Kuljetuspalvelut ovat jääneet 1600-luvulle

Olen vihdoin ymmärtänyt, mistä tässä oikein kiikastaa. Joukossamme elää nimittäin yksi ammattiryhmä, joka harhaisesti luulee viettävänsä aikaansa myöhäiskeskiajalla, tarkemmin sanottuna 1600-luvulla. Tämä ammattiryhmä on kuljetuspalvelun työntekijät.

Kaikki käy yksi yhteen: Postilaitos perustettiin Suomeen vuonna 1638. Postimuseon mukaan tuolloin postin kuljetus perustui postitalonpoikajärjestelmään, jossa postia kuljetettiin talosta taloon aluksi jalan ja myöhemin ratsain. Siitä, koska posti sitten saapui perille, ei ollut tietenkään mitään takeita, vaan ajatus oli, että kyllä sitä on joku sitten vastaanottamassa kiitollisna.

Kun postiratsu kylään saapui, niin sitä mentiin suurella jouolla ja kunnioituksella vastaan!

No, tämän kevään kokemukseni erinäisistä tavaran kuljetuksista vastaa hyvin tätä kokemusta. Vaikka ihmiskunta on luonut monenlaisia järjestelmiä (kuten kalenterin, johon voi merkitä päivämäärän ja kertoa, milloin ajatteli tulla tuomaan lähetyksen sekä puhelimen, jolla voi soittaa ja kertoa jopa tarkemman kellonajan lähetyksen saapumiselle), eivät nämä tällaiset modernit järjestelmät ole vielä ilmeisestikään saavuttaneet tavarankuljetusyrityksiä.

Olen tänä keväänä tehnyt sekä keittiöremonttia sijoituskämpällämme että kalustanut lastenhuoneen uudestaan, ja on ollut aivan jumalattoman vaikeaa saada oikeita tavaroita toimitettua perille.

Vaikuttaa siltä, että tavarantoimittajat uskovat ihmisten istuvan kotonaan odottamassa saapuvaa lähetystä siitä sekunnista saakka, kun tämä on sen tilannut. Kuka muka olisi päivisin esimerkiksi töissä tai muissa riennoissa? Jos tavaraa on tulossa, niin sitä sitten varrotaan. Välillä tavarantoimittaja voi vähän kujeila ja sanoa, että "tulen tänään kello 08 - 16 aikoihin" ja sitten soittaa kello 19 ja sanoa, että "täällä sitä nyt ollaan, missä olet?!" Sitten ollaan järkytyksestä kalpeina, kun pinnallinen lortto on lähtenyt kylille ja jättänyt tavaran odottelun sikseen (tehtyään ensin kotona etätyöpäivän ja odotellessaan toimitusta kuin kuuta nousevaa). Sama pikku pila voidaan sitten toistaa seuraavana päivänä.

Tällaista ei ole tapahunut kerran tai kaksi, vaan aivan järjestäen. Tästä syystä haluaisinkin toivottaa tavarantoimittajayritykset tänne modernille 2000-luvulle! Samalla haluan muistuttaa, että on olemassa sellainen koodisto kuin puhekieli, ja siinä on sellaisia sääntöjä, että jos sanoo tulevansa kello 14 - 16 välillä, niin sitten voi yllättää ihmisen iloisesti, ja tulla ihan oikeasti tällä välillä. Tai ainakin ilmoittaa, mikäli ei sittenkään aio tulla.

Mukavaa kesää kaikille tavarantoimittajille toivottaa Katkera kanttura!

Ps. Vaikka tavaraa oli vaikea saada esimerkiksi Alpun huoneeseen, niin sitten kun se vihdoin saapui perille, niin olen ollut ikionnellinen lopputulokseen. 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN