Kaikki kuluttamisesta on ilmestynyt!
Huh huh! Kirja on saapunut painoista ja ilmestynyt kauppoihin, kirjojen suoratoistopalveluihin ja kirjastoihin.
Kaikki kuluttamisesta. Ei sen enempää eikä vähempää.
Okei, tietenkin nimi tulee siitä, että ensimmäinen kirjani oli Kaikki rahasta, ja tämä oli luonteva jatko-osa. (Kaikki rahasta -nimi taas tuli mielikuvituksen puutteesta, koska ööö kirja kertoi kaikenlaista rahasta, mutta se olisi ollut vähän löysä nimi teokselle.)
Oikeastaan tekisi mieli kertoa, mitä tuo kirja ei ole. Se ei kerro kaikkea kuluttamisesta (miten voisikaan) eikä se ei ole mikään vastuullisen kuluttamisen opas. Mutta parempi kyllä kertoa, mitä tuo kirja on. Sisällysluettelo antaa vähän osviittaa.
Kirja jakautuu kolmeen osaan:
Ensimmäisessä osassa käyn läpi, miten omassa elämässäni ja länsimaisessa elämäntavassa ollaan päädytty tällaiseen tilanteeseen. Kuluttamisen historia -lukua oli aivan järjettömän kiinnostava tehdä. Kun maailmaa katsoi kulutussilmälasit päässä, länsimainen tarina näyttäytyi ihan uudenlaiselta. Massojen voittokululta tiettyjen vähemmistöjen – sekä auttamattomasti luonnon – kustannuksella, joka sitten lopulta on oikeastaan johtamassa kaikkien ongelmaksi. Samalla yritän ottaa kantaa kapitalismiin ja talouskasvuun (kiva helppo pikku juttu) sekä systeemi vastaan yksilö -ajatteluun.
Toisessa osassa yritän eri asiantuntijoiden avulla käsin selittää, miksi kulutamme nyt kuten kulutamme. Evoluutiopsykologiaa hyödyntävä kulutustutkija, uskontotieteilijä, taloussosiologi tai psykologi tuovat hyvin erilaiset näkökulmat kuluttamiseen.
Kolmannessa osassa heittäydyn idealistiksi, sillä minun mielestäni maailmassa tarvitaan enemmän idealismia pelkän ”näin on tehty koska se on taloudellisesti järkevää ja tullaan aina tekemään” -puheen sijaan.
Tuon pääoma-ajatuksen sain eräältä Kaikki rahasta -kirjan lukeneelta tyypiltä. Hän tuli minulle kerran erään kirjatilaisuuden jälkeen juttelemaan ja sanoi, että voisit kirjoittaa muista pääomista lisää, se olisi kiinnostavaa. Ajatus jäi muhimaan, ja purkautui tässä muodossa. Eli kiitos sinulle, loistavasta keskustelusta!
Ajattelen itse, että tämä on ihan vain keskustelun aloitus, ei todellakaan mikään täydelliseksi hiottu suunnitelma siitä, miten yhteiskunta pitäisi seuraavaksi järjestää.
Kirjassa on muutamia pääpointteja, ja yksi niistä on se, että kuluttamiseemme vaikuttaa valtavat koneistot: vuosisatojen historiallinen kehitys, tehokas ja vielä aivan liian säätelemätön kapitalismi ja monenlaiset näkymättömät tavat ja normit, jotka ihmisyhteisöjä säätelevät. Niinpä kulutus ei koskaan ole pelkkä yksilön asia.
Toisaalta en halua ihan mennä sellaiseen ajatteluun, että yksilöllä ei olisi mitään väliä. Kyllä on. Yksilöt voivat myös muodostaa uusia yhteisöjä, luoda uusia normeja, vaatia vallankumouksellisia asioita ja pyrkiä (täysin oman jaksamisen mukaan) muuttamaan yhteiskuntaa.
Selvää on se, että maailma ei tule pysymään sellaisena kuin se nyt on.
Nyt meni yleväksi. Oikeasti kirja on täynnä yksityiskohtaisia esimerkkejä arjesta, tietty huumoria (aina pitää olla huumoria!) sekä paljon toiveikkuutta. Mutta on siellä vähän ylevyyttäkin, koska aihe on niin iso.
Voisin kirjoittaa erillisen postauksen kirjoitusprosessista, sillä siitä on kysytty paljon. Ja olisi minunkin mielestä kiva avata sitä, ehkä vähän itseterapoinnin hengessä. Kuluttaminen on nimittäin aiheena valtavan ristiriitainen ja hankala. Siskoni Sofia sanoi monta kertaa, että älä lähde sorkkimaan tuota, se on liian vaikea. Ja niinhän se vähän on, mutta olen silti tyytyväinen lopputulokseen.
Ihanaa jos luette ja kommentoitte! Saa myös kysyä mitä vain, tai jos tekee mieli olla eri mieltä tai haastaa jossain asiassa, niin antaa tulla. Myös instassa voi laittaa viestiä.
Tämä ei nimittäin todellakaan jää tähän, vaan kuten sanoin, kirja on vain aloitus isommalle keskustelulle kuluttamisesta ja sen roolissa yhteiskunnassamme.
Ja onneksi tänä syksynä näitä aloituksia tulee muualtakin, kuten Laura Frimanin Tauko sekä Anniina Nurmen Rakastan ja vihaan vaatteita. Olen niiin iloinen, että tästä on nousemassa ilmiö.
