Haluan lapsia elämääni
Juhlittiin eilen Mirjan ihanaa kolmevuotiasta Taimia. Kävellessä juhliin juteltiin, miten kevät nykyään alkaa aina tästä Taimin synttäriviikonlopusta. Siitä on tullut perinne. Paljon onneaavaan -laula laulaessa tunsin oloni hirväen onnelliseksi: mulla on elämässä nykyään tällainenkin pieni ihminen, jonka jokaisilla syntymäpäiväjuhlilla olen käynyt, ja johon olen saanut tutustua yhä paremmin koko ajan.
Miten ihanaa on, että pääsen kuulemaan kaikki Taimin läpät ja välillä vähän sekopäisetkin jutut: "Sinä olet äiti, Raisa on isä, minä olen pikkuveli." tai "Sinä olet kuningatar, Pauli on maalari ja Mirja on narri."
En mä tiennyt kaksikymppisenä, että kolmekybäsenä mä saan paitsi uusia aikuisia ystäviä, myös koko joukon ihania lapsia elämääni. Sellaisia tyyppejä, joista välitän ja joita rakastan ihan niiden itsensä takia, ei vain sen takia, että ne ovat raisojen ja mirjojen lapsia. Jo yksivuotiaasta saakka ne ovat olleet täysin omia persooniaan, joiden temperamentin ja huumorin tunnistaa.
Siihen, että elämässä on paljon lapsia, ei vaadita erityisesti omia lapsia, sillä meilläkin on kyllä porukassa vaikkapa Manne, jolla ei ole omaa lasta, mutta joka on kaikkien meidän lasten suuri suosikki.
Mä olen aina toistellut ja ihastellut, miten tärkeää on, että oman lapsen elämässä on monia aikuisia. Pelkästään äiti ja isä ei riitä, vaan pitää olla muitakin luotettavia tyyppejä.
Eilen tajusin, että on myös hyvin tärkeää ja ihanaa, että minun elämässäni on monia lapsia. Se tekee minun elämästäni kivempaa.
Siisteintä on, että näitä tyyppejä tulee koko ajan lisää. Esimerkiksi mun pienempi kummityttö on vähän alle kahdeksan kuukautta, ja se on nyt jo aivan täysin vienyt mun sydämeni. Aina kun näen sitä, pää tuntuu hetkellisesti vähän hattaralta, kun se on niin älyttömän suloinen ainaisen naurunsa kanssa.
Mä vaihdan tosi mielelläni ison osan bailausilloista tällaisiin lastenkemuihin. Lasten juhlissa on iloinen tunnelma, armoton sekoilu ja övereimmät lahjat. (Miksei minulla ole omaa sateenkaarimekkoa?!) No, tietenkään en halua vaihtaa kaikkea bailandoa pois, mutta ei kukaan sellaista vaadikaan.
Taimin kemut olivat ekstraupeat, sillä Mirja järkkäsi ne työpaikallaan, jossa on täydellisen paljon tilaa temmeltää ja leikkiä. Kiljuminen ei sattunut kenenkään korvia, kun kattokin oli korkealla.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin näiden tyyppien persoonat tulevat esiin (esimerkiksi se auttaa, että puhuu kokonaisia lauseita). Sitä enemmän minä heihin tutustun. Ei ole yllättävää, että omien ystävien jälkeläiset paljastuvat myös mahtaviksi ihmisiksi. On siistiä, että mulla on niihin ihan henkilökohtainen suhde, ei pelkästään suhdetta heidän vanhempiensa kautta. Ja sama menee toisinpäin, myös Alppu on tärkeä omana itsenään mun ystäville.
Lue myös:
Ihanaa, että lapsellani on ympärillään monta aikuista
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN