Asioita, joista en muista olla kiitollinen mutta olen

Tiedätte sen fiiliksen, kun elämässä on joku karmea yksittäinen ongelma ja sitten ajattelee, että "kun tämä on ohi, niin olen hirmu kiitollinen vallitsevasta tilasta". Eikä sitten muista kuitenkaan olla, koska pitää silloin vallitsevaa asiantilaa itsestäänselvyytenä. Mutta minäpä muistan nyt. Kerron teille.Laitan nyt kuitenkin vielä sisältövaroituksen: puhun kaikenlaisista visvaisista ja ruokottomista kivuista ja muista kiusallisista vaivoista, jotka eivät ehkä ole mieltä ylentävä mielikuva maanantaiaamuunne.Toimiva Delete-näppäinAlppu repi huvikseen mun Macin Delete-nappulan irti tuossa joskus helmikuussa. Käytin semmosta kumista nysää aikani mutta lopulta sekin pieni säälittävä pala irtosi taivaan tuuliin. Viikon verran jouduin kirjoittamaan tekstejä niin, etten voinut painaa Delete-nappulaa vaan asiat piti kiertää jotenkin. Se oli aivan uskomattoman vaivalloista! Kun tilanne kävi sietämättömäksi, kävin viemässä mun Macin näppäimistön vaihtoon (yksittäistä nappulaa ei oikein voi vaihtaa). Ilo maksoi 190 euroa, mutta herran pieksut! Elämä toimivan Delete-nappulan kanssa – se vasta elämää on!Perä ilman pukamiaPeräpukamat ovat yksi helvetillinen saasta ihmisen elämässä. Minulla ne tulevat ja menevät. Aiemmin olen yhdistänyt ne monen viikon ryyppyrillutteluihin ja unettomiin öihin. Olen ajatellut että peräpeili kostaa, jos on ollut liian hauskaa. Mutta synnytettyäni ensimmäisen lapseni en ole ryyppyrillutellut, mutta pukamat ovat edelleen osa elämääni (jos mahdollista, jopa suurempi osa, kiitos vain juurikin tuon synnytyksen). Tällä hetkellä olen niin iloinen siitä, että takalisto ei satu tai kutia laisinkaan!Finnitön leukaNyt kun lähdettiin tälle iljettävien paiseiden ja pukamien linjalle, niin mainittakoon se vielä, että minulla oli pari viikkoa aivan järjettömän kipeä finni leuassa. Normaalistihan sellaiset sitten jossain vaiheessa kömpivät vastenmielisistä onkaloistaan päivänvaloon, ja niiden kantaja saa sentään tyydytyksen niiden puristamisesta. Mutta tällä kertaa tuo kipeä paise tuli ja poistui jälkiä jättämättä. Olen kiitollinen ja #blessed tästä (vaikka toki olisin halunnut antaumuksellisen puristushetken aiheuttaman katharsiksen).Skismattomat ihmissuhteetAaah, maailman pahin tunne on se, kun tietää, että nyt jonkun kivan ja tärkeän ihmisen kanssa on joku ongelma ihmissuhteessa. Näitä oli aiemmin paljon enemmän, mutta tuntuu että aikuisuus on opettanut minut käyttäytymään ihmissuhteissa (esimerkiksi että parhaiden ystävien juttuja ei kerrota eteenpäin tai että pienistä asioista ei tarvitse heti mennä konfronttailemaan ihmisiä). Lisäksi minulla on varmaan nykyään aika draamattomia ystäviä, kukaan ei erityisemmin hae vastakkainasettelua. Mutta edelleen aina välillä tulee niitä hetkiä, kun jotenkin on itse tehnyt jonkun ikävän tempun tai sitten on tullut ihan joku väärinkäsityskin ja tietää, että nyt ei ole välit kunnossa. Niin nyt, kun juuri tällä hetkellä ei ole kränää mihinkään suuntaan, olen tästä syvästi iloissani!Löydöksissä olevat avaimetKerran eräs ystäväni joutui liikkumaan asuntonsa ja maailman väliä pienen tuuletusikkunan kautta viikkokausia, sillä hän koko ajan odotti, josko ne avaimet löytyisivät jostain. Eivät löytyneet. Miten ihanalta elämä tuntuu, kun on sekä kotiavaimet että pyörän avaimet tallessa!Polkupyörä, jossa on ehjä rengasToivotan edelleen pyöräni renkaan vieneen ihmisen keskuskuopan kalmaisiin kammioihin, mutta samalla olen niin iloinen siitä, että Tiki kävi hankkimassa minulle uuden renkaan. Nyt voin vapautuneesti huristella ympäri Helsinkiä.Pakko vähän jatkaa tätä maireutta (mikäli peräpukamista puhuminen voidaan laskea maireaksi puheeksi):Mistä vallalla olevasta asiasta et juurikaan muista olla kiitollinen, mutta olet sitten kuitenkin?Lue myös:Metsästän itseisarvoisia hetkiäPienet omahyväisyyden hyrskäykset