Raha ei jakaudu reilusti vanhempainvapaalla

Yksi asia, mikä minua tässä nykyisessä perhevapaasysteemissä risoo eniten, on se, että ansiosidonnaiset kuukaudet pitää käyttää ennen kuin voi jäädä hoitovapaalle. Heille, joille perhevapaat eivät ole lähellä syöntänne, selitän:Jompikumpi vanhemmista saa ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa suurinpiirtein siihen saakka, kun lapsi on 9 kuukauden ikäinen. Ansiosidonnainen tarkoittaa monelle sitä, että raha on aika hyvä summa. Minulla se oli noin 70 % palkkatuloistani. Tämän jälkeen voi alkaa nostaa kotihoidontukea, joka taas ei ole hyvä raha. Se on jotain 300–600 euron välillä kunnasta riippuen, eli se ei suoranaisesti houkuttele olemaan lapsen kanssa kotona kovinkaan pitkään.Ongelmallista tässä on se, että tuota ansiosidonnaista kautta ei voi keskeyttää ja nostaa välillä hoitorahaa.Minä ja moni muu nimittäin olisi mieluusti tehnyt niin, että jakaisi tuon 9 kuukauden (tai oikeastaan 10 kuukauden, sillä äikkäri alkaa jo kuukausi ennen lapsen syntymää) ansiosidonnaisen kahtia toisen vanhemman kanssa. Niin voi toki tehdä nytkin, mutta todellisuudessa moni äiti haluaa olla kotona ensimmäisen vuoden siitä käytännöllisestä syystä, että lasta on kiva imettää pitkin päivää. Minulla on myös kavereita, jotka ovat tehneet niin, että ensin äiti on 6 kk kotona ja sitten isä on 6 kk kotona. Tällöin rahat jakaantuvat reilummin (ei toki täysin reilusti), ja sekin on oikein passeli tapa toimia.Alpun kohdalla teimme niin, että olin ensin vuoden kotona ja nostin nuo vanhempainpäivärahat. Sitten Tiki oli puoli vuotta, josta hän sai ensimmäiseltä kuudelta viikolta ihan ok summan – isille korvamerkatun ansiosidonnaisen isyyspävärahan. Tämä on yhteensä 9 viikkoa, jonka  voi pitää osissa siihen saakka kunnes lapsi täyttää 2 vuotta. Lopun ajan hän oli tuolla kotihoidontuella.Didin kohdalla teimme niin, että hoidin 10 kuukautta häntä kotona ja sitten Tiki jäi kotiin 9 kuukaudeksi eli tammikuuhun saakka. Tällä kertaa meillä meni hoitovastuu miltei 50/50, mutta taas kerran Tiki saa vain tuota köykäistä hoitorahaa ja minä taas korjasin ansiopäivärahat.No, tämän voi tietenkin tehdä niin, että sen ajan, kun lapsi on kotona, laitetaan vain kaikki rahelit samaan syssyyn, jolloin kumpikaan ei kärsi taloudellisesti lapsen kotona hoitamisesta.Ongelma piilee kuitenkin siinä, että monissa heteroparien perheissä mies tienaa enemmän kuin nainen. Mikäli mies saisi olla ansiosidonnaisella kotona, perheissä ei voitaisi samalla tavalla vedota tulonmenetykseen syyksi siihen, miksi isä ei voi jäädä hoitamaan lasta. Jos tienaa vaikka 4000 euroa kuussa, vanhempainpäiväraha (ja isyysraha) on noin 2 500 euroa – ja tätä bruttosummaa verotus kompensoi aika paljon. Sen sijaan jos 4000 palkka putoaa kodinhoidontukeen, eli 300 euroon kuussa, se on perheen budjetille jo aika olennainen pudotus.Näitä vanhempainpäivärahoja voi muuten arvioida Kelan erinomaisella laskurilla.No, minä ajattelen niin, että vaikka ei-synnyttänyt osapuoli tienaisi rutkasti enemmän kuin synnyttävä tai vaikka ei-synnyttävällä osapuolella olisi yritys pyöritettävänä, niin silti olisi erittäin tärkeää ihan vain perheen tulevaisuuden onnen vuoksi se, että molemmat hoitaisivat lasta kotona jonkun ajan. Yksin.YKSIN.Ei niin, että myös synnyttänyt ihminen on lomalla tai jollain vapaalla samaan aikaan niin, että toinen ei joudu missään vaiheessa ottamaan kokonaisvastuuta lapsesta.Lapsen yksin hoitaminen vain on sellainen asia, että sitä ei voi kuvailla, ei simuloida tai mitenkään saada toista ymmärtämään, miltä se tuntuu. Se pitää yksinkertaisesti kokea itse.Kun molemmat ovat olleet kokonaisvaltaisesti vastuussa yhteisestä lapsesta, on paljon paremmat ennusteet sille, että vanhemmuus jakautuu tasaisesti jatkossakin.Näin ei kuitenkaan tällä hetkellä todellakaan ole. Suomessa naiset pitävät valtaosan perhevapaista. Vuonna 2016 äidit pitivät vanhempainpäivärahapäivistä 90,5 % ja isät 9,5 %. Lasten kotihoidon tuen saajista naisia on 93 %.Syitä tälle epätasaisesti jakautuneelle vanhempainvapaiden pitämiselle on vaikka kuinka paljon, olen kirjoittanut aiheesta kokonaisen luvun minun ja Raisan teoksessa Lapsiperheen parisuhdekirja.Ennen kaikkea uskon, että asialle voidaan tehdä poliittisesti paljon.Mitä perhevapaauudistukselle sitten kuuluu?"Nykyisen Marinin hallituksen hanke toisi toteutuessaan pidennystä nykyisiin äitiys- ja isyysvapaisiin. Perhevapaauudistusta valmisteleva työryhmä päätyi helmikuussa 1+7+7 -malliin, jossa perheen päivärahapäivien kokonaismäärä kasvaisi nykyisestä 11,5 kuukaudesta reiluun 14 kuukauteen. Molemmat vanhemmat saisivat yhtä suuren kiintiön, joka on 164 päivärahapäivää eli noin 6,6 kuukautta. Omasta kiintiöstä voisi luovuttaa toiselle vanhemmalle 69 päivää", kerrotaan Eduskunnan sivuilla.Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskesällä 2021. Mihinkään täydelliseen tasa-arvoon ei tuolla lussulla uudistuksella edelleenkään päästä, mutta on tuo kovamerkkaussysteemi jo selvästi aiempaa parempi.No niin, olen jo aika kyllästynyt paasaamaan tästä aiheesta, mutta paasaan toki silti. Suosittelen lukemaan Sonjan ja Tommin blogista postauksen siitä, miten vanhempainvapaiden kustannukset voi jakaa excel-nörttimäisen tarkasti. I love it!(Myös tämän Vanhempainvapaiden vaikutus nettotuloihin -excelin soisin jokaisen tekevän, sillä sen jälkeen on paljon vaikeampi perustella enää pelkällä taloudella sitä, miksi jompikumpi ei voisi hoitaa lasta kotona. Unohtakaa mutuilu, tehkää ihmiset oikeat laskut!)Suosittelen tietenkin kuuntelemaan tämän päivän Melkein kaikki rahasta -podcastin jakson. Siinä juttelen Jaan Siitosen kanssa, miksi hänen mielestään oli ihan jo taloudellisestikin todella fiksua se, että myös hän jäi kotiin hoitamaan yhteistä lasta."Minua ei niinkään kiinnosta parantaa naisten asemaa työelämässä, vaan parantaa miesten asemaa kotona", Jaan pointtaa.Mitä tulee vielä talouteen, niin lukekaa myös Ylelle kirjoittamani juttu siitä, mitä kaikkia taloudellisia asioita kannattaa lasta hankkiessa muistaa kompensoida suuntaan ja toiseen.Lue myös: Tietenkin isä jää hoitamaan lasta