Lööbaaminen vaatii taitoa ja harjoittelua
Käyskentelin jäällä toissaviikonloppuna peräti kahdesti. Ensin Sofian kanssa perjantaina, sitten Mannen kanssa sunnuntaina.
Jäällä käveleminen tuntui jotenkin erityisen merkittävältä, sillä olen ollut koko alkuvuoden niin kiireessä, että mulla ei ole ollut oikein aikaa tällaiseen hengailuun. Ajoin monta kertaa ratikalla Töölönlahden ohi katsellen kaihoistasti jäällä vaeltavia ihmisiä ja ajattelin, että minun kuuluisi olla yksi noista onnekkaista.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään "sitten ymmärsin priorisoida elämäni työni edelle" -julistus, vaan olen sitä mieltä, että minun elämässäni pitää olla nimenomaan välillä intensiivisiä työjaksoja, jolloin painetaan niin, että tulee nenäverenvuoto. (Mulla on oikeasti nenäverenvuoto-indeksi! Kun stressaan tarpeeksi pitkään, se tulee sieltä! Ja tulihan se tälläkin kertaa, kesken veronmaksajien keskusliiton juristin haastattelun. Onneksi kyse oli puhelinhaastattelusta.)
Nenäverenvuotoa lukuunottamatta nautin näistä työntekokausista. Sillä sitten voi olla taa sellaisia aikoja, jolloin ihan vain ollaan. Minä olen kehittynyt tosi hyväksi molemmissa, ja tästä olen tosi ylpeä.
Työtä nyt kuka tahansa osaa tehdä, mutta todellinen lööbaaminen vaatii taitoa. Semmonen, että kykenee oikeasti olemaan ajattelematta työasioita, ei tee mieli katsella työsähköpostia ja ei stressaa mistään tulevasta tekemättömästä. Tätä taitoa pitää myös pitää yllä, jottei se unohdu.
Ensinnäkin itselle pitää antaa jumalainen lupa: Nyt minun ei tarvitse ajatella töitä hetkeäkään. Tätä varten itseensä pitää kyetä luottamaan: Kun aika tulee, pystyn aivan varmasti hoitamaan hommani taas hyvin ja ihan ajallaan. Ja sitten pitää keksiä kaikkea kivaa: Antautua täydellisesti nautinnoille ja vaeltaa nautinnosta toiseen. Tällanen jos joku on hyvää elämää!
Lööbaus ei tietenkään vaadi mitään suurta tai pitkää lomaa, vaan sitä voi tehdä koska vain. Yhden illan tai vielä parinkin päivän lööbaus saattaa kuitenkin olla pajon haastavampaa kuin vaikka kesälomalla rokulin viettäminen, sillä kun töihin paluu on koko ajan niin hollilla, duunihommia tekee mieli ajatella. Tästä syystä nämä hetket vaativatkin tiukkaa treeniä, jota pyrin koko ajan harjoittamaan.
En ole kokeillut koskaan mindfullnessia, mutta tällaista lööbausfullnessia tulee kyllä kokeiltua joka viikko: Keskity nautintoon. Mieti, miten voisit nauttia vielä vähän lisää.
Oletteko harjaantuneita lööbaajia vai onko parantamisen varaa?
Lue myös:
Kahvilasta toiseen ja sitten ravintolan kautta jätskille
Olen vain itselleni liian hyvä
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN