Vuonna 2010 vietin rakkauden kesää ja koin Erasmus-timen

Hahaa! Vuosikymmen vaihtuu pian, joten päätin tehdä pienen muistelon siitä, mitä tämän vuosikymmenen aikana elämässäni on tapahtunut. Hullua, miten vuoden sekoittuvat keskenään, enkä enää oikein edes muista, mitä tapahtui minäkin vuonna. Onneksi minulla on apuja tässä.Nimittäin nyt seuraa paljastus: olen kirjoittanut intternettiin blogia vuodesta 2009 saakka. Perustin ensimmäisen blogini muutettuani Helsinkiin siksi, etten jaksanut puhua puhelimessa Turkuun jäävän perheen ja ystävien kanssa. Niinpä kerroin viikottain kuulumisiani blogissa, joka hiljeni vasta vuonna 2016, kun en enää ehtinyt pitää kahta blogia yhtä aikaa. (Tämän blogin perustin lokakuussa 2015.)Poimin tuolta vanhasta blogista muutamia muistoja, joista käy ilmi, miten elämäni on muuttunut vuosikymmenen aikana. Kymmenen vuotta, kymmenen postausta, olkaa hyvä.(Tai niin monta kuin jaksan tehdä, mutta aloitetaan nyt tästä ensimmäisestä.)Löydätte kuvasta kaikki vuoden 2010 kliseet: on kulttuurista omimista, on putki-tv, on söpöä purkkia kirjahyllyn päällä. Ja humalainen nainen, tietenkin.Uutena vuotena 2010 minä asuin Punavuoressa kaksiossa Tikin kanssa. Olin ollut Demi-lehdessä vuoden töissä, saanut Helsingistä jo vähän ystäviä. Tikin kanssa olin muuttanut edellisenä keväänä yhteen, ja elo oli miellyttävää. Tai siis melko miellyttävää.Tammikuu 2010"Elämä on paskaa. Josilla on edelleen tuo tipaton todistelukuukausi meneillään, mikä tarkoittaa sitä, että se ei anna yhtään sympatiaa, jos mulla on krapula ja sitten se inisee koko ajan, miten rankkaa hänellä on. Uskon, että viinahömpsy illan ratoksi parantaisi kummasti asiaa."(Onneksi Tiki sitten oli kommentoinut tähän postaukseen, että hän otti viskihömpsyn "parisuhteen vuoksi".)Opiskeluihin kuului tiukasti jokakeväinen Trivial perseet -tapahtuma. Vuonna 2010 joukkueemme nimi oli Yhdistyneet Kulmakarvat.Kirjoitin tuohon aikaan kandintutkielmaani Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineeseen. Myös siskoni Sofia oli tuolla opiskelijana. (Kun sain kandini valmiiksi, vaihdoin maisterivaiheessa Helsingin yliopiston viestintään, koska en enää jaksanut rampata Turussa luennoilla töiden jälkeen.)Helmikuu 2010"Pikkusisko perkele, minkä teit Sofia! Ihmettelin pitkään, miksen saa opintopisteitä mun harjoittelusta ja mailailn asiasta Puron yms kanssa. Vihdoin toimistosihteeri huomasi pienen kömmähdyksensä. Se oli tyytyväisenä heittänyt ne viisi oparia Sofia Thurénille. Noo, ei kai sillä niin väliä ole, kelle Thurénille ne pisteet annetaan."Tuona keväänä kävin Tikin ja siskoni Lotan kanssa Istanbulissa. Reissu oli aivan ihana. Sain sieltä tuliaiseksi kampylobakteerin, mikä oli siitä kiva, että sain viikon sairauslomaa töistä, minkä aikana sain luettua yhteen valtio-opin 5 opintopisteen tenttiin, jota en muuten olisi ehtinyt suorittaa. (Ripuli ja hyvän hallintotavan opiskelu, siinä on täydellinen yhdistelmä.)Liikutuin vähän, kun huomasin, että rakas mammani oli tuolloin vielä elossa ja oma itsensä:Maaliskuu 2010"Puhun mamman kanssa puhelimessa. Se oli ottanut suuren palan lanttulaatikkoa ennen puhelun alkua ja sitten se mussuttaa sitä tuonne luuriin. Mä