Syyskuussa vapauden tuulet tuivertelivat
Syyskuussa Alppu täytti seitsemän kuukautta, ja hänen elämänsä muuttui paremmaksi: vihdoin hän alkoi liikkua eteenpäin (eikä taaksepäin) ryömiessään. Voin kertoa, että mikään ei ole yhtä liikuttava näky kuin se, kun vessan ovesta työntyy sisään poikittain oleva pienen pojan hymyilevä naama. Käytännössä katsoen se on ilmi elävänä tämä hymiö :D (koska se on juurikin poikittain).
Konttaamisbisnekset ovat edelleen siinä twerkkausasennossa, mutta ehkäpä nyt lokakuussa, ken tietää.
Alpun syömiset ovat myös edistyneet hieman. Suuri kiitos kaikille tsemppaus- ja vinkkikommentteja antaneille, on siis mahdollista, että musta ei tule taapero/koululais/yliopisto-opiskelijaimettäjää. Edelleen sormiruokailusta menee 98 prosenttia kamaa lattialle. Ja jos se on jotain hyvää, kuten banaanipannukakku, niin mää syön sen sieltä lattialta itse. (How low can you go? To the floor apparently.)
Mitäs minä sitten?
Olen maistanut vapautta!
Yhtenä lauantai-iltana laitoin Alppusen nukkumaan ja jätin sen Tikin hellään huomaan. Lähdin ensimmäistä kertaa sitten vavvan syntymän juhliin yksin. Se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. En muista, koska olen viimeksi ollut edes ulkona kello kahdeksan jälkeen. Kun pyöräilin pitkin Sturenkatua ystävieni Anjan ja Julian syntymäpäiville, haistoin pimeän alkusyksyn illan tuoksun, näin humpuuttelevia ihmisiä baarin edessä ja tunsin aivan hillitöntä riemua syömessäni. Juhlissa oli kaikki ne vanhat ihanat frendit, joita olen kaivannut bailandon merkeissä. Lounaalla on kiva käydä, mutta kyllä se läppä lentää parhaiten sen yhden biisonin jälkeen. (Kuten on tullut todettua.)
Maistoin vielä uudestaankin vapautta ja vähän kulttuuriakin
Jätettiin Alppu mun isän ja hänen vaimonsa luo hoitoon ja mentiin Tikin kanssa Kom-teatteriin katsomaan Pasi was here. Näytelmä oli hyvä (mun mittapuulla näytelmä on hyvä, mikäli mä en kertaakaan toivo, että se loppuisi pian - yleensä pitkästyn melkein missä vain), muttei ehkä ihan erinomainen: se ei sillä lailla tuottanut mitään uusia oivalluksia elämästä, mutta komediana se oli kyllä erinomainen. (Tosin joskus mietin, voinko mennä edes katsomaan komedioita, kun mua ärsyttää katsomossa ihmisten itsetietoinen tekonauru niin paljon.) Käytiin myös kahdestaan Sushi bar & winessä ja hittolainen, tekee kyllä ihmiselle hyvää nähdä sen miekkeliä ilman lapsoa.
Aloitin uusia harrastuksia
Me käydään nykyään Alpun kanssa muskarissa ja vauvakerhossa. Niistä mun pitää kertoa vielä joskus oikein omassa postauksessaan, koska muskarissa käyminen on ollut ihan superkivaa. Haaveilen siitä, että mulla olisi energiaa mennä vauvauintiin, mutta kattellaan. Myös vauvasirkus on käynyt mielessä, mutta mun kahviloissanorkoiluharrastus on vienyt voiton.
Ja jatkoin kulttuuriharrastuksia
Vanhana piheilijänä sain aivan jäätävät kiksit siitä, että pääsin ilmaiseksi vaunujen kanssa bussilla Espooseen Emmaan. Rut Brykin näyttely loppui ikävä kyllä jo (se oli yksi parhaita koskaan näkemiäni näyttelyitä), mutta Emmaan nyt kannattaa mennä ihan vain sen paikan takia (ja koska ilmainen bussikyyti). Suositan muuten myös Kiasman Pahan jälkeen -näyttelyä ja Valokuvataiteen museon Alec Sothin melankolisia kuvia.
Ja stay tuned: mietin pian meille jonkun kivan kulttuurikohteen, jonne kaikki me Helsinki-mamat voidaan kokoontua. (Ehdotan nimittäin, että järjestettäisiin kulttuurikodin äitien taidetreffit.)
Mitkä ovat olleet teidän alkusyksyn kohokohtia?
Edelliset kuukausikoostehorinat täällä: