Joulukuun sekalaisia kuulumisia
Marraskuussa valitin, miten elämä tuntuu apealta ja ilottomalta. Koko kuukausi tuntui syövän minut elävältä. Laitoin kaikki toiveeni joulukuuhun, koska tiesin syömessäni, että joulukuusta tulee parempi. Ja nyt, kun ollaan jo yli puolenvälin joulukuuta ja jouluaattoon on enää vajaa viikko, niin kyllä, olin täysin oikeassa. En oikein osaa edes sanoa, mitä tapahtui, mutta heti kun avasin joulukalenterin ensimmäisen luukun, oloni keveni.
Levitin myös joulukoristeita ympäri asuntoa ja laitoin jouluvalot olohuoneeseen. Lisäksi ollaan nyt joka viikonloppu sekä lauantaina ja sunnuntaina makoiltu pitkään sängyssä ja kuunneltu vanhoja joululauluja (ja arvosteltu niitä: vibraatto lauluäänessä ei nostata mun joulumieltäni!).
En ole ehtinyt tehdä läheskään kaikkea, mitä syksyn bucket listilläni oli suunnitteilla, mikä ei tietenkään yllätä. Aika paljon kivoja juttuja olen kuitenkin tehnyt!
Joulun iloittelu alkoi Joulu tulla jollottaa -nukketeatteriesityksellä ja Aleksanterin joulukadun ihastelemisella.
Sitten meillä oli uskarin pikkujoulut. (Tiki alkoi hoitovapaalaan kutsua kirkon vauvakerhon tapaamisia uskariksi, kun keskiviikkona oli muskari ja tiistaina uskari.) Oli ihana nähdä sekä äitejä että pieniä beebeleitä, joista osaa olin viimeksi nähnyt vuosi sitten jouluna, ennen kuin aloitin työt. Pienimmistäkin vaaveleista oli tullut tepastelevia otuksia. En olisi uskonut, mutta olen alkanut tuntea syvää nostalgiaa äitiyslomaa kohtaan. Voi että se oli niin parasta aikaa! Onneksi tiesin sen jo silloin ja osasin nauttia siitä, eli tämä ei ole mitään sellaista "olisinpa vain silloin ymmärtänyt" -horinaa.
Viime sunnuntaina käytiin Paavalin kirkossa Alpun ja ison äiti-lapsojengin kanssa laulamassa joululauluja. Tilaisuus oli älyttömän kivasti järjestetty juuri lapsia silmällä pitäen, ja Alppu pääsi ihan tohkeissaan katsomaan alttarille Jeesus-vauvaa, joka makasi seimessä.
Hauskinta tässä oli se, että jälkikäteen yksi tyyppi, kenen kanssa olen aina välillä viestitellyt Insta Storyssä, laittoi mulle viestiä jälkikäteen: "Se siis oli teidän pikkumies, joka käsitteli sitä lammasta alttarilla. Notkuin siinä vieressä meidän muksuluurin kanssa. Lapsillamme näytti hetken olevan sellainen hmm ensitreffit alttarilla."
Ai että, olisi ollut suorastaan synti, jos hän ei olisi käyttänyt tuota paikkaa.
Joulukuu on sisältänyt myös paljon lapsetonta humpuuttelua. Toimiston glögit, Demoksen pikkujoulut (ja ug-bileet!), Mirjan pikkujoulut, Ainon kolmekymppiset, Minjan ja Annin kolmekymppiset ja vielä ensi torstaina on ystäväni Katariinan kolmekymppiset. Herregud olen kyllä bailannut antaumuksellisesti, ja siksi olen niin ylpeä itsestäni!
Delegoiminen on auttanut huomattavasti joululahjojen hankinnassa. Mobile pay on laualanut, kun muut ovat ostelleet lahjoja ja minä olen sluibannut. No, suvun lapsille olen sentään omakätisesti hankkinut lahjat!
Vielä mulla on Tikin lahja hankkimatta. Miekkoselle on niin kiva hankkia lahjoja, kun siinä voi sitten samalla manipuloida sen tyyliä. Tiki pyrkii olemaan sellainen uskottava pukumiekkonen, mutta minä hivutan sille aina sellaista "olen kaksikymppinen rento skeittarijäbä" -tyyliä. Kyllä se niitä Makian vaatteita ainakin kotona suostuu käyttämään. Joku tasapaino ihmisen elämässä on nimittäin oltava.
Alkaako jouluvalmistelut olla hanskassa?
Lue myös: