Luukku 11: Paaras jouluuulahjamme

Hanne kysyi edellisessä luukussaan (ja hei tsekatkaa, häneltä on tullut ihanat kaksi(!) luukkua):

Julia: Kerro ihanin saamasi (joulu)lahja – tai mikä tahansa lahja jonka muistat yhä!

Absoluuttisesti paras lahja, minkä olen ikinä saanut on puolisoni mun 30-vuotissynttäreille tekemä kirja.

Siinä mun ystävät ja sukulaiset kertoivat musta asioita, muistoja, mikä mussa on kivaa ja myös vähän kriittisestikin puhuivat. Vähän niin kuin nekrologi, mutta niin, että minä elän!

Ja se on semmonen, johon palaan aika ajoin, kun tarvitsen uskonvahvistusta siihen, että mä olen oikeasti ihan kiva tyyppi. Olen kirjoittanut siitä oman postauksen, siinä on myös pari lainausta kirjasta (eikä vain kehuja, vaikka toki niitäkin). Sen voi lukea täältä.

Musta lahjat on hirveän kiinnostava juttu. Oon kirjoittanut aiheesta paljon, muun muassa Ylelle kolumnin siitä, miten paskamiasta on opettaa lapset saamaan miljoona pakettia muovikrääsää jouluisin. (Saa jakaa omilel vanhemmille tätä!) Toisen kolumnin kirjoitin siitä, miksi meiän lasten kaverisynttäreille ei tuoda lahjoja (ja miten tähän päädyttiin).

Oon kirjoittanut myös ihanasta lahjasta 1-vuotiaalle, joka on linnunpönttö meidän mökillä. Ja sitten kirjoitin hetki sitten myös siitä, miten velvollisuutta aiheuttavat lahjat ei oikeastaan ole lahjoja vaan velvollisuuksia, eli siksi lahjoina aika paskoja.

Kyllä, musta lahjoihin liittyy paljon sellaista, mikä kertoo meidän kulttuurista ja siitä, mimmosta kulttuuria me halutaan opettaa omille lapsillemme.

Mutta sitten siihen parhaaseen joululahjaan. Tällä hetkellä parhaat joululahjat, mitä olen aikuisiälläni saanut, ovat:

Isosiskoni Lotta ostaa mulle yleensä purkillisen Cocopops-suklaamuroja. Syön ne joulun jälkeen salaa lapsilta. En ikinä ostais sellaisia himaan, mutta rakastan syödä niitä. Ovat mulle special juttu.

Ja sitten semmonen, mistä olen hirveästi oikeasti nauttinut, on kun äiti ja Juha ovat anteneet ravintolalahjakortin mulle ja puolisolle JA kertoneet, että hoitavat silloin meiän lapsia. Mikä voisi olla ihanampaa kuin oma aika näin järjestettynä? Viimeksi saatiin lahjakortti Ravintola Siroon, joka on äidin mukaan Turun paras ravintola. Käytiin siellä marraskuussa, ja oikeastaan voin yhtyä äidin näkemykseen: Ihan mielettömän kekseliäitä ja kiinnostavia annoksia, suosittelen!

Hanne: Jos et sais viettää joulua lasten ja puolison kanssa, niin mimmonen ois sun unelmien (aikuis)joulu?

(Kyseleepi Julia, joka kirjoittaa tätä postausta Ylen studiolta, jossa me just nauhoitettiin uusperhe-jakso ja puhuttiin siitä, kun uusperheissä elävät saattavat olla joka toinen joulu ilman lapsiaan.)