Marraskuun kuulumisia
Vaikka elämä on ollut fanttastista ilotulitusta sen jälkeen, kun irtisanouduin vakiduunistani, niin huhheijjakkaa. En voi sanoa, että tämä marraskuu ilahduttaisi mieltä. Sille ei voi mitään, mutta onhan tämä nyt ihan shaisse kuukausi! Ei auta tyrnin juominen, kynttilöiden polttelu tai käpertyminen. Tämä on ihan kammottavaa!
Lapsonen itkee edelleen miltei aamu, kun vien sen päiväkotiin. Pikkuinen on vain niin väsynyt, aivan kuten äitinsäkin. Sitten se hemmetin pukeminen. Mä olen 99 prosenttia ajasta tosi hyvä äiti, mutta lapsen kenkien tumppaaminen jalkaan... se tuntuu samalta kuin yrittäisi mahduttaa jääkiekkomailaa huilukoteloon. Ei mene! Niinä hetkinä voisin ottaa maailman kaiken mindfullnessin ja silti päätyisin kieriskelemään itsesäälissä. Päivästä toiseen on märkää ja kurjaa ja uloste vain lentelee taivaalta naamaan. (Siltä se tuntuu.)
Okei okei, on hyviäkin juttuja. Raisan kanssa on ihan älyttömän kivaa työhuoneella. Me keitetään aina aamuisin espressopannulla kahvit ja sitten päivitellään lapsosiamme. Raisa juuri kertoi: "En kyllä yhtään ihmettele, kun sanotaan, että lapsi on ihme. On joka-aamuinen ihme, miten tuo lapsi saadaan vietyä elävänä päiväkotiin." Meidän lapsethan ovat samassa päiväkotiryhmässä, joten on hauska seurata päivän mittaan niiden instatililtä, mitä kaikkia edesottamuksia Alppu ja Frida siellä tekevät.
Mulla on myös ihan superkivoja duuneja. Olen nyt sitten päätynyt kirjoittamaan aika paljon raha-aiheista, koska ne kiinnostavat tällä hetkellä eniten. Lisäksi on ollut ihanaa käydä lounaalla eri puolilla kaupunkia. Mun suosikkipaikkojani ovat tällä hetkellä Mäkelänkadun African Pots, Hesarin Vihreä holvi ja Teurastamon Kellohalli. On monia muitakin hyviä, mutta noissa on tullut käytyä paljon viime aikoina.
Ostin myös Unisportin jäsenyyden itselleni, koska ajattelin, että ihmisen pitää välillä vähän nostaa rautaa (tai kuten eilen, kahvakuulaa). Koska en ole enää opiskelija, se oli aika kallis. Mulle tulee kuitenkin etenkin siinä uudessa keskustan upeassa Tiedekulmassa aina niin hyvä mieli ja olo, että solahdan niin hyvin sinne opiskelijoiden joukkoon, että päätin nyt vain maksaa sen, jotta pääsisin larppaamaan taas opiskelijaelämää. Ihan vain fyysisenä ympäristönä yliopisto on mulle rakas, niissä rakennuksissa hengailusta tulee aina kotoisa olo, joten haluan pitää tavalla tai toisella ne mestat elämässäni.
Olen yrittänyt tehdä myös viikonlopuista mahdollisimman kivoja, ja onnistunutkin niissä aika hyvin. Teen tosiaan nelipäiväistä viikkoa, joten olen perjantaista sunnuntaihin Alppusen kanssa. Etenkin lauantaiaamuisin olen käynyt aamupalalla tai varhaisella lounaalla kavereiden kanssa Kalliossa tai Käpyläsä. Ensi viikonloppuna haaveissa on klassinen kotibrunssi. Ei ole täydellisempää konseptia lasten kanssa, joten toivottavasti tämä toteutuu.
Mutta joo. On tämä marraskuun loppupuoli aikamoista räpeltämistä. Kivaa pitää järjestämällä järjestää, se ei niin vain tipahda taivaasta samalla tavalla kuin muina kuukausina. Onneksi joulukuu on jo helpompi pikkujouluineenja tunnelmointeineen.
Kyllä tästä selvitään! (Toki pitää muistaa, että aina voi luovuttaa.)
Millä fiiliksillä teidän marraskuu on mennyt?
Lue myös:
Kappas vain, vuosi sitten oli ihan samanlaiset fiilikset