kerroin mammalle, että tämä ei vaan käy, että sen pitäisi tuntea mut ja tietää, etten voi kuunnella semmosta puhelimessa. Sanoin, että soittaa kun on saanut lantut syötyä. Siihen se lupasi, että laittaa ne ruuat poskeensa puhelun ajaksi, turha lopettaa."Työpisteeni Demi-lehdessä. En voisi kuvitella mitään parempaa paikkaa aloittaa toimittajan uraa kuin Demi.Demissä tutustuin myös yhteen rakkaimmista ystävistäni: Anna Karhuseen, joka on sittemmin tullut tutuksi KPK:sta.Työhöni kuului muun muassa Demi-lehden Nerouksia-palstan kokoaminen, ja aina välillä poimin sieltä talteen parhaita sutkautuksia. (On ilmiselvää, että rakastin tuolloin ja rakastan edelleen demittäjiä.)Kuka Kuuseen kurkottaa, se katajaan kassittaa._Cheesecake_Älä turhaan murehdu huomista, sillä huominen ei koskaan tule.:)Ihminen on kuin vesi; Se mukautuu, mutta valuu aina pois.lovesdressesÄlä pidätä pierua liian pitkään, kyllä se haju lopulta hälvenee.pyllysiJos taivaassa ei ole koiria niin menen sitten sinne minne koiratkin<33DogsMiksi olla missu, kun voi olla demittäjä?PurkkanaMeille kaikille annettiin äiti, muttei käyttöohjeita.hipppååToimin tuolloin Töölön tähystäjien lippukunnassa 7-vuotiaiden sudenpentujen vetäjänä. (En voi uskoa, että ne tyypit ovat nykyään 17-vuotiaita!!!) Kerroin heistä aikoinaan (partionimillä, tietenkin). Jos joku tuntee vuoden 2010 Joutsenet-ryhmän mimmejä, niin sanokaa terveisiä <3Toukokuu 2010"Kettutyttö on vielä ihanan lapsellinen. Se mm. kysyi multa, pelkäänkö mä joskus, että mun poikaystävä pussaisi mua, kun kerroin että asun Josin kanssa.Tikru on emansipaation nainen. Sen äiti yrittää aina laittaa sille hameita ja lettejä, mutta sitten se ottaa ne ensi töikseen kokousten alussa pois ja lähtee viipottamaan paksuilla sukkahousuilla. Letit karkaa kanssa aika nopeaan.Karkin sarkasmi on voittamaton. Olisinpa ollut 7-vuotiaana kuin Karkki."Hengasin koko kesän Marian kanssa, johon olin tutustunut edellisenä vuotena. Hän on edelleen parasta seuraa, mitä tiedän.Kesällä kävin muun muassa Sodankylän elokuvajuhlilla, vietin paljon aikaa Itä-Suomessa ja riehuin ruississa. Jälkikäteen kutsuimme ystäväpiirissä kesää 2010 rakkauden kesäksi. Ja siltä se edelleen tuntuu.Lisäksi tein myös töitä, kuten kävin Ulkoministeriön kesätoimittajaillassa tapaamassa muiden kesätoimittajien kanssa Alexander Stubbia (itse en tosin ollut kesuri, mutta larppasin sellaista).Kesäkuu 2010"Kesuritilaisuukissahan pointtina on se, että kesätoimittajat yrittää perustella muille olemassaoloaan. Eli kun "Alexilta" kysyttiin jotain, tarkoitus ei ole saada kiinnostavia vastauksia siltä, vaan osoittaa omalla kysymyksellään uskomaton politiikantietämyksensä. "Sotilaallista apua ei varmaankaan voi viedä Kirgisiaan ennen kuin niiden hallitus on antanut siihen luvan..?" Joopajoo.Sen sijaan minä kyselin, mikä on kivointa ulkoministerin duunissa. Pitkän harkinnan jälkeen: "On se kyllä siistiä, kun voi heittää korkeita vitosia isojen tyyppien kanssa. Ja pääsee kättelemään Obamaa tai Condieta (Condoleezza Rice).Huomion arvoista oli myös se, että Stubb kiroili aika paljon: "No siis. Afganistanissahan menee päin helvettiä." Mutta kumma kyllä, kiroilu toi uskottavuutta