Rakennetaan niin hyvin kuin voidaan — Julia Thurén

Kaupallinen yhteistyö: Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli ry ja Ylva

Helsingin Hakaniemessä liikkuvat ihmiset ovat niin tottuneet suureen rakennustyömaahan, että on vaikea kuvitella, että jonain päivänä tuo työmaa on valmis. Ja että sinä päivänä Hakaniemessä on valtavasti lisää ravintoloita ja palveluita.

Se päivä koittaa pian, sillä ensimmäiset ravintolat avaavat ovensa jo tänä keväänä ja korttelin toimostotalo on valmis. Kokonaan kortteli valmistunee tammikuussa 2024.

Pääsin pariksi tunniksi vierailemaan tuolle suurtyömaalle Toisen linjan ja Porthaninkadun kulmaan ja lähdin sieltä valtavan innostuneena ja toiveikkaana kotiin. Nyt kerron teille, miten Lyyra-kortteli muuttaa paitsi Hakaniemeä, myös koko suomalaista rakennuskulttuuria ja meidän tulevaisuuttamme.

*Lyyra-korttelilla on kunnianhimoinen tavoite: pienin mahdollinen hiilijalanjälki ja suurin mahdollinen positiivinen vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan.*

Virastotalosta motarin pohjaksi

Tapaamme Ympyrätalon takana olevalla työmaakontilla Ylvan (eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan yrityksen) rakennuttajapäällikkö Verneri Lehtovirran ja vuokrauspäällikkö Maija Ryynäsen. Kiipeämme työmaaportaita pitkin kolmanteen konttikerrokseen, jossa odottaa pään kokoisia pullia ja ehtaa työmaakahvia.

Olen lukenut etukäteen siitä, miten Lyyra-kortteli on pyritty rakentamaan mahdollisimman kestävästi. Kiinnostaa tietää, mitä se konkreettisesti tarkoittaa, joten Lehtovirta aloittaa esittelyn.

Helsingin kaupunki oli päättänyt, että paikalta puretaan vanhat virastotalot ja järjesti kilpailutuksen: kuka saisi rakentaa tälle keskeiselle paikalle. Ylva voitti kisan vuonna 2019, kenties juuri kunnianhimoisen kestävyyssuunnitelmansa vuoksi, ja virastotalot purettiin 2020.

Nykyään moni kritisoi purkamisintoa. Päätös oli kuitenkin jo tehty, joten purku tehtiin mahdollisimman hyvin: Purkujätteestä saatiin 97 prosenttia hyötykäyttöön (Suomen keskiarvo on 60 prosenttia). Esimerkiksi kaikki purkamisen betoni murskattiin paikan päällä ja kuljetettiin teiden pohjiksi.

“Sellaisiin, joihin tavallisesti tilataan neitseellistä soraa tai sepeliä”, Lehtovirta sanoo.

Rakennusalalla on valtavat päästöt

Uusissa rakennuksissa suurimmat päästöt syntyvät nimenomaan rakennusvaiheessa. Ja rakentaminen on todellinen päästelijä: rakennettu ympäristö aiheuttaa merkittävän osan kansallisista päästöistä.

“Kehitimme oman hiililaskurin, joka kertoo, kuinka paljon vähähiilinen rakennusmateriaali vähentää hankkeen päästöjä.”

Tavoitteena on pienentää laskurin avulla työmaa-ajan hiilijalanjälkeä 5–10 prosenttia. Tuo prosenttimäärä voi kuulostaa pieneltä, mutta todellisuudessa se on paljon – etenkin kun se on aidosti pienennettyjä päästöjä, ei mitään kompensaatiota.

Idea on ollut samalla haastaa ja kirittää eteenpäin koko rakennusalaa. Niinpä isoja hankintoja tehdessä on aina kysytty, miten tarjoajat pyrkivät hiilineutraaliuteen toiminnassaan.

“Aika hyvin paistaa läpi, ketä kiinnostaa. Jos vastauksena on, että me pyritään julkisella liikenteellä tulemaan töihin, niin huomaa, ettei yritystä juuri kiinnosta.”

Vähähiilisenä hankittujen asioiden lista on pitkä: pihakivet, keraamiset laatat, Delta Green -teräspalkit(!), kierrätetty glykoli, kalusteet, tekstiilimatot ja niin edelleen. Työmaa on myös paperiton, asiat hoidetaan diginä.

Niinpä rakennusalaa pitää vähän tökkiä

Valtavasti on kuitenkin vielä tekemättä rakennusalalla. Ylva olisi toivonut perusteisiin esimerkiksi vihreää betonia, mutta valmistaja oli sitä mieltä, että se kovettuu tässä kohden liian hitaasti.

Myös materiaalien alkuperää ei aina saada selville, vaikka kuinka yritettäisiin.

“Sanotaan vain, että puu tulee puupörssistä, teräs teräspörssistä ja alumiini alumiinipörssistä. Mutta kukaan ei osaa sanoa, mistä se on sinne pörssiin mennyt.”

Esimerkiksi suuri osa alumniinista tulee Etelä-Amerikasta, jossa on lapsityövoimaa ja suoranaista orjuutta.

Pidän siitä, että täällä ei vain kehuta vaan puhutaan myös alan ongelmista.

Lyyra-korttelin tietämillä on ollut parhaimmillaan viisi työmaata päällekkäin, kun korttelien lisäksi Helen tekee sähköverkkoa, kaupunki uusii Siltasaarenkatua. Lyyran tieltä puretut virastotalot olivat vain 39- ja 55-vuotiaat. Uudet rakennukset tehdään ainakin sadaksi vuodeksi.

Inklusiivisuus eli yksilöiden arvostaminen tuotiin työmaalle

Aina kun puhutaan sijoittajatermi ESG:stä, niin keskitytään eniten E:hen. Mutta kyllä S eli sosiaalinen näkökulma ja ihmisetkin ovat äärimmäisen tärkeitä.

Ylva haluaa, että sen työmaalla työntekijät kokevat aidosti itsensä tervetulleiksi. Kaikilla pitää olla asuminen, palkkaus ja veronmaksu kunnossa.

“Täällä on 30 eri kansalaisuutta töissä, kaikkien pitäisi kokea olonsa hyväksi.”

Niinpä työmaalla on nimetön ilmiantopalautekanava ja eri kielisiä julisteita, joissa puhutaan työntekijöiden oikeuksista. Sosiaalitilat siivotaan usein ja pyritään pitämään viihtyisänä. Ja aina kun työmaalle tulee uusi henkilö, hänet perehdytetään kunnolla.

Missä sitten löytyy parannettavaa? Kyselyn mukaan se, ettei kaikilla ole yhteistä kieltä, johtaa siihen, että porukkaan on vaikea päästä.

“Kyselyssä kävi myös ilmi, että liian harva tiesi, kenelle hän rakentaa ja mitä rakentaa. Asentaa katon ja lähtee kotiin”, Lehtovirta sanoo.

Niinpä tässäkin on skarpattu perehdytyksessä. Ihmiselle on merkityksellistä tietää, millaisessa kokonaisuudessa hän on mukana.

Inklusiivisuus näkyy työmaalla muun muassa eri kielille käännetyissä opastuskylteissä. Lyyran työmaan urakkasopimuksissa on liite inklusiivisen työmaan periaatteista, joihin kaikkien urakoitsijoiden on sitouduttava.

Raha ei ole aina ykkönen

Kalvosulkeisten ja valtavien pullien jälkeen lähdemme kiertelemään korttelia. Lyyra jakautuu kahteen rakennukseen: toimistoon, hotelliin ja asunnoiksi, minkä lisäksi rakennuksissa on paljon liiketiloja, kuten ravintoloita.

Toimistokorttelin katutasolle piipahdamme georgialaiseen Adzika-ravintolaan, jossa omistaja Ville Haapasalo häärää reseptien parissa. Kokkausten tuoksu on huumaava.

Lyyra jakautuu kahteen rakennukseen: toimistoon sekä hotelliin ja asunnoiksi, minkä lisäksi rakennuksissa on paljon liiketiloja, kuten ravintoloita.

Nousemme hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja katselemme upeaa maisemaa, joka levittäytyy Tokoinrannan ja Töölönlahden yli. Ryynänen kertoo, että suurin osa toimistotiloista on vuokrattu, mutta jonkin verran tilaa on jäljellä.

Iloinen uutinen meille, jotka rakastamme syödä kauniissa maisemissa: kattoterassille aukeaa pian ravintola. Juuri tällaisiin paikkoihin Helsinki kaipaa avoimia tiloja.

Parin tunnin kierros menee nopeasti.

Jään miettimään riemastuttavaa ajatusta: Kun kiinteistö- ja ravintola-alan yrityksen omistaa 27 000 opiskelijaa, se voi tehdä päätöksiä muillakin tavoilla kuin raha edellä. Ja juuri näin Ylva, eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama yritys, toimii.

Rakli, je t’aime

Ah, en voi muuta sanoa kuin että KIITOS RAKLI! On ollut taas niin kivaa päästä tutustumaan Raklin (joka on kiinteistönomistajien ja rakennuttajien järjestö) kautta näihin kiinnostaviin, meidän tulevaisuuttamme kirjaimellisesti rakentaviin paikkoihin.

Olen tässä juttusarjassa kierrellyt erilaisia Raklin jäsenten kohteita. Olen huomannut, että rakentamisessa on valtavasti erilaisia näkökulmia, joiden kautta kohdetta voi lähestyä.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan myös aiempia Rakli-postauksia. Lyyra on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan rakennus, mutta muita yliopistoon liittyviä rakennuksia ovat esimerkiksi Taideakatemian uusi kampus Sörnäisissä sekä Otaniemen todellinen arkkitehtuurikierros.

Toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä!