Ateneumissa tapahtui käsittämättömyyksiä
Käytiin viime torstaina Raisan, Fridan ja Alpun kanssa Ateneumin lastentapahtumassa, jonne meidät oli kutsuttu (varmaan siksi, että kyseessä on kulttuurikodin kasvatit). Ensin syötiin herkulliset annokset (Alppu veti spagettinsa ja lihapullansa viimeistä murua myöten) ja sitten koitti käsittämätön osuus.
Olen tottunut, että mun kulttuurikodin kasvatti aiheuttaa museossa syvää pahennusta. Hän riehuu ympäriinsä mielivaltaisesti, kirkuu riemusta (koska museoissa yleensä kaikuu), juoksentelee, makoilee lattialla ja haluaa koskettaa aivan kaikkea.
Ajateltiin kuitenkin Raisan kanssa, että mennään taas kokeilemaan, ei siinä mitään häviä (paitsi kasvonsa). Niinpä lähdettiin Alpun ja Fridan kanssa Skissi-kissan opastukselle. Skissin opastus on tarkoitettu 4–8-vuotiaille lapsille, eli meidän 2,5- ja 3-vuotiaat olivat auttamattoman nuoria mukaan.
Mutta tapahtui täysin sairaita asioita! Meidän lapset käyttäytyivät todella hyvin! Oppaana toimiva Amanda (jonka sukunimen missasin!) ja hänen mukana ollut Skissi-kissa olivat aivan älyttömän päteviä. Amanda sai lapset kiinnostumaan Wäinö Aaltosen Betonipojasta ja Akseli Gallen-Kallelan Pojasta ja variksesta. Ne oikasti kuuntelivat, katselivat ja ihmettelivät. Ja kävelivät kiltisti käsi kädessä eivätkä yrittäneet tuhota mittaamattoman arvokkaita taideteoksia.
Kierrokseen kuului seitsemän taideteosta, ja näiden kahden jälkeen Alppu kyllä palautui hypnoosistaan ja muuttui takaisin omaksi itsekseen. Eli konttasi ympäri penkkejä, juoksenteli pitkin saleja ja lopulta parkkeerasi itsensä sellaiseen telineeseen, jossa roikkuu niitä mustia museotuoleja. Hän jäi killumaan niiden jalkojen päälle, eikä olisi halunnut lainkaan tulla pois.
Tämä oli kuitenkin minulle voimaannuttava kokemus. Luonnollisesti kaikki muut lapset käyttäytyivät tuolla täydellisesti, viittasivat puheenvuoroa halutessa ja niin edelleen. Mutta ne olivat vanhempia ja no, paremmin käyttäytyviä noin yleisesti ottaen.
Mutta niin vain aion jatkossakin tunkea Alppua näille kierroksille. Pian se ehdollistuu siihen, että kierrosten jälkeen saa museopullakahvit ja ymmärtää, että lopussa seisoo kiitos. Oma mammanihan aina vei meitä lapsia museoon, kun oltiin vierailemassa Helsingissä. Muistan ikuisesti, kun mä ja Lotta ei oltaisi haluttu mennä johonkin näyttelyyn, potkittiin vain kivitalojen seiniä (olin ehkä 8 v) ja mamma sanoi: "Te ole olette kulttuurin raiskaajia."
Mua nauruttaa tämä edelleen. Se oli juuri meidän mammaa, niin voimallista kielenkäyttöä!
Mutta koska muistan, millainen pikku mulkvisti olen itse ollut, niin hyväksyn vielä monta vuotta Alpun museo-rötöstelyn.
Ja kulttuurisuositusta seuraa:
Ateneumissa on kaikenlaista kivaa lapsille! Non-stop taidepajoja yli 3-vuotiaille (alle 18-vuotiaille vapaa pääsy) ja 4–8-vuotiaille tuo Skissi-kissan opastus (sen voi tilata esimerkiksi lapsen synttäreille!).
Ensi viikonloppuna Ateneumin museokauppa on myös mukana Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa (jonne aion mennä myös tänä vuonna, sillä viime vuonna oli niin suloista), ja sieltä saa ostaa tarjoushintaan noita opastuksia (norm 10 e, sieltä 8 e).
Ja no, suosittelen ylipäänsä käymään lapsen kanssa Ateneumissa (ja kaikissa muissa museoissa). Etenkin jos on Museokortti, niin se on halpaa kuin makkara (kunhan käy tarpeeksi usein, jotta saa hinnalle vastinetta!). Niin niitä kulttuurikodin kasvatteja tehdään. Ehkä.
Ainakin kannattaa kokeilla, sillä ihmeitä voi tapahtua.
Mikä on teidän lempi-museo lapsen kanssa?
Kuvat: Anniina Nissinen
Lue myös:
Mitä äiti näkee taidenäyttelyssä? Pilalle imetettyjä rintoja
Mitä lapsi näkee taidenäyttelyssä? Äidin. Ja tyynyn.
Äidin kompleksit nousevat pintaan vauvojen värikylvyssä
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN