Lokakuu: Turkua, metsää, Tamperetta

Lokakuussa syksy ja syksyn tuomat kiireet alkoivat. Tätä kuuta on nimittäin määritellyt paljon Päättäjien metsäakatemia, joka vei multa yhdellä viikolla yhden kokonaisen päivänä ja seuraavalla viikolla peräti kolme. Kokemus oli hirveän antoisa. Opin valtavasti metsäalasta: teollisuudesta mutta myös luonnonsuojelusta. Tutustuin kiinnostaviin ihmisiin ja ennen kaikkea mulla oli hauskaa!

Mutta tosta tietopuolesta mä olen suunnitellut, että teen jonkinlaisen juttusarjan, sillä metsähommat kiinnostaa mua vain koko ajan enemmän!

Toisaan, koska oli tuo metsäakatemia, mikä vei tosi monta työpäivää ja sen lisäksi oli vielä syyslomakin, jolloin lapset oli kotona, niin mulla on töiden kanssa tullut himmeä kiire. (Ja siksi ei ole blogikaan päivittynyt, seli seli seli.)

Mutta nyt perushommia, eli lokakuun muita kuulumisia!

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Sofia houkutteli mut ja kaksi nuorinta lasta Turkuun! Oli niiiiin ihana viikonloppu! Aloitettiin Halloween-kausi: koristeltiin Sofian ja Sampon talo, Sofia kaiversi lasten kanssa kurpitsalyhdyn ja teki sisälmyksestä herkullisen piirakan, ulkona sytytettiin “noidan pata”, jossa paistettiin vaahtokarkkeja. Käytiin Impivaaran uimahallissa (jossa olin viimeksi käynyt noin 20 vuotta sitten), pyöräiltiin puistoon laatikkopyörällä ja hengailtiin ulkona. Sofia ja Sampo auttoivat mua myös kuvaamaan Ylelle yhden hassutteluvideon, jota onkin käynyt instassa kattomassa jo yli 100 000 ihmistä. Hauskaa! (Aihe: näin vanhemmat nolaavat lapsiaan.)

Oli huvittavaa, kun Didi oli niin haltioissaan serkkujen kodista:

“Äiti, tässä talossa on yläkerta. Meiän talossa on vain yläsänky.”

Jeppistä lapseni! Oletko kuullut sellaisesta konseptista kuin neliöhinnat. Hahahhaha.

Melkein kaikki perheestä -podcast on lähtenyt tosi kivasti pyörimään Yle Areenassa. Ylellä ollaan tyytyväisiä kuulijalukuihin ja tavoittauuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että luultavasti sitä jatketaan myös keväällä! Ihana juttu, koska tykkään tuon tekemisestä todella paljon. Podi ja siihen liittyvät oheishommat (eli huumorivideot somessa ja verkkojuttujen suunnittelu) rytmittävät mun viikkojani. Meillä on aina tiistaina, torstaina ja perjantaina tiimin kanssa palaveri, ja joka toinen maanantai nauhoutetaan kaksi jaksoa.

Lokakuussa on julkaistu aiheista vanhempien deittailu (se oli ihanan kepeä ja samalla kuitenkin syvällinen jakso), vanhemman masennus (siinä jaksossa kaksi kolmesta studiossa olevasta itki jossain vaiheessa nauhoitusta), lasten kaverisuhteet ja ensi maanantaina puhutaan töiden ja perheen yhdistämisestä. Eli laidasta laitaan kaikenlaista. Aiheita saa ehdottomasti toivoa!

On ollut muitakin työjuttuja, kuten Content Cornerin sijoitusilta, jonka masinoi Jessica Rantala, ja mä, Jasmin ja Merja oltiin mukana järkkäystiimissä. Oli huippua!

Toinen mahtava tapaaminen oli Emma Karin kanssa, hitto että olen niiiin ylpeä Kari & Pantsar -yrityksestä, joka on himmeällä vauhdilla kasvuun. Heillä on jo 8(!!!) työntekijää ja bisnes pyörii. Niin toiveikasta kuulla, että yritysmaailmaa kiinnostaa luontokadon torjuminen isosti, vaikkei meidän hallitusta tällä hetkellä se hirveästi kiinnostakaan. Onneksi on elinkeinoelämä, sen mä vain sanon.

Myös yksi aamu meillä oli aivan super Vivianin ja Kirsikan kanssa, kun ne tuli meille brunssille ja lapset riekkuivat taas keskenään. Niillä klikkaa niin suloisesti, ja sitten hauskaa on myös se, että Kirsikan esikoinen on aina niiin mehuissaan Alpun vanhoista legoista – jotka taas ei Alpulle enää merkkaa ihan niin paljon. Niinpä Alpun huone on sille kunnon paratiisi.

Urheilusta semmosta, että just äsken loppui tuo Training for Warriors -alkeiskurssi ja se oli mulle niin oikea piakka. Aion alkaa käydä noissa TFW-treeneissä nyt vakituiseen, koska sali on lähellä, siellä on lämmin henki ja saa todella hien pintaan. Tiekkö kun sitä on niin kiireinen ihminen, että kun treenaa, niin pitää treenaa kunnolla, koska se aika pitää käyttää hyödyksi.

Tämän lisäksi liityin Hannen treenijoukkueeseen, ja meillä on Huh Helsingillä Annukka Tammikiven voimatreenit joka maanantai. Sekin on maailman kivoin juttu, koska tulee nähtyä ystäviä kerran viikossa. Nykyään lasken myös Annukan ystäväksi, tutustuttiin viime vuonna, kun kävin hänen Vahva nainen, voimakas äiti -tunneilla (eli voimatreeneissä, joihin saa ottaa vauvan mukaan). Jos siellä on äitiyslomalaisia, niin mä suosittelen aivan ehdottomasti Annukan tunteja. Ne oli mulle semmonen vanhempainvapaan tukipilari. Kävin vähintään kerran viikossa.

Sitten yksi juttu mikä suretti oli se, että meidän pihalta kaadettiin meidän rakas rakas koivu (tää on mulle aivan tosi iso suru edelleen) ja kolme ruotsinpihlajaa. Olivat arboristin mukaan jo niin lahjoja, että kaupunkialueella riski. Siinä koivussa asui kyyhkypariskunta, joka teki aina keväällä munat siihen, jotka kuoriutui ja sitten oli pikkulintuja. Nyt ei ole enää. :((((

Se kiva juttu kuitenkin, että meidän taloyhtiön halliutus päätti jättää pihalle nuo puut lahoamaan, sillä ne lisäävät monimuotoisuutta – lahopuissa elelee monia todella tärkeitä lajeja, myös monia uhanalaisia.

Lokakuun uutismaisema on ollut kammottava. Hamasin isku, Israelin kosto Gazaan, kuolleita taaperoita nostettuna raunoista. Jälleen voimattomuus siitä, että tässä sitä katsellaan vierestä, kun muualla kärsitään. Voi vain lahjoittaa rahaa Unicefille tai Lääkärit ilman rajoja -järjestölle, mutta ei paljon muuta. Oi voi.

Päättäjien metsäakatemiasta vielä semmonen, että olin siellä Merja Mähkän kanssa ja Merjasta en voi sanoa muuta kuin ylisanoja. Hänestä on tullut yksi mun parhaista ystävistä, ja mä niin rakastan jutella kaikesta mahdollisesta Merjan kanssa. Nukuttiin samassa huoneessa ja juteltiin pitkät pätkät. Merja myös suhtautui empaattisesti mun hienoiseen maito-ongelmaan. Siis herramunvereni tämä, kun on kaksi yötä erosta taaperosta, joka on uskomaton maitomaakari. Mulla oli lainassa Hannelta sähkökäyttöinen rintapumppu (joka oli huippu), mutta jouduin ottamaan sen myös maastopäiville bussiin mukaan (koska sitä maitoa riitti!!!). Ja siitä loppui akku kesken!!!!! Olin aivan tulisilla hiilillä illanvietossa, jossa päädyttiin danssaamaan Sata salamaa -biisiä aivan täysillä (koska miten muuten sitä voi danssaa?).

Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun pääsin perjantaina puolenpäivän aikoihin kotiin ja tuo janoinen pikkuotus päästi mut tuskistani. Sitä ei voi sanoin kuvailla, miltä aivan liian täydet kivikovat buubsit tuntuu. PAHALTA (okei, selkeästi sitä voi kuvailla tällä sanalla).

Nyt tällä viikolla ollaan vietetty syyslomaa. Didillä oli kauden vikat jalkapallotreenit (se on mun suosikkiharrastus, saa nähdä jatkaako lapsi keväällä, mä niin toivoisin että se innostuisi jatkamaan!). Oli yhdet kaveritreffit Leikkiluolassa, ollaan avattu pipari, glögi ja Last Christmas -kausi (ihanaa). Joulukoristeet vasta Halloweenin jälkeen, eli heti marraskuussa.

Tällä viikolla oltiin Tampereella moikkaamassa serkkuja tiistaista torstaihin. Vapriikin syysloma oli ihana: satujumppaa, askartelua ja pelimuseota. Tallinpiha oli mielettömän tunnelmallinen, olin aivan yllättynyt, miten ihana se olikaan myös näin syksyllä kurpitsoineen päivineen. Rilluttiin Pikku kakkosen puistossa ja tehtiin kaikenlaista leppoisaa. Tampere on aina ihmiselle hyvä.

Takaisintulomatkalla Didi huuteli junassa: “Äiti, lue Tomppa ja saakelin maito!”

Hän myös kertoi kahdelle ehkä teini-ikäiselle tytölle: “Teillä on niin niin ihanat kynnet.” (oli munkin mielestä, tosi hienot!)

Nyt olisi vielä viikonloppu tätä lomaa jäljellä.

Lokakuun loppu ja marraskuun alku näyttävät töiden puolesta aika täysiltä, mutta kaikesta on ennenkin selvitty!