Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden

Loppukesästä minut valtasi hulluus. Aloin haikailla muuttamista yhteen järjettömän ihanaan asuntoon. Olemme asuneet pian kuusi vuotta tällaisessa kivassa 1950-luvun kerrostalossa. Meillä on 78 neliötä ja neljä huonetta, eli ihan passeli asunto neljän ihmisen perheelle.Toisen lapsen jälkeen olen kuitenkin alkanut himoita muutamia asioita kodiltani: toinen vessa (nykyisen kodin vessa on ehkä yhden neliömetrin, ja etenkin aamuisin siellä on ruuhkaa), hissi (no, nyt kun Didier "kävelee" itse portaat, niin tämä toive on jäänyt taka-alalle) ja ennen kaikkea haaveilen aidatusta pihasta, jossa lapset voisivat leikkiä muiden lasten kanssa. Tällä hetkellä meidän on aina pakko suunnata johonkin lähipuistoon, kun lähdemme ulos.Onneksi lähellä on monia kivoja leikkipuistoja.No, loppukesästä tuli aivan unelmien asunto myyntiin. Se olisi täyttänyt kaikki nuo kriteerit. Kävimme katsomassa sitä Tikin kanssa kaksi kertaa ja olimme jo ihan hakemassa lainalupausta pankista.Mutta sitten aloin toden teolla ynnäillä summia lainalaskuriin.Parhaimmillaankin meidän olisi pitänyt ottaa lisää lainaa noin 300 000 euroa, eli lainamäärämme olisi ollut joku 450 000 euroa (nyt meillä on semmoset 100 000 euroa lainaa omasta asunnosta). Tämä tarkoittaisi noin 2000 euron maksuerää kuukaudessa (tai korkojen noustessa helposti jotain 2300 euroa). Tähän päälle yhtiövastike, niin asumiskulut olisivat vajaa 3000 euroa kuussa.Tällä hetkellä lainanlyhennyserämme on noin 600 euroa kuussa ja vastikkeet noin 500 euroa, eli asumisemme maksaa 1100 euroa kuussa. Helsingin mittapuulla tämä on tosi vähän.(Toki tähän päälle isketään vakuutus, sähkö- ja kaasumaksut.)(Ja juu, en nyt edes ala taivastella, miten järjettömän kallista Helsingissä asuminen on. Siskollani ja äidilläni on Turussa lähellä keskustaa omakotitalot valtavilla tonteilla, ja heidän ausntonsa on maksaneet reippaasti alle meidän kerrostaloneliön. Että juuuuuuu!)Aloin punnita vaihtokauppaa: Mitä se tarkoittaisi, että saisimme toisen vessan, lisää tilaa, ihanan pihan ja tosi kauniin asunnon, sellaisen jota voisi esitellä sisustuslehdessä? Asumisviihtyvyys kasvaisi varmasti. Toisaalta nykyinen kotimmekin on oikeasti tosi kiva, meillä on maailman ihanimmat naapurit ja Alpulla on tässä talossa paljon kavereita. Lisäksi kotimme on todella hiljainen, mikä on minulle yksi tärkeimmistä arvoista – vanhana äänineurootikkona.Ennen kaikkea aloin miettiä, että jos asumiskustannuksemme nousisivat reilusta tonnista miltei kolmeen tonniin, niin se tekisi elämästä vähemmän vapaata ja alttiimpaa taloudellisille iskuille. Olen yrittäjä, ja tuloni vaihtelevat kuukausittain (tämän huomasin toden teolla koronakevään aikana). Taloudellista mielenrauhaani on suojellut tämä seikka: vaikka tulot tippuisivat selvästi, pärjäisimme, sillä meillä menee asumiseen niin vähän rahaa.Elämä tuntuu vapaalta, kun suomalainen mediaanipalkka riittää pitämään yllä elintasoani, tai oikeastaan vähän vähemmänkin riittäisi. Joten lopulta päätimme, että ei sittenkään. Vaakakupissa painaa enemmän kevyemmät pakolliset menot. Niin rahaa jää säästöön, huvilan lisäremonteille, lasten hommeleihin (oletan että he tulevat jossain vaiheessa nykyistä kalliimmaksi) ja omiin hurvitteluihimme. Kaikenlaiseen kepeään. Toisaalta en myöskään sano, etteikö isompi asunto ja asuntolaina olisi voinut olla parempi vaihtoehto. Koti vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin vahvasti, että kodin viihtyisyys on kyllä aika korkealla vaakakupissa minulla ja varmasti monilla muillakin.No, emme lopulta edes hakeneet lainalupausta pankista, joten en nyt ole satavarma, olisimmeko edes saaneet noin messevää lainaa.Luultavasti kyllä olisimme. Haastattelin nimittäin Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Hanna Putkuria, joka kertoi todella näppärät kolme nyrkkisääntöä, mitä tulee asuntolainan järkevän määrän arvioimiseen: maksukykykatto, velkakatto ja lainakatto. Nämä liittyvät omiin tuloihin, säästöihin, vakuuteen ja asunnon hintaan. Yritimme selittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti, kannattaa lukea juttu!Itse podcastiin pyysin vieraaksi vanhan tuttuni Elina Nuotion, jonka kanssa kävimme läpi, milloin kannattaa hankkia lainalupaus, mitä lainaa hakiessa kannattaa tarkastella ja kuinka usein ausntolainaa kannattaa kilpailuttaa (nopea vastaus: ei koskaan jos ei jaksa).Kuuntele uusin jakso Yle Areenasta tai Spotifystä!PS. Jaksoon on jäänyt virhe, eli olen sekoittanut sanat "kuukausi" ja "kvartaali" toisiinsa liittyen ASP-lainaan.ASP-lainan minimitalletusmäärä on 50 euroa kuussa tai 150 euroa kolmen kuukauden aikana, ei 150 euroa kuussa, kuten jaksossa sanotaan. (Ja lisättäköön vielä, että maksimitalletusmäärä on 1000 euroa kuussa tai 3000 euroa kolmen kuukauden aikana.)Lue myös:Ensiasunnon ostaminen voi tuntua inhottavaltaKodinvalinnan ykköskriteerini ovat ystävät2000 euron elintaso riittää hyvin