Oho, olen momsplainaaja!

sofia ja alppu.jpg

Olen puhunut paljon richplainaamisesta (rikas selittää alentuvasti itseään köyhemmälle, miten asiat tulee hoitaa). Minja taas mainitsi taannoin siitä, miten womansplainingia ei ole olemassa, vaikka mansplainingia on. Olen samaa mieltä.

Sen sijaan yksi asia, mihin nainen voi huomaamattaan syyllistyä, on momsplaining! Ja mä olen pahimmanlaatuinen momsplainaaja. (Termistä kunnia Raisalle, joka yksi päivä alkoi vitsailla sillä.)

Momsplainaaja mussa on saanut otteen nyt, kun minusta on tullut vuodessa vanhemmuuden kokemusasiantuntija. Kaksi mun parhaimmista ystävistäni saavat lapsen kesällä (toinen heistä on mun sisko Sofia), olen alkanut ”jaella vähän neuvoja”.

Tämä on siitä erityisen huvittavaa, että mä niin lupasin itselleni raskausaikana, etten ala sitten tunkea ihmisten naamoihin neuvoja pyytämättä. Mutta kyllä mä sitten kuitenkin aloin.

Jotkut neuvoista ovat sellaisia, että haluan muiden välttävän minun tekemät virheet:

”Älä vaihda pissavaippaa öisin, lapsi ja sinä heräätte vain turhaan.”

”Kun lapsi on juuri syntynyt, muista kieltäytyä, kun lukuisat ihmiset (jopa puolitutut!) kutsuvat itsensä sinun luoksesi katsomaan vauvaa. Siinä kohdassa ei välttämättä jaksa esittää urheaa ja uljasta uutta äitiä vaan pelkästään maata sykkyrässä."

sofia ja alppu2.jpg

Jotkut neuvoista on tarkoitettu sellaiseksi ”tunteesi ovat ihan normaaleja” -rohkaisuksi:

”Vaikka aluksi tuntuu siltä, ettet tule ikinä kestämään niitä yöheräilyjä, niin sitten yhtäkkiä, ehkä viikon päästä lapsen syntymästä, hormonit puskee sisään ja se yöheräileminen ei tunnu enää maanpäälliseltä helvetiltä. Eli keskity hetkeen, älä siihen, miten selviät tulevista öistä.”

”Kun mun lapsi syntyi, olin aluksi vain että ok, tommonen. Sitten noin vuorokauden päästä vasta iski sellaiset ’mää rakastan tota hahmoa niin paljon, että melkein pakahdun kualiaaksi’ -tunteet. Tosin yhdelle mun kaverille se tunne tuli vasta sitten, kun lapsi oppii puhumaan. Eli tunteet tulee aikanaan, ei kannata stressata.”

Nämä ovat vaarallisia neuvoja, koska kukaan ei voi sanoa toiselle, miten hän tulee tuntemaan jossain vaiheessa. Jokaiselle nämä ovat ihan omanlaisia kokemuksia.

 

Jotkut neuvot taas ovat sellaisia, että haluan muiden tekevän samalla tavalla kuin itse tein, koska jollain alitajuntaisella tasolla haluan vahvistaa omat valintani oikeiksi sillä, että muut tekevät samoin:

”Todellakin voit lähteä lapsen kanssa museoon silloin, kun se on kaksi viikkoa vanha.”

”Joo joo, kyllä sen vaipan voi vaihtaa tuolla kahvilan ryönäsellä lattialla, ei se siitä rikki mene.”

"Kestovaippojen käyttäminen on oikeasti tosi helppoa!"

"Nämä mun vaunut on parhaat, ostakaa samanlaiset."

 

Jotkut neuvot ovat ihan silkkaa momsplainausta, eli itsestään selvien asioiden jankuttamista toiselle:

”Kun lasta kuljettaa autossa, se kannattaa laittaa turvaistuimeen." (Captain Obvious reporting for duty.)

"Vaipat laitetaan vauvalle näin." (Still in duty.)

"Illalla vauvalle kannattaa laittaa yöpaita." (No shit Sherlock.)

"Vastasyntynyt vauva ei viihdy leikkimatolla tai ainakaan se ei sillä lailla leiki niiden hilavitkuttimien kanssa." (Ööö, hyvä että tämä informaatio tuli nyt jaettua, se ei millään lailla olisi selvinnyt tulevalle äidille muutoin.)

sofia ja alppu3.jpg

Näiden kaikkien neuvojen perimmäinen tarkoitus on olla mukava odottavalle äidille: osallistua, bondailla ja kanssaelää sitä raskautta. Mutta sitten taas, kun itse muistelen raskausaikaani, niin mua ärsytti kaikki tuputetut neuvot. Kun neuvoja vain sateli joka tuutista, koko vauvabisnes alkoi tuntua tosi monimutkaiselta ja vaikealta. "Mää en ikinä opi näitä kaikkia juttuja!"

Tätä voisi verrata vaikkapa aamiaisen valmistamiseen. Jos olisi ihminen, joka ei ole koskaan ennen laittanut aamiaista, ja sille alkaisi selittää teorian tasolla hyvin yksityiskohtaisesti, miten aamupala laitetaan, homma tuntuisi monimutkaiselta. ("Otat pakastimesta marjat, laitat ne 20 sekunniksi mikroon. Sen jälkeen lisää rahka, ja ehkä vähän kaurahiutaleita. Jotkut tykkää laittaa mysliä, mutta itse preferoin kaurahiutaleita, koska marjat ja rusinat eivät sovi yhteen. Lopuksi sitten mehukeittoa päälle...")

Oikeasti aamiaisen laittaminen tai vauvan hoitaminen ovat melko yksinkertaisia juttuja, ja kaiken tarvittavan oppii sitten, kun tilanne on käsillä. Sitten tekeekin mieli kysellä ja vinkit ovat tervetulleita.

Pitää siis vähän skarpata neuvojen tuputtamisen suhteen. Vaikka se onkin niin herkullista päästä vähän ohjeistamaan toista ja sillä verukkeella muistella ihania vaaveliaikoja. Mutta ehkä sitä voi välillä odottaa, että toinen kysyy.

 

 

Onko teille momsplainattu asioita raskausaikana tai oletteko itse momsplainanneet muille?

 

 

Kuvassa: Sofia on luultavasti oppinut Alpulta paljon enemmän vauvajuttuja kuin multa.

*Alpun Quilt-takki saatu Reimalta.

 

Lue myös:

Liian paljon tietoa liian aikaisin

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Previous
Previous

Some ei muuta persoonaasi

Next
Next

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset