Asiat, joista saan sairasta tyydytystä
Yritän aina optimoida elämää mahdollisimman paljon ja saan uskomatonta tyydytystä pienistä onnistumisista optimoinneista. Usein ne ovat sinällään aika turhia ja mitättömiä, mutta jos niistä tulee hyvä mieli, niin miksi ei.Tässä muutama:Yöpöydälläni on aina vesilasi, josta juon vettä öisin. Kaadan yön yli seisseet vedet johonkin lukuisista viherkasveistamme, enkä lavuaariin. (Sitten unohdan kastella muiden huoneiden kasvit, mutta makuuhuoneen kukat elävät ja voivat hyvin.)Minulle kertyy A4-papereita, joiden toinen puoli on tyhjä. Käytän puhtaan puolen to do -listojen tekemiseen. Tuntuu niin tehokkaalta.
Olen mahdollisimman monta päivää pesemättä hiuksia, ja sitten menen lenkille ja pesen hikiset hiukset tämän jälkeen. Mikä uskomaton voitto!Kun saan juuri ja juuri juostua ratikkaan/metroon. Ei ole tarvinnut tuhlata yhtään minuuttia elämästä odottamiseen!Mikäli lahjapaperi on vioittumaton, säästän sen ja käärin seuraavan lahjan siihen. Ennen häpesin tätä, kun se tuntui olevan osoitus sairaalloisesta piheydestä. Nykyään taas olen ylpeä käärepaperin säästäjä, koska voin julistaa pyhää ekologisuuden ilosanomaa. Totuus on kuitenkin se, että kyse on ennen kaikkea laiskuudestani: en koskaan saa ostettua lahjapaperia kotiin.(Tästä syystä myös lasten saaminen oli kätevää: nykyään ei tarvitse ostaa erillisiä onnittelukortteja, riittää kun pyytää 3-vuotiasta "taiteilemaan" jotain skeidaa paperille ja sitten voi antaa tämän kauniina korttina. Saa nähdä, kuinka kauan kehtaan vetää tällä taktiikalla. Siihen saakka, että lapsi on 18-vuotias?)
Kun saan naamarasvapurkin käytettyä ihan loppuun asti. Eli leikkaan sen saksilla auki ja kaavin sieltä vielä viikon ajan rasvaa naamaani. M m mm!Myös se, että saa tuupattua parasta ennen -päiväyksen ohittaneen maitopurkin vaikkapa pannukakkuun. Voi sitä ehtoisan emännän omahyväisyyden hyrskäystä. (Rakastin näitä Satu Koiviston vinkkejä siitä, miten saa hävikin minimoitua. Juur näin!)
Kun tiskirätistä on aika jättämässä, pyyhin sillä vielä pahimmat vauvan töhkät lattiasta ja heitän sen vasta sitten pois.Kun vauva nukahtaa juuri ennen junaan astumista ja vetelee tainnoksissa puolet Turun-junamatkasta. Mikä ilo.Veikkaan, että tämä on vähän luonnekysymys. Jonkun mielestä tällainen optimointi on neuroottista ja vähintäänkin kummallista, toisten mielestä taas aivan fantastista ja nautintoa tuovaa. (Oma pappani on vienyt tämän aivan uskomattomalle tasolle. Kun olin lapsi ja istuin hänen kyydissä, hän aina kertoi tyytyväisenä, missä alamäessä hän on laittanut auton vaihteen vapaalle, "jotta bensaa ei silloin kuluisi". En itse asiassa tiedä, säästääkö se edes bensaa, mutta voi sitä onnen ilmettä hänen kasvoillaan, kun tuli oikein pitkä alamäki!)Onko teillä jotain optimointeja, joista tulette perverssillä tavalla hyvälle tuulelle?Kuvat: Rakastan näitä Ultima Thulen laseja ja kannua. Sain nämä taannoin Iittalalta. On ilmiselvää, että kun illallinen on päättynyt ja kannussa on vielä vettä, lorautan sen ruokailuhuoneen isolle huonekasville (jonka nimeä en tiedä, koska tiedän vain kaktuksen enkä mitään muuta).Lue myös:Piheilyn säännötParas siivoussääntö – leikkaan kaiken puoliksi