Syksyn kaunein päivä
Mä olen nykyään spontaanin ilottelun suuri ystävä, sillä saatan kokea paineisena sen, jos viikonloppu on sovittu täyteen asioita eikä vapaalle toikkaroinnille jää aikaa. Joskus on kuitenkin kiva sopia jo viikkoja etukäteen asioista, koska sitten saa nautintoa paitsi itse tapahtumasta, myös sen odottamisesta (vähän kuin joulu, jossa ehkä 80 prosenttia nautinnosta liittyy odottamiseen).
Tällainen oli syyskuun toiseksi viimeinen viikonloppu. Oli sovittu, että mennään yhdessä Tapanilaan Mirjan vanhempien luo (jotka olivat matkoilla). Olimme olleet täällä jo aiemminkin viettämässä hyvää elämää, joten tiesin, miten kivaa tuleman pitää. Syyskuu oli mulle vähän rankka kuukausi, koska tein kahta työtä päällekkäin (sekä päivätyötä että freelancer-juttujen kirjoittamisen aloittelua). Mua auttoi kuitenkin mielikuva siitä, että kävelen kivojen ihmisten kanssa aurinkoisessa Tapanilassa, syön aamupalaa Rönttösrouvassa ja istkuskelen iltapäiväkahvilla Mirjan vanhempien kauniilla pihalla.
Odotukset palkittiin täydellisesti. Oli ehkä syksyn kaunein päivä, herättiin aikaisin ja suunnattiin saman tein Rönttösrouvaan, joka on yksi Helsingin parhaimpia kahviloita. Lapset viihtyivät hyvin (vaikka Alppu olikin vähän järkyttynyt siitä, ettei hän saanut pitää Taimin "pippistä" eli lippistä). Kahvilasta vaellettiin leikkipuistoon, sitten ostettiin satokausityydytyksen tuottavat ruoka-aineet ja kokkailtiin verkkaisesti.
Meidän kolmesta lapsesta on tullut jo aikamoiset ystävykset. Toki välillä mieleen nousee pakostakin vertaus, että ne on niin kuin joku juoppoporukka. Ensin hihkutaan ja halataan kun tavataan. Hetken kaikki on ylintä riemua, joka voi kuitenkin sekunneissa vaihtua uhriutumiseen ja katkeraan ölinäitkuun. "Otti mun kädestääääääh!" "Löi!!" Kyyneleet pyyhitään, iloa jatketaan, ja pian taas joku tästä juopporemmistä puhkeaa dramaattiseen huutoon tultuaan mielestään väärin kohdelluksi. Liikkeet ovat kömpelöitä ja hitaita, tunne on aito. Mutta enimmäkseen nämä viihtyivät keskenään, ja koko ajan paremmin.
Juteltiin lapsista ja vanhemmista, ihmissuhteista ja siitä, että joitain juttuja kannattaa tehdä, vaikka tietäisi jo niiden tekohetkellä, että tästä seuraa itselleen harmia. Suunniteltiin tämän syksyn bucket listiä sekä sitä, että vielä me ostetaan tontti, jolle me rakennetaan iso rivitalo, johon tulee jokaiselle perheelle asunnot ja sitten meidän identiteetti voi olla "ne jotka asuvat siellä siistissä talossa" eikä "ne jotka tekevät töitä siellä ja siellä". (Koska johonkin se oma identiteetti pitää aina ripustaa.)
Puhuttiin myös siitä, että välillä elämässä on kausia, jolloin on paljon kavereita muttei niinkään ystäviä, ja sitten voi tulla taas hetkiä, jolloin voi olla hirveän läheinen joidenkin ihmisten kanssa. Tämä on monien asioiden summa, sattumia, elämäntilanteita ja sitä, että tietyntyyppiset persoonat tukevat toisiaan juuri sopivan kokoisessa porukassa.
Skoolattiin samppanjalla aika monelle eri asialle, muun muassa sille, että tämän viikonlopun jälkeen minä ja Raisa aloitettiin hommat samalla työhuoneella.
Tämä päivä oli ihana yhdistelmä sekoilua ja organisointia, syviä ja kevyitä aiheita, hyvää ruokaa ja suloisia lapsosia. Kaikin puolin täydellistä siis.
Lue myös:
JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA