Tallinnassa lasten kanssa (sisältää ravintolavinkkejä)
Vietettiin Raisan, Mannen, Alpun ja Fridan kanssa viime viikonloppu Tallinnassa. Kun vielä tovi sitten mussutin siitä, miten skeidasta on, kun en saa varattua lomaa tälle keväälle, niin nyt sitten kuitenkin sain! Ja meillä oli aivan ihana loma!
Nyt seuraa rehti ja rehellinen kuvapäiväkirja lomasta, se sisältää kaksi hyvää ravintolavinkkiä ja yhden hyvän Air Bnb -vinkin!
Marianna eli Manne, tuo nainen, joka on kertonut "olevansa liian hyvä itselleen", on täydellinen vapaa-ajan suunnittelija. Niinpä hän oli sitten bongannut meille etukäteen tämän hetken it-ravintolan. (It:llä en tarkoita informaatioteknologiaa) Kun Telliskiveltä suuntaa vielä vähän eteenpäin, pääsee aivan ihanalle puutaloalueelle, jonka keskellä on sympaattinen Pizzeria Kaja.
Kaja: Õle 33, Tallinn, 10319
Siellä me juotiin kevään ensimmäiset ulkovalkkarit (viiniä kaadettiin "lasissa on reunat" -mentaliteetillä) ja syötiin käsin pizzat. Ilmeisesti haarukoita ja veitsiä olisi ollut tarjolla, mutta käsin syömiseen kehotettiin.
Tämän jälkeen teimme pienen shoppailupyräyksen Telliskiven keskuksessa, ja minä ostin itselleni täydellisen kesähameen. Paitsi että se paljastaa ehkä vähän liikaa reittä. Mutta näkyköön reisi sitten kesällä!
Mun shoppaillessa lapsoset pääsivät leikkimään Telliskiven vieressä olevassa leikkipuistossa virolaisten kollegoidensa kanssa.
Sitten käpättiin Balti Jaam Turgille, vuosi sitten rempattuun ja avattuun torin ja kauppahallin tyylikkääseen yhdistelmään. Otettiin sieltä kahvit ja minä ylipuhuin meidät myös ilakoimaan Viro Sata -teemalla ja vaadin Viron lipun värisiä macaron-leivoksia. Ne sitten nautittiin torin vieressä kauppahallin vieressä olevalla auringonottotasanteella tyytyväisyyden vallitsessa.
Tämän jälkeen oli välikuoleman paikka. Oltiin valittu vanhastakaupungista Airn bnb -asunto, jossa jokaiselle oli oma makuuhuone. Tämä Toompea Hillillä sijaitseva asunto oli älyttömän kiva. Tilava, kaunis ja todella child proof. Lapset juoksentelivat siellä ihan fiiliksissä.
Tuonne voisi mennä uudestaankin lasten kanssa. Kolme parisänkyä ja avattava sohva majoittaisivat helposti kahdeksan ihmistä, mutta me haluttiin nimenomaan oman makuuhuoneet, koska ei olisi reilua Mannea kohtaan, että hän joutuisi nukkumaan sohvalla vain siksi, että hänellä ei ole lasta mukana. (Olen tarkka tällaisissa jutuissa: lapsettomuus tai parisuhteettomuus ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi uhrautua ja nukkua huonommin kuin muut mutta maksaa sama hinta majoituksesta.)
Illalliselle yritettiin klassikkorafla Rataskaevuun, mutta koska meillä ei ollut pöytävarausta, emme tietenkään mahtuneet. He kuitenkin suosittelivat meitä uuteen paikkaan. Väike oli todellakin suosituksensa arvoinen!
Väike, Rataskaevu 16
Ruoka oli älyttömän hyvää (ja edullista, mun erinomainen lohiannos oli noin 14 euroa, Raisan kasvisannos alle kympin). Ennen kaikkea tarjoilija oli upea. Tällaista kohtelua ei vain ikävä kyllä saa Suomesta, mutta lapset otettiin aidosti iloisesti vastaan, he olivat asiakkaita eivätkä häiriötekijöitä. Alppu ja Frida saivat värikynät ja paperit sekä pieniä eläinhahmoja, joiden avulla he jaksoivat odottaa ruokaa. Lasten annokset olivat juuri sopivan kokoisia (Suomessa aina liian isoja) ja sopivan hintaisia (3,5 euroa!).
Lapset kuitenkin olivat siinä vaiheessa iltaa jo aika väsyneitä, niin ne karkailivat pöydästä koko ajan ja niiden perässä sai juosta. Kun tarjoilija tuli kaatamaan viiniä, pulloon jäi kaadon jälkeen vielä vähäsen. "Tasaan nämä loputkin teille, te tarvitsette tätä!" hän vitsaili, ja kaatoi menemään.
Tällaisesta palvelusta jopa "en tippaa Julia" tippasi tyytyvisenä.
Illalla oli tarkoitus juoda pullo skumppaa lasten nukkumaan menon jälkeen, mutta ei me sitten jaksettukaan. Oli vain mukaa jutustella. Tragedia oli kuitenkin siinä, että ajatus oli ottaa pullo mukaan ja vaikka juoda se seuraavana päivänä jossain - mutta me unohdettiin se jääkaappiin!
Onneksi oltiin ostettu mansikoita, suklaata ja muita herkkuja illaksi, ja niitä me ei unohdettu.
Seuraavana päivänä käveltiin aamupalalle Nopiin, jossa oli ihana leikkipaikka ja hyvää puuroa. Se oli matkan varrella Kumuun, jonne jatkettiin aamiaisen jälkeen.
Kuten olen kertonut, 2-vuotiaan kanssa taidenäyttelyssä käyminen on aika hermoja raastavaa. Mutta se hyvä puoli siinä on, että aina onnistuneen näyttelykerran jälkeen voi palkita itseään museokahveilla, sillä on juuri säästänyt luultavasti 20 000 - 100 000 euroa, kun lapsi ei sittenkään tuhonnut sitä taideteosta.
Kumun jälkeen lounastettiin vielä Pegasuksessa (jossa saatiin odottaa ruokaa jumalattoman pitkään, joskin ruoka oli erinomaista kun sen sitten sai). Sitten muutaman putiikin, jäätelöannoksen ja käppäilyn jälkeen suunnattiin Eckerön terminaaliin ja lähdettiin puoli seitsemän lautalla kohti Helsinkiä.
Satama oli Alpulle ja Fridalle upea kokemus: Sai katsoa, kun ensin "REKKA-AUTO!" tuli laivasta ulos, ja sitten taas "REKKA-AUTO" meni laivaan sisälle. Siinä vasta elämys!
Upea reissu, kaiken kaikkiaan! Ja mikä parasta, olen varannut jo toukokuulle uuden matkan, tällä kertaa vain naikkosten kesken. Parasta on, kun voi saada kaiken. Sekä matkan avec bebe ja sans bebe!
Otan teiltä kernaasti ravintola / kauppa / mitä vain suosituksia seuraavaa Tallinnan-matkaa varten!
Lue myös:
E-Estonia teki ison vaikutuksen
Tukholman-risteilyllä vauvan kanssa
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN