Talviloma Turussa

Aaaah, ihana viikko takana! Ja myös ihanaa: se on takana.

Talviloman alussa mun veli tuli käymään Suomessa Saudi-Arabiasta. Vitsi oli kiinnostava kuulla siitä, miten viime vuosien aikana siellä on tasa-arvoasiat ottaneet isoja harppauksia eteenpäin verrattuna aiempaan. Edelleen toki karmaisevaa naisten ja vähemmistöjen alistamista sekä siirtotyöläisten riistoa, mutta kuitenkin eteenpäin. Tämä antaa vähän toivoa – ja perspektiiviä siihen, miten vähän Suomessa tiedetään Lähi-idän meiningeistä.

Sekoiltiin pari päivää kotona. Rakennettiin Mario-ratoja, pelattiin Mario Deluxea (hitto olen koukussa), tehtiin palapelejä, kiivettiin lumikinoksiin pihalla. Parina aamuna Didi herätti mut pienellä kattilarumpusoololla. (Not quite my tempo.)

Paljon unohtumattomia keskusteluja.

“Äiti rakastatko sä mua enemmän kuin Hoplopin hilejuomassa on hileitä?” Didi kysyi. Rakastan.

Sanoin Alpulle, että ihanaa läheisyyttä, kun hän likisti poskensa mun poskea vasten. Sitten suuttuessaan hän sanoi: “Nyt mä annan sulle vaan kaukaisuutta.”

Parasta on, kun Didi saattaa yhtäkkiä kömpiä mun syliin ja sanoa nautinnollisesti: “Tämä se on vasta elämää.”

Keskiviikkona lähdettiin Turkuun. Otin junamatkalle hytin, mutta koska olen pihi kanttura, otin vain 2 hengen (maksoi extraa vain 5 euroa), sillä maksan vain mun ja Alpun lipusta. Mutta sitten ihana konnari ehdotti, että vaihdettais neljän hengen hyttiin (meitä oli neljä: minä, Alppu, Didi, Putte). Ja junamatka meni suloisesti!

Asemalta suunnattiin heti Impivaaraan tapaamaan äbää ja kahta siskoani Sofiaa ja Lottaa. Siellä on ihanat ladut ja pulkkailurinteet sekä nuotiopaikka. Oli taivaallista paistatella lämmittävässä auringossa, kuitenkin pikku pakkasessa, vetää vauvaa ekaa kertaa pulkassa (ei juuri arvostanut), laskea itsekin vähän (olen pulkkailukammoinen, katkaisin häntäluuni pulkkamäessä 17-vuotiaana enkä ole vieläkään toipunut henkisesti).

Ja ah, Alppu hiihti elämänsä ekaa kertaa!!!! Lotta järjesti hänelle sukset ja vei ladulle, mulla ei ollut osaa eikä arpaa tähän episodiin, MUTTA koin silti syvää hyvää vanhemmuutta: nyt olen tarjonnut tämän hiihtämisen elämyksen 7-vuotiaalle. (Itse olen hiihtänyt viimeksi öööö 13-vuotiaana ja se ei kiinnosta mua juurikaan. Tosin vuosi sitten Pyhällä kokeilin semmosia luistelusuksia, se oli kyllä ihan jännää!)

Illaksi mentiin Sofian luo yöksi. Lasten nukahdettua juotiin Sofian ja Lotan kanssa viiniä ja juteltiin ihmissuhteista, sisaruussuhteista ja siitä, mikä on riittävän hyvä vanhemmuuden taso.

Torstaina suunnattiin Ruissaloon Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. Sinne pääsee helposti bussilla numero 8. (Ja ilmatteeks Turussa vaunujen kanssa.)

Isommat serkukset menivät semmoseen Tulivuori-pajaan rakentamaan tulivuorta (niin suoraan jostain amerikkalaisesta leffasta). Me mentiin sekoilemaan puutarhan puolelle. Yksi lapsista oli ehtinyt tunkea marjoja suunsa täyteen (saatiin sylkemään pois), toinen oli eniten innoissaan kasvista, jonka päällä oli runsaasti linnunkakkaa (koska siellä on papukaijoja yhdessä huoneessa!). Yritettiin muistuttaa museokäsistä eli kädet selän taakse.

Putte rakasti lampea, olisi katsellut sitä loputtomiin.

Illalla mentiin Lotan luokse leikkimään, minä sain löysäillä kun serkut remusivat taas keskenään.

Perjantaina vedettiin tiukat 3,5 tuntia Caribian kylypylässä. Olen viimeksi ollut siellä joskus 15-vuotiaana, mutta muistoissani mikään ei ollut muuttunut (paitsi minä).

Lapset tykkäsivät valtavasti, mulle tämä kakofonia ja väenpaljous ei nyt ollut mikään suoranainen Yasuragi-kokemus, mutta selvisin!

Lauantaina sitten mentiin vielä kulttuuria kuluttamaan. Makasiini-galleriassa oli upea näyttely (menkää kattomaan!) ja lähellä oleva Sibelius-museo oli myös mainio lasten kanssa. Lapsia kiinnosti enimmäkseen se, mihin Sibelius kuoli.

“Ehkäpä nuoli lävisti hänen sydämensä.”

Ok.

“Pojat kuolee pappoina, tytöt kuolee mammoina.”

Ok.

Kivaa oli! Sitten yritettiin löytää Hämeentieltä auki oleva kahvila, mutta se oli mahdotonta. Niinpä ostimme Salesta piispanmunkit (joita erheellisesti siellä kutsuttiin berliininmunkeiksi, pah!!!) ja menimme leikkipuistoon nauttimaan ne.

Lopuksi junalla Helsinkiin!

Illalla jätin lapset Tikin hoteisiin ja menin Raisan luokse UMK-katsomoon. Se oli ihanaaaaaa! Kun on ollut maanantai-illasta lauantai-iltaan lasten kanssa 24/7, hyvä aikuisseura tuntuu auvolta. Tikillä ei ollut lomaa, joten lomailin lasten kanssa keskenäni.

Raisa kertoi, että hänelle tulee nykyään Lxandran hiustyylistä mieleen Didin itse leikkaamat hiukset. Olen päättänyt, että 3-vuotiaani on vain trendikäs, enkä jaksa tehdä mitään hänen itse leikkaamilleen hiuksille. (Mun hiukset, mun oikeus leikata jne.)

Ah, olipa fantastinen loma!

Ja onpa fantastista että huomenna taas vain minä ja Putte.

Nyt lasten kanssa ulos pulkkamäkeen ja aurinkoon!