Ahterin pyyhkiminen koukulla – se on rankkaa

Joskus mietin, miksi arvostamme lapselle kirjojen lukemista niin valtavasti yli tv-ohjelmien ja leffojen katsomisen.Onko kyse jostain keskiluokkaisesta kurinpidosta, että ihmisten tulee olla hillittyjä ja hallittuja ja kaiken eteen kuuluu tehdä työtä.Tuntuu, että ihan yhtä lailla telkkaria katsomalla lapsi oppii kieltä ja hauskoja ilmaisuja kuin kirjojakin lukemalla. Viime aikoina perheessämme on kuultu hyvinkin dramaattista dialogia, joka on opittu muun muassa Lego Batman -elokuvasta, jota katsoimme kesällä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.Puhumattakaan Muumeista, joka on täynnä erinomaista tekstiä.Herkällä hetkellä lapsonen saattaa tulle kertomaan:"Äiti, sydämeni avaan sinulle."Eräänä iltana tässä Alppu tokaisi sängystään pontevasti:"Ahterin pyyhkiminen koukulla, se on rankkaa!"(Tämän jälkeen hän kysyi, mikä on ahteri.)Yhtenä päivänä Alppu hyppi meidän lastenvaunun päällä niin, että sen selkämys meni rikki ja olin aiheesta tosi kiukkuinen. Alppu oli pyytänyt jo anteeksi ja kaikkea, mutta yhä vain jouduin kertomaan, että äidin harmitus ei vieläkään ole lähtenyt pois. Tähän lapseni vastasi:"Äiti, mikään ei ole ikuista."(Ja todellakin oli oppinut tämän jostain tv-ohjelmasta.)Toki kirjoistakin tulee opittua kaikenlaisia lentäviä lauseita, joita sitten hoetaan. Viime aikoina erityisesti Merirosvot eivät käy koulua -kirja on rikastuttanut elämää."Äiti, päiväkodissa oli turkasen tylsää!"Toisaalta, kyllä sitä kieltä oppii ihan vanhemmiltakin. En ikinä unohda, kun Alppu joskus 2–3-vuotiaana riisui haalareitaan eteisessä ja ilmoitti:"Äiti, päiväkodissa oli paskaa."Kiinnostaa tietää: mitä lausahduksia siellä on viime aikoina kuultu?Kuvassa: Erinäinen supersankarisanasto on viime kuukausina tullut tutuksi. Sekä englanniksi että suomeksi. (Paidör män seikkailee meillä jatkuvasti.) Lue myös:Pride-viikon jälkimeiningeissä – Missä Puppe piileksii -kirja queer-näkökulmasta luettuna