Maailman surkeimmat sukupuolenpaljastusjuhlat

Homma lähti käyntiin vitsistä. Olimme joulukuun alussa Hangossa viettämässä viikonloppua, ja jostain syystä illallisella puhe kääntyi niin sanottuihin gender reveal partyihin, eli amerikkalaisten pitämiin täysin käsittämättömiin juhliin, joissa lasta odottavat vanhemmat paljastavat läheisilleen jollain mahdollisimman äitelällä tavalla tulevan lapsen sukupuolen.Jos skene ei ole teille tuttu, niin voin kertoa, että Pinterest on täynnä näitä "hauska tapa paljastaa lapsen sukupuoli" -kuvia. Niiden avainsanat ovat: vaaleanpunainen ja vaaleansininen. Pumpataan ilmapalloihin vaalenpunaista savua ja kun vieraat saapuvat, poksautetaan pallot ja he näkevät, että IT'S A GIRL! Hakataan pinjataa, jonka sisältä paljastuu vaaleansinisiä konfetteja, IT'S A BOY! Leivotaan jommankumman värisiä muffinsseja.Mirja oli lukenut Atlanticista jonkun jutun, jossa Kaliforniaan oli syttynyt metsäpalo, koska jotkut urpot olivat ampuneet GRP-juhlissaan tietynväristä savua metsään, ja samalla kipinät olivat sytyttäneet kuivan maan.Meillä oli parin viikon päästä tulossa kakkosultra, ja olimme Tikin kanssa pohdiskelleet, että kysytäänkö tällä kertaa sukupuolta ennakkoon. Viime kerralla emme kysyneet, joten Alpun sukupuoli tuli täytenä yllätyksenä. (Osasyy tämän blogin nimellekin johtuu tästä: kun aloitin blogin kirjoittamisen, mukana matkassa olivat Julia + ihminen, emme tienneet, tuleeko meille tyttö vai poika. No, suurempi syy tosin on se, että lapsuuden lempinimeni oli Juliaihminen.)Tällä kertaa minä olin taipuvainen kysymään, ja lopulta Tiki suostui tähän. Halusin molemmat kokemukset: odottaa lasta niin, ettemme tiedä sukupuolta ja odottaa niin, että tiedämme oletetun sukupuolen. (Koska kuten tiedämme, ulkoiset sukuelimet eivät vielä todellisuudessa kerro muuta kuin sen, minkälaiset ulkoiset sukuelimet lapsella on.)Hangossa vitsi jotenkin karkasi käsistä, ja päädyimme siihen, että järjestän tuolloin 17.12. maanantaina, jolloin meillä tuo kakkosultra oli, illalla ironiset gender reveal partyt ystävilleni. Visioimme kovasti: Jos poika, tarjotaan nakkipiiloja, jos tyttö, tarjotaan karjalanpiirakoita. Pojan kohdalla tarjotaan pähkinöitä, tytön kohdalla kuivattuja hedelmiä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Skumppaa tarjotaan joka tapauksessa.Sovimme, että jotta nämä olisivat oikeasti ironiset juhlat, kukaan ei saa tuoda mitään vauvalahjoja, koska lahjat olisivat tehneet hommasta paljon totisempaa.Sitten koitti toisen lapsemme rakenneultran aika. Odotimme jännityksen vallassa Tikin kanssa Bulevardilla (jonne Kättärin kiinni mentyä nuo kunnalliset ultrat on nyt siirretty). Kätilö oli puoli tuntia myöhässä, ja olin jo aivan hiilenä. Sitten pääsimme vihdoin ultraan.Oli niiiin ihanaa nähdä pieni otus siellä temmeltämässä! Se oli kasvanut hyvin ja vilkutteli ja imi nyrkkiänsä. Ensin ultrattiin reidet ja sääret - hyvin kasvaneet. Sitten sydän (tätä jännitin erityisen paljon sekä Alpun ultrassa että tässä, johtuen pikkusiskoni sydänviasta). Sitten aivot, sisäelimet ja muut tärkeät jutut. Kaikki näytti siltä, että lapsi on terve ja kehittynyt. Ihanaa! Mikä helpotus!Lopuksi kätilö kysyi, haluaisimmeko vielä kysyä jotain. Nolotti jotenkin sanoa, että noooh, olisiko mahdollista saada tietää sukupuolta. Ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä tämän kaiken oikeasti tärkeän tiedon jälkeen. Kysyimme silti. Ja kätilö alkoi ultrata. Ja ultrata ja ultrata ja ultrata.Se pieni pirulainen!!! Tyyppi oli asemoitunut kohtuun jalat aivan kiinni toisissaan ja kietonut napanuoran kriittisten osiensa eteen! Kätilöllä ei ollut mitään saumaa nähdä, millaista materiaalia kriittisiin osiin oli muodostunut.Niinpä tietenkin. Nykyajan nuoret. Paljon avarakatseisempia ja modernimpeja kuin me milleniaalit, jotka vielä uskomme johonkin keinotekoiseen binääriseen sukupuoleen.Meidän vauvelsson ei yksinkertaisesti suostunut paljastamaan tätä tietoa meille. Hän ilmeisesti koki fyysiset sukuelimensä joko yksityisasiana tai sitten täysin merkityksettömänä."Jos olisi aivan pakko sanoa, niin sanoisin, että 60 prosentin todennäköisyydellä näyttää siltä, ettei siellä ole mitään ylimääräistä. Mutta ei tästä kyllä mitenkään pysty sanomaan mitään selvää", kätilö sanoi lopulta. Jep, eli kun vielä edellisenä päivänä meille oli tulossa 50 prosentin todennäköisyydellä tyttö, niin tänään todennäköisyys olisi sitten 10 prosenttia enemmän. Ei vakuuttanut.Olin pienen hetken vähän häkellyksissäni, että näinkin voi sitten käydä mutta jo astuessamme ulos Bulevardille nauroimme aika lailla. Ihan oikein meille, jotka yritimme lähteä utelemaan tilannetta.Illalla sitten tarjosimme sekä patonkia että karjalanpiirakkaa, sekä sinistä Jackyä että punaista jogurttia (koska yllätys yllätys, punaiset Jacky makupalat olivat taas loppu kaupasta). Pidin aluksi ystävilleni pienen puheen: "Tervetuloa maailman paskimpiin gender release partyihin. Meillä ei nimittäin ole teille mitään kerrottavaa."Mutta ei se haittaa. Näin on juuri hyvä. Ihana ihminen sieltä joka tapauksessa on tulossa.Lue myös:Ensimmäisen lapsemme rakenneultraFACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN