Meidän pitäisi keskustella metsästä

Kaupallinen yhteistyö: UPM

Rehellisesti sanottuna: tämä on jännittävin yhteistyö, mihin olen lähtenyt.

UPM on valtava 17 000 ihmistä työllistävä pörssiyhtiö, Suomen viidenneksi suurin.

UPM on myös metsäteollisuusyhtiö, ja tällä hetkellä keskustelu metsästä on Suomessa valtavan tulenarka. Hakataanko liikaa, miten hakataan, mitä suojellaan, entä hiilinielut ja liito-oravat? Aiemmin olen suurinpiirtein ajatellut, että parasta olisi, kun metsää ei hakattaisi enää ikinä ja kaikki maapallon metsät jätettäisiin ikuisesti rauhaan. Näin sidottaisiin hiiltä ilmakehästä ja lajit saisivat elellä rauhassa metsässä.

Asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Jokainen meistä käyttää monta kertaa päivässä metsästä peräisin olevia tuotteita (kuten vessapaperia). Metsäteollisuus on Suomessa iso työllistäjä ja metsät ovat kustantaneet meille huomattavan paljon hyvinvointia. Metsän omistaminen on esimerkiksi monelle maanviljelijälle vakuutusjärjestelmä: jos sato menee pilalle, metsästä voi myydä puita ja hommat jatkuvat. 

Minua on alkanut yhä enemmän kiinnostaa metsän hoitaminen ja puuteollisuus. Olen lueskellut aiheesta sieltä sun täältä, Pihkassa-blogia, Risto Isomäen kirjoista (hiilinieluista), monimuotoisuudesta. Omistan pian itsekin vähäsen metsää (jota en aio koskaan hakata, sillä kyseessä on metsäpläntti meidän huvilan ympärillä). 

Kun UPM ehdotti yhteistyötä, aloin googlailla heidän yritysvastuuraporttiaan ja törmäsin muun muassa tiedotteeseen, jonka mukaan UPM on sitonut 750 miljoonan euron lainan biodiversiteetti- ja ilmastotavoitteisiin. (Eli rahoituksen hinta on sidottu siihen, että UPM pystyy täyttämään sille asetetut tavoitteet.)

Kun puhutaan rahasta, puhutaan aina selkeästi mitattavissa olevista luvuista, ei mistään “harras pyrkimyksemme on parantaa maailmaa, mutta se jää helposti puheen tasolle” -horinasta. 

Minua kiinnosti kuulla aiheesta enemmän, joten sovimme palaverin. Olin valmistautunut siihen, että UPM:llä ihmiset ovat kaikesta eri mieltä kuin minä. Että pörssiyhtiössä mietitään vain rahaa, ja muut asiat ovat aika triviaaleja sen rinnalla.

Nopeasti kävi ilmi, että UPM haluaa ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, millaiseksi haluamme muokata maailmaa. Isoilla yrityksillä on yhteiskunnan rakentamisessa iso vastuu ihan samalla tavalla kuin päättäjillä ja kansalaisilla.

Olin heti samaa mieltä siitä, että tässä maailmantilanteessa kaivattaisiin nyt kaiken kriisipuheen rinnalle myös valoisia visioita siitä, mihin suuntaan Suomea ja maailmaa rakennettaisiin. Kaikki fiksut ihmiset ovat sitä mieltä, että nykyinen systeemi, joka perustuu fossiilisiin polttoaineisiin ja nopeasykliseen kuluttamiseen on yksinkertaisesti tullut tiensä päähän. 

En tiennyt, että UPM:llä on perinteisen selluntuotannon lisäksi erinäisiä tutkimushankkeita ja liiketoimintayksiköitä, joissa kehitetään puupohjaisista aineista fossiilisten aineiden korvaajia. (Esimerkiksi UPM Biomedicals kehittää puupohjaisia lääkkeitä ja nanosellua!) Isolla yrityksellä on myös isot muskelit tehdä tällaista tutkimusta, joka ei välttämättä heti – tai ollenkaan – johda suuriin kassavirtoihin.

Mutta entä sitten ne metsänhoitohommat?

Pääsin juttelemaan UPM:n ympäristöpäällikkö Tuomas Karan kanssa. Kyselin häneltä, millaisiin juttuihin UPM:llä sitten kiinnitetään huomiota monimuotoisuuden säilyttämisessä ja ilmastokriisissä. 

Tuomas esitteli kahdeksan numeerista mittaria, joilla asiaa seurataan ja joita pyritään parantamaan. Puhutaan suojelualueiden osuuksista UPM:n metsissä, ennallistamishankkeista, metsien ikärakenteesta ja lahopuun määrästä metsissä. (Jos teitä kiinnostaa, voisin kysyä häneltä näistä tarkemmin!)

“Kun puhutaan indikaattoreista, jotka sidotaan bondeihin (eli niihin vihreisiin lainoihin), niissä ollaan nihilistisen tarkkoja. Niitä pitää pystyä numeerisesti mittaamaan, verifioimaan ja seuraamaan”, Tuomas sanoi.

Tämä kuulosti vaikuttavalta. Suomessa on tehty metsänhoidossa paljon virheitä (esimerkiksi massiiviset soiden kuivatusoperaatiot), mutta nykyään metsänhoitoa pyritään tutkimaan yhä enemmän, jotta tällaisia virheitä ei enää tehtäisi.

Ilahduin, kun kuulin, että UPM tekee myös paljon yhteistyötä erilaisten luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi uhanalaisten lajien tunnistamiseen: usein Suomessa nämä lajit ovat jopa mikroskooppisen pieniä – ei mitään silmällä havaittavia pandakarhuja.

UPM:läisten kanssa keskustellessa ymmärsin, että yhtiössä tehdään paljon asioita, jotta metsä voisi hyvin. Ennen kaikkea raha ja luonto eivät ole metsäteollisuudessa vastakkain: ei nimittäin ole todellakaan metsäyhtiön toive, että Suomesta hakattaisiin metsät pois – sitten ei olisi enää materiaalia, mitä työstää. Metsien terveys ja hyvinvointi on kriittinen asia yhtiön bisneksen kannalta. 

No, en kuitenkaan ole edelleenkään kaikesta samaa mieltä UPM:n kanssa.

Esimerkiksi yhtiön päämenetelmä puiden keräämisessä on nyt ja tulevaisuudessa niin kutsuttu jaksollinen kasvatus. Toisin sanoen se, että aina välillä metsä avohakataan kokonaan alas. Ymmärrän, että tämä on käytännöllistä ja taloudellisesti järkevää, mutta eläin- ja kasvilajien kannalta tämä vaikuttaa huonolta vaihtoehdolta. Itse asiassa tämäkin on aihe, johon olisi kiinnostava perehtyä lisää. Eli jos teitä(kin) kiinnostaa, niin voisin kysellä aiheesta lisää. Antakaa tulla kysymyksiä!

“Jos me haluttaisiin tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa, joka olisi ihan kaikesta meidän kanssa samaa mieltä, me voitaisiin keskustella täällä keskenämme”, UPM:n sidosryhmäsuhdejohtaja Saara Tahvanainen sanoi. 

No sepä. Jos halutaan herättää yhteiskunnallista keskustelua, keskenään hymistely ei sitä herätä. 

Ja nimenomaan keskusteleminen minua kiinnostaa. Ehdotin UPM:n tyypeille, että kysyn teiltä, mitä asioita te haluaisitte tietää UPM:stä.

Metsäteollisuudesta, metsänhoidosta, metsän omistamisesta? Tai puupohjaisten tuotteiden tulevaisuudesta ja uusista keksinnöistä, puusta fossiilisten korvaajana, jostain spesifistä, vaikkapa ligniinistä? Metsäsijoittamisesta Suomessa, mistä vain! Mitkä teemat teitä kiinnostavat?

Tänä syksynä pääsen haastattelemaan UPM:n asiantuntijoita – ja kysymään myös kriittisiä kysymyksiä heiltä. Minun ei tarvitse olla heidän kanssa samaa mieltä asioista, mutta haluan kuitenkin kuunnella, mitä he vastaavat. Tämä kuulosti hyvältä.

Eli: Mistä asioista haluaisitte tietää? 

Kokoan teidän kysymykset yhteen ja teen niiden pohjalta suunnitelman, keiden kanssa juttelen tämän syksyn aikana.