5 vaatteen vuosi
On maaliskuu ja minun vaatebudjetista on 1/5 käytetty.
Me heitettiin uutenavuotena Aku Varamäen eli Planetaarinen vaatekaappi -instatilin pitäjän kanssa ilmoille haaste: Ostetaan tänä vuonna maksimissaan viisi uutta vaatetta.
Luku viisi perustuu löyhästi tällaiseen Hot or cool -instituutin raporttiin, jossa oikeastaan puhutaan kangaskiloista, ei niinkään vaatteiden määristä. Mutta koska asiat on järkevää yksinkertaistaa, niin pointti on: Maapallo kestäisi about sen, että ihmiset hankkisivat viisi vaatetta uutena vuodessa. Mukaan ei lasketa sukkia tai alkkareita, eikä me lasketa myöskään lastenvaatteita. Vain omamme.
Oli siistiä nähdä, miten haaste lähti välittömästi leviämään. Kymmenet ja kymmenet ihmiset lupasivat olla mukana, ja siitä on tähän mennessä kirjoitettu mediassakin jonkun verran, aina Hesarin pääkirjoitussivulla saakka.
*Kuvan Kaikon vaatteet olen saanut pr-lahjana! Eli budjetista 1/5 käytetty.
En usko, että kenellekään tulee enää uutena tietona se, että vaatteita on maailmassa liikaa. Niistä tulee valtavasti päästöjä, hirveästi jätettä, pikamuodin syklien tuhovoima on aivan kammottavaa. Ei mun tarvitse tätä teille saarnata.
Tein ennen joulua Finnwatchin kanssa yhteistyötä ja silloin kävin läpi Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipolan kanssa sitä, miten EU pyrkii uudella tekstiilistrategiallaan suitsimaan pahinta pikamuodin kulutusta. Jos haluatte tietää siitä lisää, teen aiheesta oman postauksen. Eli kommentoikaa, niin meikätyttö kertoo!
(Siitäkin voin kertoa, että mitäs sitten jos pikamuoti loppuu, miten käy pikamuodin tekijöiden ja esimerkiksi Bangladeshin, jossa iso osa BKT:sta pyörii halpavaatteiden ympärillä?)
Mutta takaisin viiden vaatteen haasteeseen!
Musta tämä on siitä kiva haaste, ettei se ole ostolakko, vaan sysäys siihen, että harkitse. Lakot ei mulle toimi, ei laihdutuksessa, ei puhelimen käytössä (no okei, raskaana ollessa en käyttänyt alkoholia, ehkä olin siis alkoholilakossa?). Mutta kohtuukäyttö. Pidän!
Kun harkitsee uuden vaatteen hankkimista, on suorastaan kiva miettiä, onko tämä nyt sen arvoinen, että se syö yhden vaatteen viidestä. Useimmiten ei, etenkään alkuvuodesta.
Tammikuussa olin ostamassa lapsille kaupasta kurahanskoja, kun bongasin kivan näköiset college-housut. Hei! Mun kotihousujen polvissahan on reiät, nuo voisin… Ai niin! Haluanko käyttää yhden viidestä kotihousuihin? En halua! Niinpä aion paikata nuo reiät, ja jatkaa mun vanhoilla collegeilla myös tämän vuoden. (Ovat olleet mulla ehkä kymmenen vuotta, sain joskus äidiltä joululahjaksi.)
No mutta, nyt on yksi viidestä syöty, nimittäin Kaikolta kysyivät, haluanko heiltä kevään mallistosta pr-lähetyksenä T-paidan. Mä mietin ja mietin, ja tulin siihen tulokseen että juu.
Kaiko on suomalainen merkki, jonka tuotosta 7 prosenttia ohjataan kehittyvien naisten koulutukseen. Ja joo, en ajattele, että hyvän tekeminen vaatisi välttämättä kuluttamista. Jos haluaa ohjata omista rahoistaan kehittyvien naisten koulutukseen, voi vaikka liittyä Planin tyttösponssiksi (olen liittynyt) tai lahjoittaa minne vain järkevään paikkaan. Mutta pidän Kaikon missiosta, siitä että voitolla tehdään hyviä juttuja ja siitä, että heidän vaatteensa valmistetaan kestävästi.
Viiden vaatteen haasteen ideana on se, että kun vaatteita ostaa vain viisi, niihin voi myös satsata taloudellisesti. 60 euron t-paita on todennäköisesti laadukkaampi kuin 6 euron. Ja todennäköisemmin sen taustalla ei ole riistoa, mutta tästä nyt ei voi mennä sanomaan mitään varmaa. On luksusmerkeilläkin kaikenlaista hämärähommaa ollut.
Kuten huomaatte, vaatteet ovat monella tapaa ongelmallinen juttu.
Miksi haaste koskee vain uusia vaatteita eikä esimerkiksi myös kirppisvaatteita?
Esimerkiksi Aino Miikkulainen kritisoi Hesarissa:
Kirpparilta ostaessa ei tue halpatuotantoa tai aiheuta suoraan saasteita, mutta kirppisshoppailu ylläpitää ajatusta siitä, että jatkuvasti on saatava lisää vaatteita. Kirpparilta vaate tulee myös helpommin hankittua harkitsematta.
Tämä on ihan totta, ja olen itse asiassa taannoin kirjoittanut Trendiin pitkän jutun siitä, miten kirppiskulttuuri saattaa jopa lisätä ihmisten vaatteiden hamstraamista. Jos tietää, että voi “hyvällä omallatunnolla” dumppaa vaatteensa kirppikselle ja ostaa uutta tilalle, niin tulee ostettua taas nopealla syklillä uutta tilalle.
Mutta olen kuitenkin Akun kanssa samaa mieltä, että kirppiskulttuuri ei ole meidän ensisijainen ongelmamme. Uusien vaatteiden ostaminen on:
”Uskon porttiteoriaan tässäkin. Jos ensin oppii korvaamaan second handilla uuden ostamista, seuraava askel voi olla, että vähentää kokonaiskulutusta. Meillä on vielä paljon tehtävää sen eteen, että ihmiset ostaisisvat ensisijaisesti käytettyä ja vasta toissijaisesti uutta.”
Jos jokainen ostaisi vain sen viisi uutta vaatetta vuodessa, niin eipä olisi pian kirppikselläkään niin loputtomia vaatevyöryjä.
Mä itse ostan itse asiassa melko vähän kirppikseltä itselleni. Mä ylipäänsä vain aika usein käytän vaatteeni ihan loppuun. Mulla on ehkä vähän tylsä tyyli, mutta pyrin ostamaan aina vaatteet sillä ajatuksella, että käytän niitä ainakin viisi vuotta. Niinpä niitä pitää pestä oikein ja ennen kaikkea, siis ennen kaikkea, niihin ei saa kyllästyä.
Koska sen mä ajattelen olevan tämän loputtoman vaatetulvan perimmäinen ongelma. Ihmiset kyllästyvät vaatteisiinsa ja heittävät ne menemään.
Tähän auttaisi pari juttua:
1) Alettaisiin pitää taas vanhoja vaatteita tyylikkäinä, siis omia vanhoja. Mitä vanhempi oma vaate on, sitä enemmän on oikeus lesoilla!
2) Vaatelainaamot! Juhliin sun muihin erinomaisia, ja jos tykkää vaihtelusta, niin sitten myös. Mä itse liityin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni vaatelainaamon jäseneksi, tarkemmin sanottuna Lastenvaatteiden lainaamon: Nakunako on ihana vasta avattu brändi, joka lainaa lapsille oikean kokoiset vaatteet kuukausimaksulla.
No miksi mä nyt sitten halusin tämän t-paidan? Nimenomaan halusin, en tarvinnut. Koska on kevät ja tekee mieli jotain freesiä ja semmosta uudistumista. Kyllä te tiedätte, miksi ihmiset ostelee vaatteita muihin syihin kuin akuuttiin tarpeeseen (tarve = kaapissa ei enää yhtäkään t-paitaa, pakkanen kurittaa ihoa).
Mutta viiden vaatteen haaste varmistaa sen, että minä en kevään tullen marssi shoppailumontaasiin ja vetäise puolikasta vaatekaappia uusiksi. Se on nyt tämä yksi kaunis t-paita, ja tästä minä voin nyt intoilla ja nauttia.
Lupaan raportoida, miten viiden vaatteen haaste etenee. Ainakin yksi kohta pitää varata kengille, koska veikkaan että suutari tulee sanomaan mun talvikengistä, ettei neljäs korjaus enää auta. Mutta katotaan, ehkäpä auttaakin, ja yksi paikka vapautuu!
On hyvin mahdollista, että tämä määrä on tullut elämääni jäädäkseen. Hirveän vaikea enää perustella itselleni, miksi tarvitsin enemmän kuin viisi vaatetta vuodessa, etenkin kun vaatekaappi on aivan täynnä kaikenmoista vaatetta.
