Missä haluat olla yhden vuoden päästä?
Työhaastattelujen ja kehityskeskustelujen hankalin osuus on mulle yleensä ollut tämä kysymys: Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Mitä fakkers, en mä tiedä! Viisi vuotta, mä olen silloin kolkkentviis, siihen on hirveän pitkä aika. Ehkä mä näen itseni makoilemassa sohvalla ja katsomassa jotain vallankumouksellista draamasarjaa, jossa hahmojen sukupuolirooleja ei enää esitetä yhtä alleviivaavasti kuin vuoden 2018 tuotoksissa. Ehkä mä syön jotain sen ajan trendiruokaa, tyyliin heinäsirkkapastaa?
Mutta että missä mä olen silloin töissä. Lol, en mä nyt sitä osaa sanoa.
Kuten olen kertonut, viime vuonna mulla oli jäätävä urakriisi, enkä tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Tuo kriisi oli niin kammottava, että päätin kirjoittaa kaikki hyödylliset neuvot ylös sen varalle, että jonain päivä se iskee taas. Kaiken miettimisen keskellä tuntui, etten koskaan pääse ajatuksissani eteenpäin. Niinpä purin asiaa vähän joka suuntaan – kuten työpaikkani liiketoimintajohtajalle.
Nimittäin mun edellisen työpaikan liiketoimintajohtaja Kaisa Ala-Laurila järjesti viime kevään aikana sellaisen "Kaisan vartin", jossa jokainen työntekijä sai jubailla hänen kanssaan 15 minuuttia. Siinä sai kertoa itsestään jotain ja kysyä Kaisalta yhden kysymyksen.
Mä tietenkin kerroin urakriisistäni (koska kukapa ei jauhaisi siitä liiketoimintajohtajalle) ja mun kysymys oli, että kuka olisi hyvä mentori minulle. Sain yhden hyvän nimen (johon en tosin ole vieläkään ottanut yhteyttä, koska olen niin saamaton, mutta vielä jonain päivänä!). Kaisa neuvoi, että kannattaa ehkä pyytää tyyppiä kahville eikä suoraan kysyä, että "alatko minun mentorikseni". Tämä oli ihan hyvä pointti, koska kuka nyt haluaisi sitoutua johonkin satunaniseen naiseen yhtäkkiä ilman tietoa siitä, pelaavatko kemiat yhtään yhteen.
Joka tapauksessa, tämän keskustelun paras anti oli Kaisan neuvo:
"Mieti, missä haluat nähdä itsesi yhden vuoden päästä. Sen jälkeen ota pieni askel sitä kohti."
Tämä oli mun mielestä nerokasta, koska yksi vuosi on täysin käsitettävä aika minulle, toisin kuin viisi vuotta. Toiseksi tykkään ajatuksesta, ettei heti tarvitse tehdä valtavaa elämänmuutosta ja laittaa kaikkea uusiksi, vaan voi tehdä jotain pientä. Pyytää jotain kiinnostavaa tyyppiä kahville, lukea vaikka joku artikkeli, käydä jossain tapahtumassa, jonka joku kiinnostava yritys järjestää.
No, minähän sitten aloin kuvitella, missä näkisin itseni vuoden päästä. "Joku kaunis kivijalkatoimisto, jossa on upea lattia, Raisa, paljon kaupungilla syötyjä lounaita..." Sitten otin yhden pienen askeleen, eli kävin katsomassa sellaista kivalta vaikuttavaa työhuonetta, jossa oli vapaa pöytäpaikka. Siitä tulikin sitten vähän isompi askel.
Missä sinä näet itsesi vuoden päästä? (Sohva on ihan ok vaihtoehto!)
Kuvassa: Otin iloluontoisia selfieitä työhuoneella sen jälkeen, kun olin saanut toiminimen pystyyn ja Y-tunnuksen! Huraa!
Myös näissä pohdinnoissa olen kertonut, mikä minua auttoi urapohdintojen epävarmuuden alhossa:
Kateus on hyödyllinen tunnetila
Nelikenttä vie urapohdintosi eteenpäin
Sano ääneen haluamasi, niin olet lähempänä sitä