Tiedostan ärsyttävyyteni

julia-vanhankaupunginkoski.jpg

Juteltiin tuossa yhtenä päivänä ystävieni Lotan ja Annan kanssa siitä, minkä asioiden tietää ärsyttävän itsessään muita. Välillä sitä vain ymmärtää olavansa sietämätön, muttei jotenkaan voi asialle mitään. 

Tultiin aika nopeasti siihen tulokseen, että joka ikisessä ihmisessä on ärsyttäviä piirteitä, ja jos muuta luulee, niin kannattaa lähteä tämän toisen ihmisen kanssa matkalle. Viimeistään siellä ne piirteet nousevat esiin, koska niitä joutuu seuraamaan pitkään ja ne ikään kuin vyöryvät hallitsemattomasti päälle. (Olen muun muassa eronnut kerran interrailin jälkeen sellaisesta miekkosesta, johon olin matkalle lähtiessä täysin rakastunut. Minä lopetin suhteen.)

Joskus sitä kuvittelee, että joku on aivan täydellinen. Kerran lähdin kolmen viikon reissuun erään ystäväni kanssa, josta kuvittelin, että hänestä ei löydy yhtäkään edes vähän turhauttavaa piirrettä. (Tyyppi on äärimmäisen hauska, älykäs, empaattinen, tiedättekö sen yhden prosentin väestöstä, joka on sosiaalisesti tajuttoman lahjakas? Sellainen.)

Mutta kyllä vain! Viimeisellä viikolla akilleen kantapääni löytyi. Kävi ilmi, että hänellä on tapana hyräillä aika lailla. Tavallisesti rakastan hänen hyväntuulista hyminäänsä, mutta kun jouluaattona Petteri Punakuonoa hyräiltiin kerta toisensa jälkeen, mun oli pakko lopulta pyytää, että hän vaihtaisi biisiä. Tämä ei aiheuttanut meidän välillä konfliktia. 

julia-vanhankaupunginkoski2.jpg

Mutta entä minä sitten? Herran tähden, tiedän olevani oikea ärsyttävyyden huipentuma. En tiedä, olisinko edes oma ystäväni, jos en olisi minä itse.

Ensinnäkin matkoilla on tämä nukkumisasia. Nukun todella huonosti ja vieraissa paikoissa vielä huonommin. Tästä syystä olen todella itsekäs kanttura matkakumppanina, ja yritän aina rohmuta itselleni hiljaisimman ja pimeimmän sopen, mitä löytyy. Luultavasti valvon kuitenkin, mutta valvon sentään mukavassa paikassa! Kaikenlaiset erityistarpeet korostuvat matkalla, ja sen ilmaiseminen ja perustelu, miksi minun pitäisi saada jotain, voi olla todella hankalaa. (Pitäisi ehkä harjoitella ennen pidä tunkkisi -tilannetta.)

Saatan myös vähän heittäytyä avuttomaksi matkoilla. Jos joku muu näyttää hanskaavan homman, luovutan ilomielin hänelle kartan lukemisen ja suunnitelmien tekemisen, ravintoloiden päättämisen ja iltaohjelmat. Tralllallaa, ei vastuuta! (Hyvä puoli sentään on, etten yleensä valita muiden päätöksistä.)

Välillä saatan pettyä jostain pienestä asiasta täysin kohtuuttomasti. Mentiin kesällä Imatran valtiohotelliin ihan vain siksi, että olin lapsesta saakka haaveillut pääseväni yöpymään tuossa upeassa kivilinnassa. Päätettiin upgreidaa parillakympillä huonetta, jotta saataisiin oikein mahtavat näkymät. Kun päästiin perille, kävi ilmi että meidän huone sijaitsi 1980-luvulla rakennetussa lisäsiivessä. Olin niiiiiiin pettynyt. Tikiä alkoi ymmärrettävästi raivostuttaa minun huonotuulisuuteni, ja vaikka tiedostin, että kärttyilemällä pilaan koko perheen kivan illan, en vain saanut pariin tuntiin kiskaistua itseäni tuosta pettymyksestä irti, vaan olin täysi mulkvisti.

Kaikki nämä ovat piirteitä, joista en ole mitenkään erityisen ylpeä. Luultavasti ärsyttäviä puolia on vielä huomattava määrä, mutten vain tiedä niistä. Pelottavaa! (En tosin myöskään halua tietää, ellei ole ihan pakko.)

Jostain jumalan syystä olen onnistunut aina saamaan kuitenkin ystäviä matkoille, usein jopa samoja ystäviä, joiden kanssa olen ennenkin reissannut. Tämän täytyy kertoa siitä, että ystäväni ovat aika lempeitä ihmisiä, ja heitä ei haittaa minun omituisuuteni. Ja tietenkin myös siitä, että sietämättömistä piirteistäni huolimatta olen vain niin uskomattoman laadukasta seuraa, että plussalle jäädään!

No, en nyt yleensä tuolla kulje miettimässä sitä, mikäköhän kaikki minussa ärsyttää, koska sellainen estäisi elämistä ja musertaisi itseluottamuksen. Sitä paitsi onhan se mahdollista, että nämä piirteet eivät haittaa muita, minä luulen vain. Mutta välillä aiheesta on ihan kiinnostava keskustella, ja voi sitä aina yrittää pientä parannusta.

 

Mikä on sinun ärsyttävä piirre (esimerkiksi matkalla)?

 

 

Kuvan korvikset olen saanut ihanasta raumalaisesta korutehtaasta nimeltä Mamakoru

 

Lue myös:

Neljä tylsintä keskustelunaihetta

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Previous
Previous

Kirja lähtee maailmalle (VIIKKO 38)

Next
Next

Ateneumissa tapahtui käsittämättömyyksiä