Meidän lapsemme ovat kärsivällisempiä kuin me olimme
Ai että miten uskomattoman tyydyttynyt olo minulle tuli, kun Tiki linkkasi kesällä tämän Wall Street Journalin artikkelin. Jutussa osoitettiin tieteellisesti pointti, jota olen monet kerrat yrittänyt sanoa. Nykylapset eivät ole pilalla, vaan päinvastoin, nykylapset ovat parempia kuin me tai meidän vanhempamme olivat. (Näin vähän kärjistäen, hehe.)
Tutkimukset nimittäin osoittavat, että nykyajan lapset osaavat kontrolloida impulssejaan paremmin kuin aiemmat sukupolvet. Moni on varmaankin kuullut "vaahtokarkkitestistä". Testi tehtiin ensimmäisen kerran Stanfordin yliopistossa vuonna 1968 ja siihen osallistui 165 lasta, jotka olivat 3-vuotiaita. Kokeessa lapsi jätettiin yksin huoneeseen niin, että hänen eteensä laitettiin kaksi lautasta. Toisessa oli yksi ja toisessa kaksi vaahtokarkkia. Lapsille sanottiin, että aikuinen käy nyt tekemässä vähän hommia, mutta palaa heti jos lapsi soittaa kelloa.
Mikäli lapsi soittaa kelloa, hän saa syödä yhden karkin. Mutta jos lapsi ei soita kelloa ja odottaa aikuisen tuloa, hän saa syödä kaksi karkkia. Sitten aikuiset menivät peiliseinän toiselle puolelle katsomaan, nuoleskeliko tai söikö lapsi keksiä, vai pystyikö lapsi kontrolloimaan itseään. 15 minuutin kuluttua he palasivat.
Nykyään hoetaan, miten puhelimet ja pädit ovat turmelleet meidän lapsemme, ja lapsien pitää koko ajan saada pikavoittoja, eikä heillä ole keskittymiskykyä. Tällainen puhe on musta aina vähän ankeaa, kun ei ole suoranaisia todisteita siitä, että nykylapset olisivat jotenkin huonompia kuin aiemmat sukupolvet. Samalla nämä syytökset satelevat lasten vanhemmille, jotka selvästi "hoitavat hommansa niin surkeasti, että lapset vain päivät pääksytysten pelaavat laitteillaan eivätkä osaa enää edes leikkiä!"
Vaahtokarkkitesti on toista mieltä. Samaa testiä on tehty myös 1980-luvulla ja 2000-luvulla, ja on käynyt ilmi, että lasten kyky ja kärsivällisyys odottaa aikuisen takaisin tuloa on järjestäen kasvanut. 2000-luvulla lapset odottivat keskimäärin 7 minuuttia kauemmin kuin 1980-luvun lapset, ja 1980-luvun lapset keskimäärin 2 minuuttia kauemmin kuin 1960-luvun lapset.
Kokeet on pyritty tekemään niin, että lapset ovat mahdollisimman samanlaisista taustoista kotoisin, jotta tulokset pysyisivät vertailukelpoisina. (Itse asiassa kyse oli valkoisista, keski- ja yläluokan lapsista.)
Syitä sille, miksi testitulokset ovat parantuneet, saattaisi olla esimerkiksi se, että vanhemmat viettävät tilastollisesti nykyään enemmän aikaa lastensa kanssa. Jutun mukaan 1960-luvulla vanhemmat leikkivät lastensa kanssa ja opettivat heitä keskimäärin 36 minuuttia päivässä, vuonna 1998 sama luku oli 78 minuuttia. Toisaalta myös opettajat ovat paremmin koulutettuja, joten he osaavat opettaa 3- ja 4-vuotiaita paremmin. (Jutussa puhutaan nimenomaan Yhdysvalloista.)
Vaahtokarkkikokeesta on puhuttu paljon, ja tuolloin 1960-luvulla huomattiin, että ne lapset, joilla oli parempi itsesäätely, menestyivät paremmin myös aikuisena. He pääsivät todennäköisemmin yliopistoon. Tätä johtopäätöstä on kuitenkin kritisoitu paljon, sillä todellisuudessa lapsen tausta vaikuttaa sekä siihen, jaksaako hän odottaa vaahtokarkkia että siihen, pääseekö hän yliopistoon.
Asetelma on vähän sama kuin taannoin uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan varhain, alle 3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet lapset kouluttautuvat todennäköisesti pidemmälle kuin kotihoidossa olleet. Kausaliteetti ei ole selkeä, sillä tilastojen mukaan korkeakoulutetut laittavat lapsensa varhaisemmin päivähoitoon kuin vähemmän koulutetut, ja koulutusaste periytyy vahvasti myös Suomessa.
Tulin tästä vaahtokarkkitestijutusta kuitenkin hyvälle tuulelle. Nykyaikana vanhemmilla on niin paljon tietoa, resursseja ja taitoja olla hyviä kasvattajia, että uskon tämän päivän lasten voivan keskimäärin paremmin kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Totta kai kaikissa ikäluokissa esiintyy myös vanhempia, jotka eivät ihan kykene siihen hommaan, mutta noin yleisesti ottaen vanhemmuus on elintason ja koulutustason myötä parantunut monella tavalla.
Tästä syystä pidänkin perusvanhempien syyllistämistä typeränä. Se, että meillä lapsi hengailee pädin ja Pikku Kakkosen kanssa ei tarkoita sitä, että hän tekisi sitä koko ajan. Ainakaan ei kannata hairahtua voivottelemaan, miten ennen oli kaikki paremmin. Koska ei ollut.
Mitkä asiat ovat mielestänne nykylapsilla paremmin kuin teidän lapsuudessanne?
Kuvassa: Kesälomalla sitä oltiin sivistämässä lapsen sielua ja näyttämässä hänelle, millainen on Suomen pisin silta, eli 1045 metriä pitkä Raippaluodon silta Vaasan edustalla.
Lue myös:
On turha syyllistää vanhempia puhelimen käytöstä
Pikkuvauvojen äitien tylyttäminen on vihoviimeistä