Huvila on valmis ja tältä se näyttää!

Olen pitkin kevättä kertonut tästä meidän huvilan remontista niin paljon, että koen olevani velkaa näyttää kuvat valmiista – tai ainakin melkein valmiista paikasta.

Huvilan remontti kesti kaiken kaikkiaan helmikuusta heinäkuuhun.

Ongelma oli se, että lattian alla oli kosteutta, joka ei kuivunut talvella, sillä sokkeli oli liian matala.

Niinpä koko 90-neliöisen huvilan kaikki lattialankut revittiin irti. Alta paljastui mustunutta puuta ja märkää maata.

Syvimmässä kohdassa oli jopa pieni lammikko. Lankut olivat jätettä, jotka kuljetettiin pois. Tämä on harmi, sillä alkuperäiset leveät lankut olivat kyllä upeat.

Märkää maa-ainesta kaivettiin ulos roppakaupalla maan alta ja näin sokkeli saatiin tarpeeksi syväksi. Muutamasta kohdasta jopa kalliota sahattiin irti. Nyt joku kysyy, että miksi ette vain nostaneet huvilaa ilmaan ja rakentaneet uutta sokkelia. Vastaus löytyy alemmista kuvista: huvilassa on kaksi savupiippua, takan ja kiukaan. Nämä olisi pitänyt muurata kokonaan uudestaan, ja hommasta olisi tullut aivan järjettömän kallis.

Lattian alle, syvimpään kohtaan laitettiin myös sähköllä toimiva pumppu, joka pumppaa sinne kertyvän veden ulos pohjasta. Tämän jälkeen lattiaan laitettiin teräspalkit, eristeet ja mäntylaudat päälle.

Mutta koska remonttiin oltiin ryhdytty, niin päätimme korjata kaiken kunnolla. Huvilalta uusittiin kaikki sähköt ja sähkötaulu kerralla. Se olikin aika iso duuni, maksoi yhteensä reilusti yli kymppitonnin. Myös käyttövesiputket päätettiin uusia, ja siinä samalla myös porakaivon pumppu. Ja sitten teetimme myös lainmukaisen harmaavesisysteemin, eli nyt pesuvesien imetyskenttä on kunnossa.

Ja samalla piti tietenkin rakentaa pihalle kunnon salaojitus, jotta vedet eivät enää samalla lailla valuisi rinteessä olevan talon alle.

Vanha keittiö joutui niin ikään Topinojalle ja uuden teetimme puusepällä.

Asennutimme myös ilmalämpöpumpun, josta aluksi stressasin, että se tulee olemaan ruma möhkäle, mutta nyt silmäni on jo tottunut siihen. Sitä paitsi, kun se tuo niin paljon lämpöä ja auvoa syömeeni, niin olen alkanut pitää siitä, oli se ruma tai ei.

Terassia miettiessä minuun iski täysi hulluus ja halusin parasta mahdollista laatua, eli Accoyaa terassimateriaaliksi. Siitä tuli kallis setti, mutta olen aivan super tyytyväinen siihen.

Tänä kesänä suunnitelmana on vielä istuttaa talon eteen nurmikko ja teettää portaat huvilalta rantaan. Sitten saa riittää!

Kaikki loput asiat, kuten ikkunoiden vaihtaminen, puuvajan kunnostaminen, suihkuhuoneen remontoiminen... ehkä sitten kymmenen vuoden päästä. Olen täydellisen kyllästynyt tällä hetkellä minkäänlaisiin remontteihin.

Huvilan sisustus on tällä hetkellä täysin alkuperäinen, ja rakastan sitä! Rottinkisohva, puiset nojatuolit, puupenkit. Kaikki nämä tuntuvat tosi kotoisilta.

Koko remontin tarkoitus on ollut pitää kaikki niin alkuperäisessä kunnossa kuin ahdollista, ja tästä syystä myös tavarat palautettiin niille sijoilleen. Maton, puisen lipaston ja jonkun verran astioita otin mamman ja papan kaupungin kodista, joka sattumalta tyhjennettiin tänä kesänä.

Maton pesettäminen maksoi sata euroa, mitä pesulan ihminen vähän pahoitteli mutta sitten kuitenkin kehui, että kyllä tällainen aitomatto kannattaa pestä. Aloin heti googlailla: onko olemassa epäaitoja mattoja? Onko ne semmosia, että joku on liidulla piirtänyt lattiaan suorakulmion ja kutsuu sitä matoksi?

Puuvajasta löytyi joukko vanhoja Times-lehtiä, joita Tiki lueskeli pitkin kesää. Jokaisessa mainostetaan vain tupakkaa ja lentoyhtiöitä. Ja sveitsiläisiä pankkeja.

"Which swiss bank you prefer?"High life.

Avotakan kyljessä on onneksi myös kakluuni, jonka polttaminen ihan aidosti lämmittää paikkaa. Nuohooja sanoi, että avotakan polttaminen käytännössä vie lämpöä, kun silloin täytyy pitää peltejä auki. Avotakka on siis vain niin sanottu suuri kynttilänjalka.

Halusin säilyttää huvilalla alkuperäisen valaistuksen, eli tuollaiset Philipsin seinälamput. Meillä ei ole tällä hetkellä yhtäkään kattovalaisinta, joskin keittiön pöydän päälle pitää hommata joku.

Sähköremontissa pistorasioista tehtiin nykyaikaisia, mikä tarkoittaa sitä, että maadoittamattomat pistotulpat eivät menneet noihin enää. Harkitsin kaksi kertaa, että olisiko vain itse vaihtanut pistotulpat maadoitettuihin, mutta sitten ajattelin, että liikaa riskiä. Nuo lamput ovat kuitenkin metalliset.

No, seitsemän lampun pistotulppien ja johtojen vaihtaminen maksoi 500 (!!!) euroa, lasku oli vähän ylläri. Mutta olen silti tyytyväinen, hyvä tuli.Keittiö on naantalilaisen puusepän, Jaakko Vaahteran tekemä. Hänen yrityksensä Woode tekee kaikkea hienoa puusta.

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen, mutta esittelen tämän sitten myöhemmin, kun tuo tyhjä aukko on täytetty äsken saapuneella astianpesukoneella.

Ai niin, onhan meillä kattovalaisimia, käytävällä ja terassilla on tuollaiset puuritilöiden sisällä olevat lamput. Tykkään niistä valtavasti, tekevät valosta sillä lailla ihanan lämmintä.

Makuuhuoneisiin tai saunaan en tee vielä kurkistusta, sillä niissä on kaikenlaista ryönää, eikä niitä ole sisustettu millään lailla järkevästi vielä.

Kuten huomaatte, myös nuo puiset nojatuolit kaipaavat uudet tyynyt. Haluaisin jonkinlaiset suuret kapokkityynyt, eli samanlaiset mitä niissä nyt on. Yritin googlailla pitkään ja hartaasti, olisiko tuollaisia löytynyt jostain valmiina, mutta ei.

Pakko teettää ne jossain verhoomossa. Tuoleja on yhteensä kahdeksan, eli siitäkin tulee aika kallis projekti. Tästä syystä sinnittelemme ainakin tämän kesän vielä tuollaisilla lirppaisilla puutarhatuolien tyynyillä.

No niin, tässä kierros huvilamme tähän L:n muotoiseen isoon tilaan. Makuuhuoneista ja saunasta sekä pihasta kerron myöhemmin. Sitten, kun niitä on jonkun verran sisustettu kivempaan kuntoon.

Ehkä jossain vaiheessa kykenen avaamaan jonkun verran remontin kokonaiskustannusta teille. Tällä hetkellä olen vielä niin järkyttynyt siitä, miten joka ikinen asia olikin vähintään 30 prosenttia luvattua kalliimpaa, etten pysty puhumaan asiasta.

Nyt olen ottanut elämäni ensimmäisen remonttilainan ja tunnen itseni keski-ikäisemmäksi ja -luokkaisemmaksi kuin koskaan aiemmin. Toisaalta, vaikka remontista tuli kallis, niin me olemme saamassa tämän ennakkoperintönä aikanaan (eikä siitä sen enempää, en viitsi avata asiaa julkisesti, kun kyse ei ole vain minun omaisuudestani), joten en valita ollenkaan. Päinvastoin, olen pohjattoman kiitollinen.

Ennemminkin olen vain järkyttynyt tästä identiteetin vaihdoksesta. Luulin olevani vielä sellainen nuorisolainen, itäisessä kantakaupungissa asuva hipsteri. Mutta en ole, vaan remonttilainan ottanut mökinlaittaja. Pitelen identiteettini rippeitä koossa sillä seikalla, että meidän perheessä ei ole iso-Farkkua (eli farmaria eikä siis ollenkaan autoa). Joten joku roti tässä meidänkin toiminnassa.

Mutta juu! Tämmöinen tästä tuli! Sisäänajo on vielä käynnissä, eiköhän tämä ensi kesänä ala jo tuntua kodilta ihan kunnolla.

Remontin vaiheista ja muusta voi lukea avainsanalla huvila

Kurkkaa paremmat kuvat huvilan valmiista keittiöstä.