Miksi hankin työhuoneen?
Tästä syystä. (Kuvassa meidän ruokapöytä.)
Moni on kysellyt, missä teen töitä. Työhuoneella, todellakin. Ei mitään saumaa, että tekisin kotona yhtään mitään. Jos lapsonen on himassa, se käyttäytyy kuin kissa: kiipeää syliin tai suoraan mun läppärin päälle. Usein sillä on myös tapana alkaa pelata ruokapöydän lampuilla jotain omaa heiluttelupeliään. Ja vaikka lapsonen olisi päiväkodissa, niin alkaisin kuitenkin siivoata tai tehdä jotain muuta yhtä turhaa ja epätuottavaa hommelia.
Kyllä naisella työhuone pitää olla! Ja mun työhuone on vieläpä maailman kivoimmalla sijainnilla: Meiltä kävelee sinne viisi minuuttia ja sieltä päiväkodille viisi minuuttia ja päiväkodilta kotiin noin kolme minuuttia. Mun elinpiiri on nykyään siis aika pieni, mikä taas parantaa elämänlaatua aivan järjettömän paljon. Ei mene turhaa aikaa liikkumiseen, ja toisaalta, ei tarvitse himmailla kotona siivoamassa silloin, kun pitäisi tahkoa rahhoo.
Meidän työhuone on niin upea, että mun täytyy esitellä se teille jonain päivänä. Se on oikeastaan kaikkea, mitä olen koskaan unelmoinut työhuoneelta: yhteisöllinen, kaunis ja siisti, sijaitsee vanhan talon kivijalassa ja siellä on töissä kuusi todella skarppia naista, joiden energia tarttuu minuun jopa marraskuussa. Sen keittiöön voi kutsua kahville kivoja tyyppejä ja siellä voi juoda skumppaa iltaisin. Se on just semmonen paikka, josta voisi sanoa: This is where the magic happens.
Mutta en sano, koska en halua, että suuhuni nousee pientä määrää oksennusta.