Kesän parhaat sukupolviromaanit + BookBeatin koodi
Kaupallinen yhteistyö: BookBeat
Voi mikä kirjakesä! Onneksi minulla on rajaton BookBeat, sillä olen lukenut ja kuunnellut enemmän kirjoja kuin naismuistiin.
Olen lukenut pari tosi huonoa kirjaa (kuten Daniel Craigin elämäkerran).
Mutta sitten olen päässyt myös siihen maailman parhaaseen tilaan, jossa ei tee mieli jättää kirjaa kesken hetkeksikään. Nostan tähän kolme kirjaa, joissa puhutaan ylisukupolvisista traumoista. Onko maailmassa mitään kiinnostavampaa? Ei ole.
Ottakaa nämä lahjana, sillä mikä voisi olla arvokkaampaa kuin se, että joku fiksu, upea ja hyvän maun omaava ihminen (kuten meikä-mandariinimarmelaadi, höhöhöhöhöhö) suosittelee koukuttavia ja merkittäviä teoksia.
Aloitetaan siis.
Karin Smirnoff: Lähdin veljeni luo (Tammi 2021)
Ensimmäisen luvun kohdalla suhtauduin tähän vähän kriittisesti, koska pelkäsin, että nyt seuraa jotain pohjoisruotsalaisella maaseudulla pakkasessa ja rännässä tapahtuvaa loputonta kurjuutta ja jaksaako kukaan nyt sellaista?
Kyllä jaksaa. Kurjuutta on paljon, mutta sillä lailla toteavaa, jopa lakonista, että se käy viihteestä. (Kirjailijan ilmaisu on vahva ja omintakeinen: hän ei käytä pilkkuja, pelkkiä päälauseita!)
Kolmekymppinen Jana Kippo palaa veljensä luo Pohjois-Ruotsiin ja pala palalta lukijalle vyörytetään hänen lapsuutensa kammottavat tapahtumat. Myös Jana oppii paljon uutta menneisyydestään. Juoni on valtavan koukuttava, se menee eteenpäin vauhdilla. Hahmot ovat rikkinäisiä ja rosoisia, mutta kuitenkin rakastettavia.
Olen valtavan iloinen, että tämä on trilogia ja ensi vuoden alussa tulee seuraava suomennettu osa. Ruotsissa kirjoista nousi valtava ilmiö, ja siellä puhutaan Jana Kippo -ikävästä, sillä ihmiset läpi Ruotsin rakastuivat tähän tarmokkaaseen ja jääräpäiseen oman elämänsä selviytyjään.
Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Otava 2020)
Pysytään edelleen Ruotsissa ja traagisessa sukuhistoriassa. Tämä kirja tosin ei ole fiktiota kuten edellinen (joskaan en kyllä ole satavarma, paljonko edellisessä on oikeasti tapahtunutta). Teos perustuu kulttuuripersoona Alex Schulmanin despootti-isoisän ja lempeän isoäidin kammottavaan avioliittoon.
Kirjassa liikutaan eri aikatasoilla: isoäidin ja isoisän nuoruudessa 1940-luvulla, Alexin lapsuudessa ja nykypäivässä. Alex tajuaa, että hänen sisällään – ja hänen koko suvussaan – on valtavasti kätkettyä vihaa. Hän alkaa selvittää, mistä tuo hirvittävä aggressio kumpuaa ja löytää koko sukua ravistavan salaisuuden.
Ah, tämä on niiiiin hyvä!
Koko Hubara: Bechi (Otava 2021)
Ah, odotin Kokon esikoisromaania niiiin paljon, ja sitten tämä oli kaikkien odotusten arvoinen.
Kolmekymppisellä gradua tekevällä helsinkiläismimmillä, Bechillä, on hankala suhde hänen kirjailijajulkkis-äitiinsä. Bechin äiti Shoshana on muuttanut parikymppisenä Suomeen, sillä hänellä taas oli vaikeat välit omaan jemeninjuutalaiseen äitiinsä.
Äitejä ja tyttäriä, joilla on omia ongelmia, joista he eivät puhu toisilleen, ja sitten asioista tulee entistä kipeämpiä.
Ja sitten kuitenkin valtavaa, sydäntäsärkevää rakkautta, jota sitäkään ei vain sanota ääneen. Bechi on upea.
BookBeat on paitsi viihdyttänyt minua, myös minun lapsiani. Alppu ja Didi kuuntelivat koko kesän aina terassilla makoillen aamuisin äänikirjoja samalla, kun minä join kahvia ja nautiskelin järvimaisemasta.
Nykyään meillä on iltarutiinina sellainen, että minä tai Tiki luetaan ensin lapsille itse muutama iltasatu, minkä jälkeen laitetaan päälle äänikirja, johon nuo nukahtavat tosi nopeasti. Tällä hetkellä suosikkeja ovat paitsi viiden minuutin Star Wars -sadut, myös Ella ja kaverit sekä Tatu ja Patu.
Niin ikään Star Wars -sadut voi laskea ylisukupolvisen trauman siirtämiseen. Tatusta ja Patusta ei voi ihan samaa sanoa.
Ja nyt, kun teidän varmasti tekee mieli päästä näitä lukemaan ja kuuntelemaan, niin mikäli ette ole kokeillut BookBeatia aiemmin, niin klikkaa tästä:
BookBeatia maksutta 40 päivää
Toimii myös koodilla Juliaihminen.
Oletko lukenut nämä kirjat jo, tsekkaa myös aiemmin suosittelemani 15 kirjaa BookBeatista.
Lukemisiin ja kuulemisiin!
