Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2017
Pari päivää sitten kirjoitin siitä, mikä kaikki on muuttunut vuoden 2017 aikana mun elämässäni. Mua viehättää edelleen Saaran esittelemä konsepti uudenvuodenkävelystä, jolla mietitään, mitä kaikkea otetaan mukaan ja mitä jätetään jälkeenedellisestä vuodesta. Tehtiin Raisan ja Antin kanssa uudenvuodenaattona kävelylenkki, jossa jokainen sai kertoa, mitkä jutut ne olisivat omalla kohdalla.
Tein samaisen listauksen vuosi sitten, ja sen lukeminen oli jotenkin tosi lohdullista: Moni silloin solmussa ollut asia on auennut, moni toive on toteutunut ja kuitenkin olen aika lailla sama tyyppi kuin tuolloin. Suosittelen siis teillekin tätä. Mitä mukaan? Mikä jää? Ja mitä bonaria haluaisitte lisää elämäänne?
Haluan ottaa mukaan:
Arki, johon mahtuu paljon spontaaniutta. Sellaista, että otetaan lapset ja mennään yllättäen aamupalalle tai töiden jälkeen retkelle. Elämää, jossa kaikesta ei tarvitse sopia etukäteen, mutta jossa silti tapahtuu kivoja juttuja koko ajan.
Ystävät. Tätä ei tässä elämäntilanteessa oikein voi painottaa tarpeeksi, mutta ystävät antavat tällä hetkellä tärkeää tukea, nollausta ja hauskuutta elämääni. Ilman ystäviäni missään ei olisi mitään järkeä.
Hyvä työn flow. Tuntuu, että nyt saa tosi hyvin aikaiseksi ja kivoja juttuja tulee koko ajan vastaan.
Rahapuheet. En todellakaan arvannut, että näistä rahahommista kasvaa näin kiinnostavia keskusteluja ja juttuja, kun kirjoitin viime keväänä tuon ensimmäisen #minäpuhunrahasta-postaukseni. Hulluutta, että rahapuheen ansiosta pääsin Hesarin haastatteluun ja siitä poiki vaikka mitä muuta. Rahahommat jatkuvat, koska ne kiinnostelevat edelleen. (Enkä ole unohtanut lupaustani kahden lauseen tiivistyksistä eri talousteoreetikoista, se on työn alla!) Unelmoinnin. Vuonna 2017 unelmoin aika paljon kaikesta ja sitten aloin toteuttaa haaveitani. Huumorska. Käsitykseni asiasta on vahvistunut tämän vuoden aikana: yksi tärkeimmistä piirteistä ihmisessä on huumorintaju. Jos toiselta puuttuu se, tuntuu, kuin puhuisi robotin kanssa. Mitä enemmän viljelee itseironiaa, sitä enemmän on varaa myös vitsailla ympäröivästä maailmasta. Jos ottaa itsensä kovin vakavasti, ei oikein voi sitten naureskella millekään muullekaan. Ja kaikenlaisten ilmiöiden tai ihmisten sanomisten kommentointi ja niistä vitsaileminen on elämäni suola. Uusiin ihmisiin tutustuminen. Luulin, että vain äitiyslomalla on helppo tutustua uusiin tyyppeihin (koska silloin se on järjettömän helppoa, mikäli sattuu asumaan taajama-alueella), mutta nyt olen huomannut, että sitä voi ihan muutenkin pyytää kivan oloisia ihmisiä lounaalle. Ihan tuosta noin vain! Sairasta! Alpun kanssa hengailun. Mietin pitkään, pitäisikö alkaa tehdä viisipäiväistä työviikkoa ja laittaa Alppu täyspäiväisesti hoitoon. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että koska mulle on taloudellisesti täysin mahdollista tehdä nelipäiväistä työviikkoa, jatkan tätä vielä nyt tovin. Meidän perjantait ovat olleet niin huippuja!
Nämä voisin jättää:
Hermoilun siitä, etten saa tehtyä kaikkia hommia siksi, että teen nelipäiväistä työviikkoa. Lol! Se on järjestelykysymys, ja nyt mun pitäisi vain vähän enemmän johtaa itseäni ja lopettaa kaikenlainen mussuttaminen ajankäytöstä. Aikaa vieviin ja hyödyttömiin projekteihin tai juttuihin mukaan lähteminen. Omaa ajankäyttö pitää yhä enemmän tarkkailla, jotta ehdin lööbata tarpeeksi. Uhriutumisen. Oltiin juuri Tikin kanssa ihanilla treffeillä ja puhuttiin siitä, että nyt kun arki alkaa olla uomissa ja molemmat kokevat, että kummatkin tekevät yhtä paljon kotitöitä ja hoitavat lasta, niin lopetetaan aiempien aikojen epäreiluuksien muistelu. Lomalla elämä on ollut niin mainiota, että noista asioista riiteleminen tuntuu kaukaiselta, mutta kun palataan huomenna arkeen, tämä päätös on pidettävä mielessä.
+ Bonuskohta: Tätä taas hauluaisin vuodelta 2018, jota en saanut vuonna 2017
Haluaisin käydä päiväelokuvissa enemmän. Mun työ on sellaista, että voisin ihan hyvin mennä kesken päivän leffaan, mutten ole vain raivannut sille aikaa. Sama pätee myös aamulla tai kesken päivää salilla käymiseen. Miksen tekisi sitä enemmän? Pitäisi vähän ottaa arjessa käyttöön juttuja, jotka helpottavat elämää. Kauppakassipalvelun käyttäminen ja siivoojan hankkiminen voisivat olla nyt ensimmäiset askeleet. Hieronnassa käyminen olisi sitten seuraava askel. Suunnitteilla on pitää Raisan ja muutaman muun kanssa startegiapäivä, jossa jokainen hahmottelee, mihin omat urahommat pitäisi seuraavaksi viedä. Tämä on koko ajan venynyt eteenpäin ajanpuutoksen vuoksi, mutta pian me sen teemme! Joku matka tyttöjen kesken ja toinen samanlainen Tikin kanssa kahden olisi ihana. (Kyllä mä Alpunkin kanssa haluan reissata, älä sure lapsiraiska!) Nyt on myös korkea aika mennä yön yli purjehdukselle veljeni Oton kanssa. Onhan meillä herregud sentään yhteinen purjevene! Kesällä olisi myös kiva käydä festivaaleilla. Olivat ne sitten Sodankylän leffafestarit tai joku musiikkifestvaalsson.
Ai että! Tulipa oikein kutkuttava olo tämän kaiken pohtimisesta ja kirjoittamisesta. Tuntuu siltä, että vuodesta 2018 tulee aivan ihana!
Onko teillä tällaista listausta tehtynä? Kiinnostelee listan sisältö!
Lue myös:
Saako näin onnellinen ollakaan?
Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2016