Minä mokailen, muut mokailevat
Tiedättekö sen tunteen, kun on juuri saamassa illalla unen päästä kiinni ja sitten mieleen iskee joku järjettömän idioottimainen juttu, jonka on päivän aikana sanonut? Häpeä lähtee valumaan kuumana ja punottavana virtana kasvoista alaspäin koko kropan läpi, keho tuntuu ahdistuksesta raskaalta. Ei helvete, miksi ihmeessä sanoin niin? Tämän jälkeen uni ei todellakaan tule, ja itseään joutuu tyynnyttelemään ja rauhoittelemaan pitkään.
Mulle käy näin aina silloin tällöin, viimeksi vähän aikaa sitten, kun olin yhdessä työtapaamisessa. Yksi tyyppi kertoi, miten hänen lapsensa on sairastellut ja välillä on jouduttu menemään yöllä ambulanssilla sairaalaan. Mulle heräsi valtava myötätunto, on helppo kuvitella, miten ahdistavalta tuntuu, kun oma lapsi kärsii. Sitten siinä vähän aikaa juteltuani jotenkin hajamielisesti jatkoin höpinääni, ja sanoin vitsilläni: "On se kyllä harmi, kun me otettiin se kallis lapsivakuutus, eikä lapsi ole ollenkaan sairastellut. Kalliiksi on tullut."
Tuo mun omituinen panokseni keskusteluun palasi mieleen sitten illalla, kunnon häpeän vyörynä totta kai. Toinen kertoo huolestaan lastaan kohtaan, ja minä alan vastaukseksi lesoilla, että minunpa lapseni on harmillisen terve! Mitä ihmettä mun päässä on oikein liikkunut?!!! Jotenkin vain halusin jatkaa sitä keskustelua ja keventää sitä aiheeseen liittyvällä ei-millään-lailla-hauskalla vitsillä. Dear lord.
Näissä tilanteissa on erityisen hankalaa se, että kun oman mokan tajuaa vasta paljon myöhemmin, sitä ei oikein voi pyydellä anteeksi. On parempi kaikille osapuolille vain antaa asian olla, koska jos alkaisi lähetellä jotain viestejä perään, tilanteesta tulisi vielä kiusallisempi. Sitä voi vain hiljaa mielessään toivoa, että toivottavasti keskustelukumppani ei pannut mun idiotismia merkille, toivottavasti se ei muista sitä enää. Koska usein niinkin käy: voi hyvin olla, että toinen ei ole edes huomannut moukkamaista kommenttia ja jälkikäteen anteeksipyyntely vain muistuttaisi siitä turhaan.
Toinen asia, mitä tällaisissa tilanteissa voi tehdä, on tiedostaa, että miltei kaikki mokailevat näin joskus. Lähtökohtaisesti ihmiset eivät tarkoita pahaa tai halua painaa toista alas small talkillaan. Yleensä se on sellaista hyväntahtoista höpinää. Näin ollen, jos joku joskus sanoo minulle jotain ajattelematonta, niin minun ei kannata ajatella tästä tyypistä pahinta, vaan kelata, että tarkoitus ei ollut nyt olla tyly, lesoilla tai vähätellä kokemuksiani. Kyseessä oli vain harmittomaksi tarkoitettu kommentti, jolla jatkettiin keskustelua.
Lisäksi tällaisesta voi aina oppia. Ensi kerralla kun joku harmittelee mitä tahansa ongelmaansa, en heti perään kerro, että "minullapa ei ole tuollaista ongelmaa, hehheh!"
Tuleeko teille koskaan tällaisia häpeäkohtauksia iltaisin?
Lue myös:
Asiat, joiden häpeämisen lopetin
Hiljennä Sirpa Selänne päässäsi