sen rentoon imagoon. Lopputulos: pidän Alexander Stubbista."Syksyllä otin töistä puoli vuotta opintovapaata ja lähdin Erasmus-vaihtoon Belgiaan Louvain-la-Neuveen, pieneen kaupunkiin Brysselin vieressä. Sain Erasmuksessa paljon ystäviä, matkustin ympäri Eurooppaa ja se oli ikimuistoinen kokemus kaikin tavoin – mutta olin silti jollain tavalla siellä onneton. Minulle Erasmus Time ei ollut elämäni parasta aikaa, ja sen huomaa näistä merkinnöistä.Tiki oli jäänyt Suomeen, ja minulla oli aika ikävä häntä. Netti ei toiminut kunnolla, joten ei oikein pystynyt hengailemaan missään Skypessä ja puhuminen oli kallista. Tämä yhdistelmä johti usein siihen, että puhelut olivat hätäisiä ja vähän kiukkuisia. Olimme jo loppusyksystä ihan eroamassa, mutta sitten jotenkin kuitenkin päätettiin pysyä yhdessä. Ja kun palasin tammikuussa Suomeen, meille tuli ihan semmonen uusi ihastuskausi, eli kaiken tuskan arvoista!Elokuu 2010"Heipa hei kaikki. Kaipaan nyt henkista tukea, silla taalla oleminen tuntuu valilla tosi kurjalta. Vituttaa se, etta kaikki keskustelut ihmisten kanssa on niin superpinnallisia ja tuntuu, ettei kukaan ymmarra mun huumoria taysin. Lisaksi on kurjaa saapua yksin iltaisin siihan kot-asuntoon (belgialainen kimppakämppä) kun ne kamppikset tulee vasta 2 viikon paasta. Valilla on kamala ikava Suomeen. En myoskaan ole saanut yhtenakaan yona kunnolla nukuttua taalla. Joko en saa unta tai sitten heraan keskella yota valvomaan."Antwerpenissä kahden Jennifer-nimisen irlantilaismimmin kanssa. Irlantilaiset ovat kokemukseni mukaan todella kovia vetämään vodkaa. Pian sain onneksi ystäviä, ja tutustuin erääseen venezuelalaiseen Monikaan, joka on edelleen tosi tärkeä minulle.Opiskelin Erasmuksessa jotain kursseja (muun muassa taidehistoriaa – menin sille kurssille vahingossa siksi, etten osannut sen vertaa ranskaa, että olisin ymmärtänyt, että se on taidehistorian jatkokurssi. En ole muuten opiskellut eläessäni taidehistoriaa). Enimmäkseen kuitenkin bailasin ympäri Eurooppaa.Syyskuu 2010"Partyttiin aamukolmeen viime maanantaina, ja yksi Jennifereistä nukahti sohvalle. Huusin Lotan korvaan: "It's ok, as long as she's safe." (Siellä oli paljon outoa porukkaa, joten katottiin toistemme perään.) Lotta katsoi mua vähän kummeksuen (saattoi olla ripaus inhoa siinä katseessa). Sitten kävi ilmi, että se oli kuullut: "As long as she's shaved."Brysselistä menin bussilla Pariisiin vain neljä tuntia – lippu maksoi 20 euroa (ja pidin sitä kalliina).Minua ilahduttaa se, että sekä tuo 10 vuotta vanha t-paita että nuo 10 vuotta vanhat housut ovat edelleen käytössä.Lensin Brysselistä Budapestiin tapaamaan sisaruksiani kesken lukukauden. Se oli ihana matka!Lokakuu 2010"Kilpailtiin koko ajan, kumpi kusee toista enemmän silmään, Budapest meitä vai me Budapestiä. Esimerkiksi kun saavuin lentokentälle enkä löytänyt lippuautomaattia, yksi random-nainen tuli ja antoi mulle kaksi metrolippua. Kun yritin maksaa sille niistä, se vain huikkasi: 'No no, enjoy Budapest.'Jotkut sanoo, että 1 negatiivinen kokemus vastaa 5 positiivista, mutta mun mielestä se on vice versa - rakastuin Budapestiin tuon jälkeen ja mikään ei sitä enää muuttanut."Teimme myös Erasmus-matkan Barcelonaan ystävien kanssa. Sekin oli ihanaa!Marraskuu 2010"Nyt se on tapahtunut. Nimittäin sairaan ystävännauhaskenaarion toteutuminen. Osa musta tiesi, että jossain vaiheessa mun erasmus-timeä tämä tulisi eteen. Yritin taistella tätä mauttomuutta vastaan.Ja pahinta kaikessa on se, että nautin tästä syvästi! Ostettiin nimittäin sunnuntaina Barcelonassa Jenin, Helenin ja Kevinin kanssa toisillemme pienestä markkinakojusta ystävännauhat, sidottiin ne toistemme käsiin ja luvattiin, ettei ikinä unohdeta Barcea tai toisiamme."Loppua kohden Erasmus-ajan ihmisistä tuli hyvin tärkeitä. Tämä yksi krapulainen aamu Brysselissä kuvaa hyvin elämää tuolloin (ja on aika kaukana elämästäni nyt).Joulukuu 2010"Lauantai-iltana päätettiin mennä ulos (sortir) Brysselissä. Etkoiltiin Kevinin luona, se asuu lähellä Gare du Midiä, mikä on täydellinen sijainti. – –Mutta viikonlopun ehdottomasti ihanin hetki oli sunnuntaiaamu. Olin jo oikeastaan täysin unohtanut, miksi krapula on keksitty! Tietenkin sitä varten, että kaikki makoilee lattialla unenpöpperöisinä, joku muistaa että on ensimmäinen adventti ja sitten kuunnellaan kaikki muistamamme joululaulut youtubesta (ja kyllä, Last Christmas aivan ensimmäisenä!). Jossain vaiheessa joku tilaa pitsat ja lähetti tuo vahingossa yhden ylimääräisen, joka me saadaan ilmaiseksi. Kaikki mitä jutellaan on täysin merkityksetöntä, mutta silti kaikki naurattaa ja jälkeenpäin ajateltuna tuntuu elämää suuremmalta. Näitä hetkiä varten mä tulin koko Erasmukseen. Ollaan kaikki jotenkin niin samassa tilanteessa (krapulassa, erasmuksessa, joulutunnelmassa, hieman koti-ikäväsiä ja hellyydenkipeitä?) ja kaikki on hirmu kivoja ja ystävällisiä toisilleen ja jotenkin kuulutaan juuri sillä hetkellä vahvasti yhteen."Munchenissä vierailimme Bavarian Filmi-studioilla, sillä Marienhof, tärkeä osa lapsuutemme kasvukokemusta, on kuvattu siellä.Berliini uutenavuotena on taistelutanner, en voi suositella.Joululomalla tein kahden viikon interrailin Saksassa. Se oli upeaa! Ystäväni Ida oli vaihdossa Munchenissa, ja vietin siellä ensimmäistä kertaa joulua erossa perheestäni. Ja yllättävä kyllä, kokemus oli mahtava. Niin vapaa kaikista perinnehommista. Joimme hehkuviiniä ja katsoimme 3–4 leffaa päivässä. Ida kuuluu edelleen läheisimpiin ystäviini, ja uskon, että tämä parin viikon löllyminen vaikuttaa siihen vahvasti.Uudeksivuodeksi junailimme Berliiniin, jossa oli kunnon bailut.Uusi vuosi 2011"Tarkoitus oli mennä Brandenburgin torille kattomaan David Hasselhoffia. No, kuultiin Davidin bassot ja korkattiin skumpat. Paikka oli IHAN täynnä hulluja saksalaisia, jotka ampui raketteja kaikkien päälle. Oli ihan semmoset fiilikset, kuin oltaisiin jossain sotatantereella. Kerran yksi paukku meni niin läheltä korvaa, että kuulo lähti vähäksi aikaa. Seuraavana päivänä korva soi pitkän tovin. Ei enää ikinä tänne!"Hah, enpä tiennyt tuolloiin, että parin vuoden päästä tulen haastattelemaan The Hoffia one-on-one.Tällainen oli vuoteni 2010. Katson, josko ehdin kävellä vähän muistojen bulevardia pian eteenpäin ja pikakelata vuoden 2011 läpi.Postauksessa viitatut tekstit:Mamma, olisit pitänyt heistäElämäni yksinäisimmät viisi kuukautta