Satunnaisia kuulumisia

Voin kertoa, että alan olla todella loman tarpeessa. Ja lomalla tarkoitan sitä, että päästäisiin vain mökille lillumaan. Vaikka Tiki on ollut koko kevään superihana ja vienyt lapset kaksi kertaa päivässä puistoon ja tehnyt meillä kaiken ruoan (ja käynyt kaupassa), niin silti tämä kotona työskentely on alkanut todella ryydyttää. On aivan pakko hankkia taas työhuone sitten, kun jatkan elokuussa hommia. Lapset ovat niin kiinni minussa, etten saa tehtyä kunnolla töitä samalla, kun he ovat kotona.Pelastus on ollut se, että olen välillä käynyt siskon luona tekemässä hommia, ja välillä pyöräillyt meidän papan asunnolle Eiraan. Se on nyt hetken tyhjillään, kun pappa pääsi vihdoin hyvään hoitokotiin.Sitten on ollut kaikenlaista huonoa tuuria. Toissapäivänä Alppu sai ulkoleikeissä syvän haavan, joka vaati aika ikävää tikkaamista. Pikkuinen oli pakko nukuttaa, koska 4-vuotias ei olisi ikinä pysynyt paikalla sitä toimenpidettä. Kaikki sujui tosi hyvin, mutta silti oma sydämeni särkyi, kun jouduin katsomaan pienen kipua ja pelkoa vierestä. En kyllä keksi mitään inhottavampaa kuin oman lapsen kärsimyksen seuraaminen. Ja nyt oli kyseessä kuitenkin ihan vain tuollainen nopea käväisy terveysasemalla. Onneksi Tiki oli niin kiva ja lohduttava tuki, joka siis käytännössä hoiti koko tilanteen. (Saavuin itse paikalle vasta myöhemmin.)Mutta on kivojakin juttuja! Kyllä niitä aina on. Didier on oppinut päristelemään, ja nykyään kommunikoin hänen kanssaan niin, että päristelemme vuoron perään. Lisäksi hän haluaa repiä minun paidan ylös ja päristellä myös vatsani ihoa (eli pöristää napapasuunaa). Lisäksi Didi opettelee ponnekkaasti lusikan käyttämistä, mikä on aivan sellaista slalpstick-komediaa. Ruokailuista on tullut entistä lystikkäämpiä. Olen aivan ihastunut hänen kävelytyyliinsä. Sellaista vaappuvaa eteenpäin menemistä haalareissa. Didi viihtyy puistossakin nykyään pitkiä aikoja itsekseen kosketellen erilaisia pintoja. Ihana tyyppi!Alppu taas on oppinut neuvottelemaan. Tai siis kieltäytymään asioista aiempaa kohteliaammin. "Se ei ole vaihtoehto minulle." "Tämä ei käy alkuunkaan." Nämä vilpittömät mielipiteen ilmaisut nauruttaa minua valtavasti.Jos maailmassa on jotain saastaista, niin se on NinjaGo. NinjaGo on alkanut pikkuhiljaa vallata tilaa autoilta. En pidä tästä kehityskulusta. Toisaalta pikkulegojen rakentaminen on aivan mahtavaa, se pitää Alppusen pitkään keskittyneenä omissa puuhissaan. Mutta ne piirretyt! Oh, ihan sellaista dadaa, ja sitten joutuu selittämään lapselle, että miksi joku muuttuu pyramidissa haamuksi. Mistä minä tiedän?! Olemme yrittäneet sellaista, ettei NinjaGota juuri katsottaisi, mutta aina hädän tullen (esimerkiksi jos on tikattavana sairaalassa), saa katsoa sitä ryönää.Minä ajattelin tehdä juhannukseen saakka hommia ja sitten jäädä kuuden viikon lomalle. Vaikka alkukeväästä ajattelin, että ei tässä ole juurikaan töitä, kun kaikki duunit peruuntuivat, niin kyllä niitä sittenkin on ollut. Tuo minun ja Merjan Rahakurssi on vaatinut aivan suunnattomasti työtä. Olemme molemmat tosi kunnianhimoisia tyyppejä, ja kun päätettiin tehdä sijoittamisesta sellainen paketti, jonka olisimme itse halunneet aloittaessa katsoa, niin sitten siitä piti tehdä juuri niin hyvä kuin mitä itse olisi tarvinnut. Tämä on tarkoittanut videoiden leikkaamista yömyöhään jo monen viikon ajan, mutta olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Nyt meillä on meneillään ensimmäinen Superkurssi, Omaan tahtiin -kurssin voi hankkia ja tehdä koska vain, vaikka jos innostuu sijoittamisesta kesälomalla.Tämän lisäksi nauhoitan noita elokuun alussa ilmestyviä Melkein kaikki rahasta -podin kakkostuotantokauden jaksoja.Eli ihania hommia, kunhan pääsisi tekemään rauhassa ilman, että 1-vuotia iskee yhtäkkiä hampaansa reiteeni. Tätä nimittäin käy nykyään useasti päivässä.No niin, sellainen nopea kuulumisvuodatus tähän väliin. Ensi kerralla jotain rakentavampaa ja järkevämpää horinaa!Kuva: Alppu muuttuu toisinaan robotiksi.