Pitkä imetys hävetti minua

 Imetin ensimmäistä lastani 2 vuotta ja 8 kuukautta. Tuosta ajasta noin 1 vuotta ja 8 kuukautta häpesin asiaa jollain tavalla, vähintäänkin alitajuisesti.Kun lapsi täytti vuoden, aloin ajatella, että pikkuhiljaa tästä voisi lopettaa imetystä. Että normaalit naiset lopettavat sen viimeistään näillä main. Ongelmana oli vain se, että lapsi tykkäsi rintamaidosta tosi paljon. Ja se, että minä tykkäsin imettämisestä tosi paljon. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä johtivat tilanteeseen, jossa minä en saanut motivoiduttua siihen, että vieroitan lapsen kokonaan rinnasta.Aloin laittaa itselleni deadlinejä: "Kun lapsi on 1,5-vuotias ja menemme Berliiniin, lopetan imettämisen." En lopettanut. "Syksyllä, kun päiväkoti taas alkaa, lopetan sen." Joo ei. "Kun lapsi täyttää kaksi, niin lopetan sen, kun kerran WHO:n suositus on tämä 2-vuotiaaksi saakka imettäminen." Mutta lapsi täytti kaksi, ja minä vain jatkoin.Vauvavuoden jälkeen lapsonen ei enää juonut maitoa öisin. Imetyksestä tuli sellainen tapa, että annoin maitoa muutaman kerran päivässä: Aamulla kun heräsimme, päivällä kun tulin töistä kotiin ja illalla iltapuuron jälkeen, ennen hampaiden harjausta. Joskus myös silloin, kun lapsi satutti itsensä (että 1-vuotiaat muuten satuttelevat itseään!) ja kaipasi lohdutusta.Imettämisen ehdoton paras puoli oli (ja on nykyäänkin, kun imetän tuota 1-vuotiastani) se, että saan somettaa hyvällä omallatunnolla tai lukea kirjaa rauhassa, kun lapsi saa läheisyyttä samalla. (Juu en todellakaan katsele häntä silmiin samalla ihastellen, kuten jossain imetysoppaassa kehotettiin. Hah hah hah.)Lopetin julkisilla paikoilla imettämisen, koska minua hävetti asia niin paljon. Mitä ihmiset sanovat, jos tuollainen sylissä istuva taapero juo maitoa rinnasta! Joskus julkisilla paikoilla lapsi vaati: "Maitoa, maitoa!" Ja minä vähän feikkasin, etten ymmärtäisi ja vastaisin, että "kotona saat sitten jääkaapista maitoa".Kun välillä imetin lasta ystävieni seurassa, aloin vitsailla itsestäni ja haukkua saamattomuutta lopettamisen suhteen ennen kuin kukaan ehtisi ihmetellä, miksi edelleen imetän. Tiedättekö vähän samalla tavalla kuin joskus vaikkapa lihavat ihmiset vitsailevat painostansa ennen kuin muut ehtivät. (Mikä on tietenkin ihan surkeaa, koska ei meidän pitäisi elää maailmassa, jossa kenenkään pitäisi pelätä, että hänen painostansa vitsaillaan tai huomautellaan.)Lopetin imetyksen vasta kun tulin uudestaan raskaaksi. Tajusin nimittäin, että haluan itse pitää pienen imetysbreikin ennen seuraavan vauvan imetyksen alkua. Mietin myös, että lapsi saattaisi olla mustasukkainen vauvalle, jos molempia imetettäisiin.Niinpä sitten vähensin imetyksen ensin yhteen kertaan päivässä (jotta rinnat tottuisivat) ja sitten melko pian lopetin kokonaan. Olin yllättynyt, miten kivuttomasti se meni sekä minun että lapsen kohdalta: Tuntuu, että lopulta olimme molemmat valmiita lopettamaan. Lapsi ei itkenyt enää "Maito maito!" ja minusta ei tuntunut liian haikealta – koska tiesin, että seuraavassa toukokuussa imetys jatkuisi.Ja nyt seuraa sitten tämän postauksen yhteiskunnallinen osuus. Miksi minun pitäisi hävetä imetystä? Olen jutellut tästä paljon siskoni Sofian kanssa ja olemme miettineet, että meidän yhteiskunnassamme naisten päälle asetetaan edelleen jonkinlaista huora-madonna-kahtiajakoa. Naisten pitäisi olla jompaakumpaa: joko epäseksuaalisia vauvalta tuoksuvia imettäjiä, joiden rinnat on osa sellaista circle of life -meininkiä tai vaihtoehtoisesti seksuaalisia objekteja, joiden rintoja voi himoita. Molempia ei voi olla yhtä aikaa.Jos imetys jatkuu liian pitkään, sitä pidetään jollain tavalla omituisena, sillä rintojen olisi pitänyt jo siirtyä siitä imetysmoodista "takaisin" seksuaaliseksi objektiksi, ja kun ne eivät sitä tee, se on tietynlainen mind fuck.Että tuossa yhdistyvät nyt jotenkin perverssillä tavalla seksuaaliset rinnat ja ravintoa kaipaava lapsi ja se se vasta väärin on.Ajatus siitä, että vauvan imetys on ok ja taaperin imetys ei ole, on tietynlainen normi, ja normeista on todella vaikea poiketa, sillä ihminen haluaa kuulua aina oman sosiaalisen viitekehyksensä joukkoon. Jotkut normit kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa.Tämä normi näkyy myös vahvasti populaarikulttuurisssa: Kauhuelokuvista tuttu trooppi ylisuoejevasta äidistä, jolla on perverssi oidipussuhde lapseensa. Esimerkiksi Game of Thronesissa Lysa Tally kuvataan kajahtaneeksi hirviöäidiksi, kun hän imettää isoa poikaansa. Myös Psykossa tai Perjantai 13 -elokuvassa äidit osoittautuvat hirviöksi nimenomaan tällaisen ylihuolehtivaisuuden takia. (Äitiydestä ja kauhusta puhutaan muuten aivan superkiinnostavalla tavalla Outolaakso-podin äitijaksossa.)Minulle on ihan se ja sama, imettävätkö ihmiset lapsiaan ja jos, niin kuinka pitkään. Imetyksen terveysvaikutukset eivät kiinnosta minua, mutta sen tsekkasin aikoinani muutamasta eri lähteestä, että pitkästä imetyksestä ei ole terveydellistä haittaa lapsille tai äideille.Ajattelenkin, että jos omaan päähän pälkähtää ajatus, että pitkässä imetyksessä on jotain ällöä tai väärää, niin voisi kysyä itseltään: Miksi tämä häiritsee? Miksi naisen rinta olisi erilainen 3-vuotiaalle kuin 6 kuukauden ikäiselle vauvalle?Kuvat: Nämä imetyskuvat ovat vuoden takaa, jotenkaan ei tällaisia arkisia tilanteita tule kauheasti kuvattua.