pidin siitä. Mutta siitä yritän tehdä ihan oman postauksensa, eli tästä aiheesta LEITTÖRS!Olisi ihanaa, jos vinkkaisitte minulle hyviä kirjoja näillä kriteereillä: Romaani, joka tarjoaa älyllistä ajateltavaa, hyvää kieltä ja jossa on jollain tavalla miellyttävä tunnelma. Sellainen, johon voi uppoutua. Lue myös:Lääkärikirja, jota lukiessa nauroin ääneen ainakin 200 kertaa7 kirjasuositusta äänikirjoina