Elokuvateatteri Maxim avataan uudestaan, ihanaa!
Kaupallinen yhetistyö: Finnkino
Hei, nyt kaikki rummut soikoon! Mä tulin niiiiin iloiseksi siitä, kun lopulta selvisi, että elokuvateatteri Maxim avataan uudestaan. Facebookissa Pelastetaan Maxim -ryhmä on kerännyt yli 15 000 jäsentä ja leffafiilistelijät kautta maan pelkäsivät, että mesta muutetaan hotelliksi. Se olisi ollut pyhäinhäväistys, muttta nyt pyhä paikka on remontoitu ja Helsingin Kluuvikadulla sijaitseva Maxim avaa ovensa 9. helmikuuta.
Miksi Maxim on niin tärkeä leffateatteri?
Kolmesta syystä.
Ensinnäkin (ja tämä on luonnollisesti tärkein syy). Mulla on ihania muistoja Maximista. Olen käynyt katsomassa siellä yhden elämäni ensimmäisistä leffoista, nimittäin mun mamma vei meidät lapsoset katsomaan Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvaa (ilmeisesti vuonna 1992, eli olin 5-vuotias). Muistan edelleen, miten taianomaisen jännittävältä tuntui, kun painautui niihin pehmeisiin penkkeihin ja valkokangas värjäytyi pyrstötähdestä punaiseksi. Ja miten helpottava katharsis oli, kun meri tuli takaisin.
(Sen sijaan meidän mamma oli vienyt mun äidin katsomaan Avaruusseikkailu 2001 -elokuvaa silloin, kun äbä oli kahdeksan. Jos olette nähneet kyseisen elokuvan, saatatte ymmärtää, ettei se ole ehkä 8-vuotiaan ihmisen ydinelokuva-aineistoa, ja ilmeisesti meidän äbä näki elokuvan apinakohtauksesta seuraavat 30 vuotta painajaisia. No, onneksi mamma vähän skarppasi isoäitiydessään sen, minkä hävisi äitiydessään.)
Olen käynyt katsomassa Maximissa kymmeniä elokuvia viimeisten vuosien aikana. Muistan kun yhdessä työpaikassani vähän ylvästelin, että minä se pystyn katsomaan kauhuelokuvia vaikka kuinka, ja sitten jouduin menemään arvioimaan Drag Me To Hell -elokuvan (2009) yksin, ja pelkäsin ihan sairaasti ja jouduin ummistamaan silmäni, vaikka käsitykseni mukaan kriitikon olisi syytä katsoa elokuva. Välillä mulla on myös ollut pahoja unettomuusjaksoja, jolloin olen mennyt Maximiin nukkumaan, koska paikka rauhoittaa minut. Kun kävin katsomassa Kuninkaan puheen, nukahdin juuri ennen itse "puhetta" ja heräsin, kun kuninkaalle taputettiin. Sen missaaminen oli hienoinen antikliimaksi.
Toiseksi, Maxim on Suomen vanhin elokuvateatteri (!). Se on toiminut yhtäjaksoisesti samassa osoitteessa jo vuodesta 1909. Teatterin nimi oli alun perin Olympia, minkä jälkeen se vaihdettiin Piccadillyksi. Maxim-nimen teatteri sai 1930-luvulla. Välissä vanha rakennus purettiin ja tilalle rakennettiin uusi. Nykyinen on vuodelta 1974.
Toinen Maximin kahdesta elokuvasalista on museoviraston suojelema, ja remontti tehtiinkin vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen. Maxim on siis kulttuurihistoriallisesti tärkeä paikka.
Kolmanneksi, Maxim on tunnettu art house -teatterina, mikä tarkoittaa sitä, että siellä voi nähdä oikeasti hyviä elokuvia, kuten eurooppalaisia leffoja ja klassikoita. Maximin avajaisohjelmistoon kuuluu esimerkiksi Charles Chaplinin Nykyaika ja Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso. Teatteri profiloituu muutenkin laatuleffoihin, ja siellä menee monia Golden Globe -voittajia ja -ehdokkaita, kuten Darkest Hour, The Florida Project (odotan ihan sikana!) ja Three Billboards Outside Ebbing, Missouri.
En ole vielä käynyt teatterissa sisällä, mutta kaikki lukemani kuulostaa hyvältä: Paikkamäärä on pudotettu aiemmasta 600 paikasta 245 paikkaan, mikä tarkoittaa tunnelmallisempaa meininkiä. Maxim jatkaa myös Kallion Rivieran ja Korjaamo Kinon aloittamaa uutta suuntaa tarjoilemalla aulabaarissa kahvia, tapaksia ja alkoholia, joita voi sitten nauttia leffaa katsellessa. Kuulostaa hyvältä.
Maximissa aletaan viettää kulttuurikeskiviikkoja, jolloin nähdään esimerkiksi balettia, teatteria ja taidedokkareita. Torstaisin taas on vuorossa klubi-illat, joissa näytetään tyylikkäitä klassikoita. Heheheh, aion viedä Tikin Maximin ensimmäiseen klubi-iltaan, koska silloin siellä näytetään Blues Brothers.
Ennakkolippumyynti ensi-iltaviikolle on avattu.
Jos saisitte nähdä minkä tahansa elokuvan valkokankaalla, niin minkä valitsisitte?
(Ties vaikka Maximin elokuvasarjoja suunnittelevat ihmiset ottaisivat toiveita vastaan!)
Lue myös:
Onko pakko katsoa surullisia elokuvia?
Viimeinen Jedi on askel kohti täydellisempää maailmaa
Kuvat: Arkkitehtitoimiston havainnekuvat remontoidusta teatterista. Rakastan havainnekuvien ihmisiä. Tekisipä joskus joku arkkitehtitoimisto musta havainnekuvaihmisen johonkin heidän ehdotukseensa.