Miksi muka palkoista pitäisi puhua?

Välillä mietin, että mitä jos palkoista puhuminen lisää pahoinvointia yhteiskunnassa. Pelkään, että jos palkoista puhutaan liikaa, se alleviivaa rahan merkitystä elämässä. Että palkka näyttelisi ihmisen elämässä valtavan isoa roolia ja jokaisen pitäisi ehdottomasti tavoitella suurta palkkaa, jotta voisi saavuttaa onnellisuuden. Tai vielä pahempaa: että palkka jollain tavalla määrittelisi, kuinka arvokas ihminen on ja mihin kohtaan jotain imaginääristä hierarkiaa tämä sijoittuu. Että jos palkoista ja rahasta puhuttaiisin vähemmän, niin kenenkään pienipalkkaisen naamaan ei hierottaisi jatkuvasti sitä, että moni saa sinua parempaa palkkaa.Mutta sitten vastaväittäjä minussa sanoo, että ei vaan, kyllä niistä palkoista silti pitää puhua.Ensinnäkin palkka on tärkeä asia, sillä se määrittää sitä, millaiseen materiaaliseen hyvinvointiin ihmisellä on elämässään varaa. On tärkeää pitää yllä keskustelua yhteiskunnassa siitä, minkälaiset palkat ovat reiluja ja millä aloilla palkat ovat liian pieniä verrattuna toisiin aloihin. Se, että asiaa tuodaan julkiseen keskusteluun lisää paineita nostaa palkkakuopassa olevien alojen liksoja. Ne ovat usein juuri naisvaltaisia julkisen sektorin aloja, ja koska näiden alojen palkat maksetaan veroista, yleisellä mielipiteellä on merkitystä asiaan.Toiseksi, ja tätä ei voi tarpeeksi tolkuttaa, minusta on ihan hyvä sanoa silloin tällöin ihan ääneen, että palkka ei määritä millään tavalla ihmisen arvoa. Ihmisarvoa ei myöskään määritä työ, jota ihminen tekee (tai ei tee), vaan kaikki ihmiset nyt vain ovat yhtä arvokkaita. Rahalla ei ole ihmisarvon kanssa mitään tekemistä.Kolmanneksi. Jos ihminen ei tiedä oman alan palkkatasoa tai sitä, mitä kollegat suurinpiirtein saavat, hän ei pysty kunnolla pitämään huolta omasta palkkakehityksestään. Muun muassa tästä puhumme Ina Mikkolan kanssa tämän päivän Melkein kaikki rahasta -podcastissa.Olemme molemmat olleet tilanteissa, joissa olemme pelänneet ottaa palkkaa puheeksi, koska kauhistuttaa, että on saanut vähemmän kuin mitä pitäisi. Tunne siitä, että joku huijaa tai käyttää hyväksi omaa kiltteyttä tai tietämättömyyttä, on ihan lannistava. Mutta sitten pitää vain ajatella, että elämää on paljon jäljellä: oppimalla palkasta puhumista ei joudu jatkossa samanlaisiin tilanteisiin vaan osaa pitää huolta omista oikeuksistaan.Ina tuli jaksoon puhumaan siksi, että hän juontaa Ylen isoa projektia, ensi viikolla alkavaa Tilipäivää, joka ruotii elämän isoja tabuja. Kannattaa seurata Tilipäivää myös instassa, siellä on ajatuksia herättäviä oivalluksia.Palkka-asiat eivät ole sellaisia, että niiden reiluuden tai epäreiluuden voisi yksilö ratkaista. Minulta esimerkiksi kysyttiin, että miten voi päästä harmoniaan sen tilanteen kanssa, että tekee kutsumustyötään mutta saa siitä liian pientä palkkaa – muttei silti halua vaihtaa duuniaan. Todella hankala kysymys!Tällainen tilanne oli esimerkiksi Vilma Tuomisella, joka sitten lopulta vaihtoikin varhaiskasvatuksen opettajasta insinööriksi. Kun palkka ja työn kuormittavuus eivät vastanneet toisiaan, oli pakko tehdä oma ratkaistu. Lue Vilman haastattelu Yle.fi/oppimisesta.Ja kuuntele Melkein kaikki rahasta -podin Palkkajakso!Tänään torstaina taas insta live kello 21!