Mitä randomimpaa sen parempaa
Istutaan Tikin kanssa Hakaniemen Hilton hotellin aulabaarissa ja juodaan kahvia. Meidän kotona on tällä hetkellä niin törkyisen näköistä, että siellä ei suoraan sanottuna tee mieli viettää aikaa. Minä, joka olen aina ennen ollut siisteyden ylipapitar, olen nyt vain hyväksynyt sen, että koti on hetkellisen elämänvaiheen verran pysyvä kaaos. (Olin eilen juhlissa, joissa naureskelin yhden mimmin kanssa amerikkalaista sanaparia "makuukammarin ylipapitar" ja sitä miten huvittavaa on, että tätä termiä näkee edelleen joissain käännösjutuissa.)
Alppu on niin uskomattoman nopea, että me ei vain saada kotia nyt pidettyä siistinä. Tai kyllä saataisiin, mutta sitten mun pitäisi käyttää aina illan viimeinen tunti siivoamiseen. Minä kuitenkin haluan käyttää sen täällä blogissa tarinoimiseen, koska tämä on paljon kivempaa kuin siivoaminen. Kyse on siis prioriteettivalinnasta, ja jos valitsee jotain, niin sitten ei pidä valittaa.
Lähdettiin siis lauantaiaamuna kolmestaan kaupungille, koska teki mieli kotoa pois (vaikkei olisi ollut sotkua, niin silti olisi tehnyt mieli!). Käytiin äsken Kujassa syömässä vähän crapuléruokaa (eiliset pikkujoulut painavat, mutta hyvällä tavalla!). Nyt, kun Alppu vielä jatkaa uniaan, Tiki ehdotti että mennään Hiltonin aulabaariin tekemään töitä.
Mun mielestä tällaiset kahvilatreffit, joissa molemmat puuhailevat koneillaan omiaan mutta ollaan kuitenkin yhdessä, ovat mukavia. Aulamusiikki soi, tunnelma on pysähtyneen raukea ja väsyneet matkaajat kirjautuvat vähäeleisesti hotellista ulos. Alppu nukkuu pihalla kärryssään. Kahvi tarjoillaan niin, että pöytään tulee kupin lisäksi tyylikäs metallinen termoskannu, josta saa kaataa lisäää kahvia niin pitkään kuin huvittaa. En ole kovinkaan usein käynyt aulabaareissa ilman, että yöpyisin kyseisessä hotellissa, mutta nyt taidan alkaa harrastaa tätä. Matkailijoiden meneminen ja tuleminen, vetokärryjen ääni pitkin graniittilattiaa ja himmeä valaistus tekee tästä omanlaisensa.
Juttelin eilen ystäväni Marian kanssa, hän on ollut nyt heinäkuusta lähtien äikkärillä. Maria on urallaan menestyvä viestintäyrittäjä, joka on mun mielikuvissa tehnyt myös viikonloppuisin töitä viimeisen viiden vuoden ajan. On hauska seurata hänen meininkejään nyt, kun hän on legitiimisti vapaa kaikesta duunista. Maria sanoikin, että hänen äitiysloman motoksi on muodostunut: "Mitä randomimpaa, sen parempaa." Niinpä hän tekee kaikkea täysin satunnaista ja hassua päivisin. Käy esimerkiksi kaikki isot ostoskeskukset läpi ystävänsä kanssa (länsimetrosta on iso ilo!) ja puuhaa kaikkea sellaista, mitä ei todellakaan ole aikaa tehdä silloin, kun on työelämässä vahvasti kiinni.
Tämä oli mun mielestä erinomainen kiteytys vanhempainvapaasta. Ja koska minähän olen edelleen osittaisella hoitovapaalla, eli perjantaisin vapaalla, ja jatkanut samalla sekoilevalla meiningillä myös viikonloppuisin, niin musta on kiva ajatus, että sitä voi antautua toisinaan omituisille mielihaluille – kuten vaikka hotellin aulabaarissa notkumiselle satunnaisena lauantaiaamuna kantakahvilan sijaan.
Onko tullut tehtyä jotain randomia viime aikoina?
Kuvassa: Onneksi mun Aarrikan tontut seisovat ikkunalaudalla sulassa järjestyksessä. Fokusoin katseeni niihin, kun loppukeittiö on kaaoksen vallassa.
Lue myös:
Tyylikäs ihminen juo kahvinsa mustana