Some ei muuta persoonaasi

some ei muuta persoonaa.jpg

Joskus, kun tapaan sellaisia kavereita, jotka ovat tsekkailleet somesta mun kuulumisia, mua saattaa alkaa vähän nolottaa. Facebookissa lauon toisinaan aika jyrkkiä mielipiteitä. Insta Storyssä taas hassuttelen ja kerron turhankin henkilökohtaisia juttuja. Instagramin kuvapuolella taas yritän vaikuttaa siltä kuin mun elämä olisi aivan fanttastisen ihanaa ja kaunista (mitä se toki on, kyllä kyllä).

Tällöin tekisi mieli sanoa, että todellinen minä on tässä ja nyt, someminä on vain someminä. Mutta eihän se niin mene: etenkin kun suurin osa mun kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa on nimenomaan somessa, niin on vanhanaikainen ajatus, että se en olisi "todellinen minä", joka siellä somessa heiluu. Tietenkin se on. Tosin se on tiettyjä minuuden piirteitä, jotka eivät pääsisi muuten välttämättä koskaan esiin elämässä.

some ei muuta persoonaa2.jpg

The Economistin 1843-lehdessä (April & May 2017) oli kiinnostava pohdinto siitä, miten internet ja sosiaalinen media eivät luo ihmiselle uusia persoonallisuuden piirteitä, sen sijaan ne antavat mahdollisuuden ilmaista itseään sellaisilla tavoilla, jotka "todellisessa maailmassa" olisivat naurettavia. Vaikkapa Facebookissa ja Instagramissa on ihan hyväksyttyä lesoilla omilla saavutuksillaan (olivat ne sitten ihana aamiainen tai uusi hieno työpaikka). Kasvokkain sellaisilla ei ehkä tulisi brassailtua samalla tavalla. 

Artikkelissa kerrottiin Harvardin tutkimuksesta, jossa huomattiin, että kasvokkain ihmiset puhuvat itsestään noin kolmanneksen ajasta. Internetissä numero nousee 80 prosenttiin(!). Kasvokkain jutellessa ihminen tarkkailee kuulijansa ilmeitä ja katsoo, saako tältä jutuilleen vastakaikua ja ymmärrystä. Sen sijaan somessa ihmiset ajattelevat puhuvansa isolle, kasvottomalle yleisölle. Kun ihminen kuvittelee kertovansa tarinan vaikkapa tuhannelle Facebook-ystävälleen, hän ei pysty miettimään, miten kukin reagoi siihen. Sitä ajattelee vain melko persoonatonta massaa, ei välttämättä yksittäisiä henkilöitä.

Siksi mua saattaa joskus nolottaa omat somejuttuni. "Ai sinäkin yksittäinen ihminen olet nähnyt mun Hesarin kommentointipaasaukset Insta Storyssä!" No, senhän ei nyt suoranaisesti pitäisi yllättää, sinnehän mä ihan itse sitä juttuani tuuttasin vaikka kuinka paljon. En vain välttämättä tule ajatelleeksi yksittäisen ihmisen reaktiota siihen.

Economistin jutussa kirjoittaja tuli siihen lopputulemaan, että nämä tällaiset lesoilut tai hassuttelut on sisäänrakennettu kaikkiin ihmisiin. Somealustat vain mahdollistavat niiden esiin tuomisen. Sosiaalisen median alustojen kulttuuri tekee käytöksestä hyväksyttävää: koska muutkin, niin minäkin voin.

Vaikka some tekee intiimistä performatiivista, se ei välttämättä tarkoita, että tämä esittäminen olisi mitenkään feikkiä. Se on vain yksi osa sitä ihmistä.  Se, onko tämä hyvä vai huono, on toinen juttu.

 

 

Mikä on teidän lemppari sosiaalinen media ja miksi? Millaisia olette siellä?

 

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Previous
Previous

Millaista on olla 1-vuotias?

Next
Next

Oho, olen momsplainaaja!