Sellainen mies

Mä olen miettinyt viime aikoina lapsettomia ystäviäni. Sitä, mitä he voivat parhaimmillaan olla ja merkitä ihmiselle, jolla on pieniä lapsia. Käytän esimerkkinä ystävääni Erkkaa.

Erkka on ihminen, joka lähtee 24 ihmisen (joista 14 on lapsia) kanssa risteilylle – koska se on hänen mielestään kivaa. Matkalla hän työntää kärryjä, on sylinä, vie lapsia pissalle ja hauskuuttelee heidän kanssa. 

Erkka on ihminen, joka tulee ex tempore vuorokaudeksi meidän mökille lapsiperhe-mayhemiin. Pelaa jalkapalloa ja seikkailee metsässä niiden kanssa – koska se on hänen mielestä kivaa. Ja lapset tietenkin rakastavat Erkkaa.

Ylimääräiset apukädet on tietenkin maailman kivoin juttu. Ja se, että lapsilla on elämässään paljon kivoja turvallisia aikuisia on super tärkeää.

Mutta yksi asia, josta ei ehkä aina puhuta, on nähdyksi tulemisen tunne. Se, että on olemassa tyyppi, joka seuraa sua tarpeeksi läheltä mutta kuitenkin vierestä ja ajattelee, että vau, teet jotain oikeasti tosi hienosti.

Tämä tuli mieleen siksi, kun Erkka lähetti viime keväisen Tukholman-risteilyn jälkeen niin kivan viestin meidän yhteiseen chattiin:

”Sunnuntaiaamuna väsytti, kun nukuin vähän huonosti, ja juuri ennen kuin pääsin syömään aamiaista, kauramaito jotenkin levähti käsiin. Maitoa roiskui kaikkiin vääriin ja vaikeisiin paikkoihin, ja vitutti NIIN alkaa siivoamaan sitä heti siinä.

Tuossa hetkessä oli kuitenkin jotain erilaista, koska olin selkeästi saanut vaikutteita teiltä vanhemmilta. Siis jotain sellaista, että miten pysyä kärsivällisenä tuollaisissa tilanteissa, ja suorittaa vaan rauhassa tarvittavat asiat.

Muistelen, että samanlaista oppia sain armeijasta aikoinaan. Että pitää vain tehdä, vaikka asiat menee vituilleen. XD ja kohta on jo erilainen tilanne ja meininki, ehkä parempi.”

Tämä viesti on yksi kivoimpia asioita, mitä mun vanhemmuudesta on mulle sanottu. Tuntuu jotenkin mahtavalta, että lapseton ystävä tajuaa, miten paljon tämä vanhemmuus paikoin vaatii. Ja että tässä on oikeasti joutunut muuttumaan vuosien varrella, pakostakin. Tuotahan vanhemmuus on tosi paljon: ymmärrystä siitä, että asiat pusketaan eteenpäin, koska kilahtelu ei auta. Pitää olla tilanteessa se aikuinen. Tuntui siistiltä, että Erkka näki tämän ja vieläpä sanoi sen.

Minä ja Erkka Tukholmassa.

Erkka viime kesänä meidän huvilalla. Ihan super kiva päivä, pelattiin koko suvun kesken jalkapalloa (oltiin edellisenä iltana oltu Helmareiden matsissa), uitiin ja sen sellaista.

Kuuntelin kesällä Erkan kirjan, Sellainen mies (Gummerus 2024).

Se on autofiktio, jossa käydään paikoin aika kivuliaasti läpi sitä ahdistusta, kun ei halua sitoutua yhden ihmisen kanssa parisuhteeseen loppu elämäkseen. Saako silloin osakseen rakkautta, hellyyttä, läheisyyttä, seksiä? Onko edes oikeutettu niihin, jos ei halua sitoutua?

Romaani on rohkea. Siinä puhutaan porno-tähdille viestittelystä, tekovaginoista ja “pienestä kolmiosta, joka pyörii sisimmässä aina kun tekee väärin, ja joka kerta kun kolmio kääntyy, kolmion kulmat pyöristävät omatuntoa”, (jep kirja on välillä tosi hauska).

Mä pidin erityisesti niistä luvuista (tietty, koska olen itsekeskeinen mulkku!), joissa käsiteltiin lapsiperhe-elämää ikään kuin sivusta, mutta kuitenkin läheltä (ei minun elämääni!). Mä tykkäsin siitä kuvauksesta. Ylipäänsä pidän tosi paljon Erkan tavasta kirjoittaa, kun se on sellaista pohdittua ja tarkkaa. Just sellaista, että “näin nämä asiat koetaan” (nautinnosta, jonka saa siitä, kun työntää kolmioleivän sivun suuhunsa).

Mä liikutuin etenkin kirjan vikasta luvusta, Choco-choco-laa-tee.

Siinä minäkertoja vie kummityttönsä jalkapallotreeneihin. Tyttö yrittää opettaa kertojalle Choco-choco-laa-tee-leikkiä.

Samalla minäkertoja puhuu siitä, miten voimakas yhteys hänellä on ollut tyttöön vauvasta saakka. Ja miten ystävät ovat vihjailleet, että tuo kuulostaa vauvakuumeelta.

Mutta ei. Jokaisen ei tarvitse haluta omia lapsia, vaan vahva ja merkityksellinen suhde toisen ihmisen lapseen on itseisarvoisen arvokas.

Ja sitä mä jäin miettimään, että tällaistahan yhteisöä ihmiset oikeasti kaipaavat. Ehkä sellaista oli jossain maatalousyhteiskunnassa? Että kaikki hoitivat kaikkia, lapsettomat ja lapselliset. Hoiva jakaantui eri tavoin kuin nykyisessä ydinperhekulttuurissa. En tiie!

Mut sen tiedän, että Sellainen mies on hyvä! Lukekeaa tai kuunnelkaa.

Erkan kirjan julkkareissa.

Ps. Sain Erkan mun viimeisimpään podi-jaksoon kertomaan siitä, miten ystävyys muuttuu, kun he saavat lapsia. Kuunnelkkee!