Välipala on työpäivän toiseksi paras hetki

Kaupallinen yhteistyö: Lämmin Kuppi

Olen ollut nyt miltei kymmenen vuotta työelämässä, ja yksi käytännön asia on aina ollut minulle vähän ongelmallinen. Kun ihminen on kasista neljään työpaikalla, hän syö lounaan joskus kahdentoista maissa. Mutta pitäisikö sillä sitten selvitä kotiin saakka syömättä enää uudestaan? Ei pitäisi!

Minulle käy niin, että jos en syö noin kolmen–neljän tunnin välein, tulee huono olo, ajatukset eivät enää kulje ja muutun levottomaksi. Etenkin silloin, kun teen pitkän päivän ja käyn urheilemassa töiden jälkeen, on suoranainen pakko syödä joskus neljän maissa jotain välipalaa.

Nykyään, kun työskentelen työhuoneella, sekä lounaat että välipalat pitää aina muistaa hankkia itse, sillä ei ole mitään työpaikan kanttiinia, josta käydä ostamassa vihersmoothie silloin, kun verensokeri laskee (koska juurikin vihersmoothie olisi tällöin valintani, toki toki). Sitä paitsi tulee nopeasti aika kalliiksi ostaa joka päivä joku 4 euron välipala lounaan lisäksi. Niinpä olen syönyt iltapäivällä usein hedelmiä tai lähikaupan paistotiskin leivoksia.

Nyt välipala-arsenaaliini on tullut uusi tuote: Lämmin Kuppi -välipalapuurot. Nämä ovat siitä erinomaisia välipaloja, että ne on niin superhelppo valmistaa: Lisää vain tilkkanen kiehuvaa vettä, sekoita, venaile kolme minuuttia ja puuro on valmis.

Ollaan nyt töihin paluun jälkeen Raisan kanssa testailtu puurojen kolmea eri makua: omena-kanelia, vadelma-mansikkaa ja kookos-banaani-mansikkaa. Molempien suosikiksi on päätynyt kookos-banaani-mansikka, koska se on niin freesi, mutta on nuo kaksi muutakin hyviä.

Tykkään näistä Lämmin Kuppi -tuotteista myös siksi, että ne sopivat kasvisruokavalioon, niissä on paljon marjoja ja vähän suolaa (joskin en kauheasti katsele ruokien suolojen määriä, koska kymmenen vuotta sitten lääkäri sanoi, että mun verenpaine on alhainen, ja olen tarrautunut tähän tietoon kaikki nämä vuodet).

Ennen kaikkea kätevyys tulee siitä, että niitä voi säilyttää huoneenlämmössä, ja ne säilyvät pitkään. Siksi näitä kuivapuuroja voi ostaa vaikka kymmenen varastoon. Ne sopivat hyvin myös matkoille. Yhdestä kupposesta tulee juuri välipalan verran täyteen. 

Olen välillä myös vetänyt näitä työpaikalla aamupalaksi silloin, kun olen nukkunut pommiin ja on ollut kiire viedä Alppu päiväkotiin (mitä tapahtuu yllättävän usein).

Olen ylipäänsä sitä mieltä, että työpäivää täytyy pätkiä vähäsen, jotta se tuntuisi kivalta. Meille on ensimmäisen yhteisen työhuonevuoden aikana muodostunut Raisan kanssa selkeä rutiini: Puoli yhdeksän maissa keitetään kahvit, kahdentoista maissa syödään lounas (yleensä einestä, vaikka aikoinaan ajattelin, että minä sitten sovin ravintoloihin aina lounastreffejä ja tapaan ihmisiä – oh well, laiskuus on iskenyt).

Lounas on työpäivän paras hetki, koska silloin saa horista puolesta tunnista tuntiin kaikki sielunsa asiat antaumuksellisesti. Toiseksi paras on sitten kolmen maissa pidettävä välipalahetki, koska silloin saa vielä hetken jatkaa siitä mihin jäätiin. Nimittäin Raisan kanssa horinoitavaa riittää.

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN